Tunika ja housut

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, olen saanut muutamia ompeluksia valmiiksi asti. Suunnitelmia sekä kankaita, nauhoja ja muuta tilpehööriä on varastossa tavalliseen tapaan enemmän kuin aikaa, mutta muutama vaate on valmistunut. Kokoluokkana on 22-tuumainen American Model, ihan siitä syystä että tuon kokoisia vaatteita voi ommella melko näppärästi koneella, kunhan pienimmät yksityiskohdat kuten lahkeen- ja hihansuut sekä hihanistutukset tekee käsin. Pitkissä saumoissa ompelukone on verraton työn nopeuttaja - aikaa kun ei nyt liikoja ole.

Vanhimmasta päästä jos aloitetaan, niin kevättalvella muokkasin kirpputorilta löytynyttä hörselömekkoa uuteen kuosiin:



Tunika on tehty suorasta kappaleesta mekon helmaa, jossa oli jo valmiiksi tuollainen kapea röyhelö. Olkaimet ovat pätkä satiininauhaa, ja rinnan alla menee ohut elastaanisäie kuromassa hommaa kasaan. Tunikaan ei siis ole varsinaista kaavaa.

Koska helma jäi tunikamittaiseksi, asuun piti lisätä myös housut:



Caprihousut tein saman mekon vuorikankaasta. Kaavaksi muokkasin Fashion Doll Clothing -kirjasta löytyviä pitkien housujen kaavoja. Kavensin niitä melko reippaasti ja laskin vyötärön lähemmäs lantiolinjaa.

Lahkeensuuhun lisäsin pienen yksityiskohdan, joka näkyy luokattoman huonosti jollei kuvaa suurenna:



Kukat ovat ns. kynsitarroja, joita löysin viime syksynä ja ostin näitä miniompeluksia silmällä pitäen.

Tauolta takaisin

Varsinaiset joululomat on vietetty, mutta kotona lorvinta tuntuu jatkuvan selkäkivun muodossa. Ikuna ennen ei selkä ole esittänyt mitään valituksia, ja nyt viikonloppuna se meni ihan kummalliseksi. Kai se täytyy viedä näytille tuonne opiskelijaterveydenhuollon puolelle. Muuten se ei niin hirvittävästi haittaa, mutta istuminen on tuskaa.

Loma meni melkein lorviessa. Jotain pientä olen kuitenkin tehnyt sitten viimeisen. Kaikesta en ole kuvia ottanut, eikä se tällä hetkellä oikein sujuisikaan kun pitäisi kumarrella ja kääntyillä (ei ole herkkua) mutta parista jutusta kuitenkin. Koska puoli tuntia tässä koneella on maksimi istuntoaika, nämä ovat tavallisesta poiketen suoraan kamerasta otettuja, yleensä muunnan niiden kokoa vähän pienemmäksi mutta en tällä kertaa.

Ennen joulua ompelin punaista juhlamekkoa, johon tein kaavat itse. Tämä on siis kokeiluversio 1.0 ja kesken, siitä syystä vilkkuu joitain langanpätkiä ja muuta kivaa. Etupuolelta hyvinkin niukkalinjainen.

Helman volyymi on koottu taakse poimutuksella ja laskostuksilla. Hieman siis kesken vielä. Olkaimet joustavaa kultakumilankaa, sitä samaa kuin vihreän mekon kanssa oleva kultavanne.

Pyhien jälkeen löysin kangashalli Sutisesta satiinipuuvillaa, joka värin ja pinnan ansiosta sopi erityisen hyvin farkkuihin:

Farkut edestä, yläosaa markkeeraa nuppineulalla kiinnitetty kangassuikale. Ei tässä mitään tyttökalentereista tuttuja tissikuvia sentään aleta tehtailla.

Takaa...

Ja sivulta:

Sivusaumat on ensin ommeltu ja sitten päällitikattu keltaisella langalla, sepalus on kuten oikeakin (kiinnitys puuttuu, neppi on suunnitelmissa laittaa) ja takataskut ovat päälleommellut ja ylhäältä avonaiset. Sivutaskuissa petkuhuiputin ja tein ne vain tikkaamalla, mutta ehkä joku päivä nekin ovat aidot. Noin pieniä vetskareita vain ei saa... Kaavat on muokattu netistä löytyneistä (Schnittmuster.)

Ja nyt oikomaan selkäruotoa ja suunnittelemaan mitä noiden farkkujen kaveriksi tulisi.