Hiuksille on tehty seuraavanlainen käsittely:
1. ne on rullattu käyttäen apuna piippurassia.
2. rullatut hiukset on kastettu muutaman kerran kiehuvaan veteen.
3. hiusten on annettu kuivua ja sitten rullaus on purettu.
Vikaan meni ilmeisesti siinä, että nuo hiukset olivat alkujaankin lyhyehköt ja jotenkin hamppumaiset (ihan tehtaalta lähtiessäänkin olleet), eivät silkkisen sileät ja kiiltävät. Ja minä menin vielä vähän kovalla kädellä harjaamaan niitä kiharruksen jälkeen. Rullatkin olisivat voineet olla vähän suurempia.
No, hiukset kun vetää nauhalla kiinni niin kyllä se vähän paranee:
Tässä näkyy muuten aika hyvin tuo suu, siitä on siis poistettu terävällä veitsellä hammasliuska ja sen jälkeen pikaliimattu kiinni. Kasvojen muokkausta en ole muuten tehnyt, mitä nyt vaaleanpunaisen luomivärin päälle laitoin vähän hopeaväriä.
Kokeilen vielä kesyttää tuota kuontaloa vaikka kylmällä vedellä ja kammalla, ehkä hoitoainekin voisi tehdä terää. Jos ei se siitä muuksi muutu, niin rouva saa kestonutturan, samanlaisen kuin olen tehnyt nukkekotinukeille: hiukset väännellään nutturalle ja nuttura kootaan ompelemalla sen läpi muutama pisto, niin että pysyy varmasti.
Lisäys 13.12.06 klo 12.21:
Tein vielä eilen illalla seuraavan operaation: kastelin nuken hiukset, kampasin ne harvapiikkisellä kammalla niin että kiharat tulivat paremmin esiin ja sitten puristelin hiuksiin runsaahkosti muotovaahtoa. Tänään hetki sitten katselin lopputulosta, ja tältä näyttää nyt:
Minä ainakin tykkään että tuli oikeinkin kiva. Nukke näyttää nyt paljon söpömmältä kuin alkuperäiskuosissaan, joka oli tällainen, sanoisinko aneeminen:
Omat nukkeni ovat saaneet rauhassa olla juuri sen näköisiä kuin ovat tehtaalta putkahtaessaan olleet, mutta eilen päätin uhrata ainoan omistamani (ja bimbon näköisen...) blondin kokeilujen alttarille. Ensimmäisenä lähti huulten välissä oleva valkoinen hammasliuska, ja huulet liimattiin pikaliimalla kiinni. Päättyi hammastahnahymyn aikakausi hänen kohdallaan. Tällä hetkellä rouva on toipumassa kiehuvan veden avulla suoritettavasta permanentista. Hiukset ovat vielä rullattuina, joten lopputuloksesta ei ole vielä käsitystä. Joko se on hirmuinen säkkäräkasa tai (tätä toivon) luonnonkiharainen unelma.
Aika raa'an kuuloista, vai kuinka?
Kasvojen uudelleenmaalauskin kiinnostaisi, mutta taidan tyytyä siihen että vaihdan silmien ja huulten väriä. Siinä tuskin voi mennä kovin pahasti pöpelikköön.
Mutta palataan asiaan jahka nuo hiukset kuivuvat ja näen mikä on lopputulos sen suhteen.
Täyspitkä, kahdesta kappaleesta ommeltu miehusta on 1/2-kellohelmainen, hihansuut ovat laajat, trumpettihihat. Pääntielle ommeltuna koristehelmijuttua, ts. jotain valmista kullanväristä helminauhaa, jossa helmet on prässätty kiinni lankaan. Mitä lie oikealta nimeltään. Näkyy vähän huonosti, ilmeisesti valotusteknisistä syistä. Samasta syystä johtuen kankaan väri ei toistu kunnolla, luonnossa se on enemmän oliivinvihreää. Loimusametti näyttää heijastavan valoa varsin mielenkiintoisesti.
Sivukuvassa hihat näkyvät vähän paremmin. Tuli muuten vahingossa sellainen kuva, jonka perusteella voisi kuvitella tuon neidon epätoivoissaan harkitsevan hyppyä reunalta rotkoon...
Kaavat on muokattu ja sovelleltu sivupalkissa olevan Dolls for... -linkin takaa löytyvistä kaavoista. Tämä puku ei kuitenkaan yritäkään olla mitään niissä esiteltyä LotR-tyyliä, ei myöskään "aito" historiapuku, onpahan vain eräänlainen fantasiapuku. Näitä olen halunnut tehdä jo pitkään.
Kuriositeettina mainittakoon, että puvussa ei ole ainoatakaan koneommelta, vaan se on täysin käsityötä. Yksistään helman päärmeellä on pituutta 60cm, ja se on ommeltu pienin takapistoin.
Taidan perkata tilkkujani ja lahjoittaa niitä eteenpäin, osa on kerta kaikkiaan sellaisia juttuja joita en saa käytettyä. "Uran" alkumetreillä en vielä tajunnut kunnolla sitä, millaisia materiaaleja on järkevää käyttää, joten tulin ostaneeksi mm. valoverhokankaita sisältäviä tilkkupusseja. Hermot siinä menee jos niistä yrittää jotain saada aikaan.
No, kai sitä täytyy jotain penkoa tuolta mukaansa, kolmen junalla olemme menossa ja sitä ennen pitäisi olla pakattuna viihdykettä (lue: kaavoja, kangasta, lankaa) mukaan.
Tein muuten eilen huomion etten osaa enää katsoa televisiota ilman että käsilläni on jotain tekemistä, kuten ompelutyö. Sitten vasta saatoin kunnolla keskittyä C.S.I.:n katsomiseen, kun käsissäni oli pari samettipalaa ja neula harsinlankoineen. Pitäisikö huolestua? (Ei, vaan katsoa paaaljon enemmän TV:tä niin saisi paaaljon valmista aikaan. Tietenkin.)
Sain eilen ihanan nettivinkin, kiitoksia vielä kerran SIS. Laitan tuon kyllä sivupalkin linkkivinkkeihinkin, jahka ehdin/viitsin. Sivuilta löytyy todella upeita toteutuksia mm. LotR-elokuvien puvuista - Barbie-koossa. Ja niihin on myös kaavojakin, jos sellaisille on tarvetta.
Itselläni on tarkoitus hyödyntää tällä hetkellä vain yhtä hihan kaavaa, sellaista mistä tulee liehuke hihan suuhun. Kieltämättä kyllä nuo kuvat aiheuttavat lievää pahempaa kiinnostusta kokeilla osaisiko sitä väsätä elokuvapukuja itsekin, tosin edelleen Barbie-kokoisina. Löytyihän sitä myös nettisivuja, joissa esiteltiin 1:1-skaalaan tehtyjä pukuja, tässä esimerkkinä yksi saksankielinen. Vähän suuremmalla pieteetillä tehtyjä, osa puvuista siis. Niin ja jos en ole sitä maininnut, niin olen jonkinasteinen LotR-fani, hyllyssä on elokuvasaaga ekstrapitkinä versioina. Erityisen ihailun kohde on se puvustus, kuinkas muuten.
Pidän muuten enemmän Boromirista kuin Aragornista. Yhden tuttavan kanssa joskus keskusteltiin tästä nimenomaisesta aiheesta, ja tulin siinä todenneeksi noin. Hän vähän ihmetteli sitä, mutta asiallehan on perustelut. Aragorn on liian täydellinen, liian abdoluuttisen hyvä ja erehtymätön, Boromirissa on enemmän särmää. Mutta Aragornhan onkin eräänlainen puoli(tai ainakin neljännes)jumaluus, kun taas Boromir vain - ihminen.
Eipäs nyt heretä filosofiseksi. Tai miksikään muuksikaan. Se ei istu. (Eikä heiluta häntää tai anna tassua.) Palataan sitten aiheeseen vielä näin lopuksi: se mainittu hiha tulee valmistumaan oliivinvihreästä loimusametista ja päätymään samanväriseen pukuun. Toivottavasti joskus, tarkoitus olisi kuitenkin tässä viikonlopun mittaan. Mies saa rapsuttaa jokkisautojaan ja minä näprään, niin on molemmilla tekemistä.
Hyvä.
Kesähamonen, samaa sinistä puuvillaa kuin aiemmin esitelty pyjama. T-paita on ihan yksinkertaista mallia ja melko tyköistuva, oli käänteitä vailla vielä perjantaina, mutta tein sen sitten loppuun jossain vaiheessa. "Aito" eli puetaan kuten 1:1-paita, ei nappeja eikä halkioita. Hameessa kuminauhavyötärö.
Viininpunainen "vekkihame", tavan puuvillaa sekin. Hame on ollut valmiina ties miten kauan, mutta vasta nyt sille löytyi kuvauspaikka. Farkkutakki on valmistakki, tullut jonkin nuken mukana. T-paita sama kuin yllä. Kengät näpersin eilen kun ahdisti tuo tuleva tentti.
Kengät ovat yksinkertaiset nyörisandaalit. Nyörinä on 2mm satiininauha. Pohjat ovat softis-levyä, "välirunkona" on paperia ja ohutta metallilevyä pitämässä kenkää muodossa, sisäpohja on mustaa puuvillakangasta.
Kuvat ovat taas niin valoisia. On se sitten kiva tämä talviaika. Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmia joilla niitä saa hiukan valaistua.
Materiaali on lakanakankaan oloinen puuvilla ja pitsi. Yläosa on tuubimainen, ja se on poimutettu kumilangan avulla . Tossut ovat samaa kangasta, pohjassa myös pahvia.
Nukkumaan mennessä täytyy tietysti olla unikaveri! Nalle on lainassa nukkekodista, ostettu aikoinaan Tampereelta Nukkelasta. Ja tossut jalassa on huomattavasti mukavampi tassutella. Tossut ovat sikäli kesken, että olen kadottanut jonnekin Sannalta saamani pörhöisen langan, josta oli tarkoitus tehdä vielä tupsut noihin. Kyllä se lanka jossain on, siivous vain tuppaa laittamaan tavaroita vähän kadoksiin... Nukke on "lättäjalkainen" California Girl, jolle sopivat tuollaiset tohvelimallin jalkineet oikein hyvin.
Nuken rinnassa olevat tähdet ovat tarroja, liimasin ne tuohon huvikseni kun sopivat jotenkin nuken väreihin. Kuvista tuli taas hieman hämäriä, mutta ehkä se ei näin makuuhuonetunnelmissa häiritse...
Tämä on nyt se useampaan kertaan mainittu violetti satiinimekko, jonka kanssa on tullut tuskailtua enemmän kuin tarvitsisi:
Materiaali on jossain aikaisemmassa postauksessa esitelty itse värjätty satiini. Malliltaan mekko on hyvin yksinkertainen: tyköistuva yläosa ja A-linjaisesti levenevä helma. Helma tosin näyttää kuvissa vähän hassulta, mutta nyt on jo liian pimeää uusien kuvien ottamiseen. Kesti hetken että sain siirrettyä ne koneelle, tämän USB-portit päättävät vuorotellen olla tunnistamatta kameraa - enkähän minä sitä heti muistanut...
Kaulassa lasihelmikaulakoru. Nukke ei ole ihan tyypillisen Barbien näköinen, tämäkin on Fashion Fever -sarjaa.
Pitkähkö helma aaltoilee kauniisti ja sävy sävyyn sopivat kengät täydentävät asua. Helma on muuten päärmätty käsin, sen saa tehtyä hyvinkin huomaamattomasti.
Huomenna on pakko aloittaa lukeminen seuraavaan tenttiin, mutta tänään voisin vaikka hieman näprätä. Ostin pikku palan nahkaa muistuttavaa mutta joustavaa ties-mitä, ja siitä pitäisi syntyä jotain räyhäkkää vaatetta - tosin hetkinen saattaa kulua kuvien ilmestymiseen...
Kas tässä:
Kotelomekko, joka jo aiemmin esiteltiin, on saanut kaverikseen pikku boleron ja olkalaukun.
Ranteessa säihkyy rannekoruina pätkä "jouseksi" kierrettyä hopeista metallilankaa.
Boleroa pitelee kiinni hopeanvärisestä metallilangasta taivuteltu hakas-silmu-pari.
Jos bolero-mekko-yhdistelmä tuntuu liian viralliselta tai yksiväriseltä, voi boleron sijaan kietaista harteille hopeanhohtoisen shaalin. Shaalin materiaali on hopeaverkkoa, jota olen ostanut joskus Sinooperista. Mahtaa olla tarkoitettu koristeeksi kortteihin tai häämakeisiin, mutta sopii myös taipuisuutensa ansiosta Barbielle shaaliksi.
Nukella on lisäksi hopeanvärisistä renkaista (näitä kai kutsutaan koruhommissa nimellä jump ring) tehdyt korvakorut.
Tällaisia tällä kertaa, saa nähdä mitä seuraavaksi. Nyt ei ole mitään erityistä suunnitelmissa, jollei sitten "rock'n'roll"-hame-pusero-yhdistelmä. Kellohame ja alle pitsi/tyllialushame, oujeee...
Jakun materiaali on tukevahkoa puuvillatrikoota. Se on hieman väljä, joten vyöksi sitaistaan kauniisti nauhanpätkä. Jakku on ommeltu käsin, noin pienten trikookappaleiden ompelu koneella ei ole millään tavoin järkevää. Mustat housut ovat valmistuneet jo aikaisemmin.
Kaulakoru on yksinkertaisin mahdollinen: pitkään lankaan pujoteltuja epäsäännöllisen kokoisia ja -muotoisia lasihelmiä. Koru on nukella kaksinkerroin, joten näyttää kuin helmiä olisi kahdet, mutta yksi pitkä ketju tuo vain on.
Näpertelin myös hurjakuosista kukkamekkoa, jonka alunperin tein sovituspuvuksi. Miksi heittää kelpo pukuaihio menemään, kun siitä voi tehdä jotain? Puku on kuitenkin kesken, sillä minulla ei ollut mukana tarpeeksi tarvikkeita puvun valmistumista silmälläpitäen, joten ehkä se tällä viikolla tulee valmiiksi.
Taidan tänään illalla katsoa viimeviikkoisen jakson siitä huippusuunnittelija haussa -jutusta, jospa siinä siivellä saisi jotain valmistakin...
Violetti satiinikolttu ei edelleenkään etene toivotulla tavalla. Minä en käsitä miksi. Jos siihen ompelisi nepparit selkään, se olisi valmis, mutta mielestäni se ei ole vielä valmis. Jotain puuttuu. Pitää varmaan ottaa kuva ja julistaa kysely-ja-ehdotustunti jolloin saatte kertoa mitä se teidän mielestänne kaipaisi. Itse en keksi.
Välityönä olen näprännyt sitten tällaista samettikolttua (ompelin aamulla kun ei ollut mitään järjellistä tekemistä):
Materiaali on ihan kierrätyskamaa: löysin kätköistä kauan sitten ostamani samettisen hiusdonitsin, jonka saumat olivat antaneet periksi. En viitsinyt korjata sitä alkuperäiseen tarkoitukseensa (hiukan liian muhkea) vaan otin ratkojan ja purin sen auki. Totesin leveyden riittävän parahultaisesti Barbien ympäri, joten kotelopukua suunnittelemaan.
Puvussa on vain takasauma, ja koska sametti oli joustosamettia, se puetaan ylle ilman sen kummempia kiinnityssysteemejä. Puku on niin yksinkertainen, että se vaatinee näyttävät korut ja/tai pashminan, shaalin tai jotain lisäksi. Väri ei mielestäni sovi tälle nukelle lainkaan, raukka parka tulee kovin kalpeaksi. Tämän neidin väri on vihreä tai viininpuna, johtuen noista hiuksista, mutta pääsi malliksi koska oli ainoana vailla vaatteita kun kuuluttelin mallityttöä...
Noh, tässäpä tämä. Takaisin sorvin ääreen suunnittelemaan lisäosia ja jotain muuta kivaa tuohon.
Sain lopultakin kuvattua, muokattua ja nettiin ladattua ne lupailemani kuvat alusasusetistä, jonka näpräilin viime viikolla.
Koko setti. Pöksyt ja liivit on tehty n. 3cm levyisestä pitsinauhasta, joka sopii varsinkin rintsikoihin vallan mainiosti - pitsi on tuollaista "simpukkakuvioista" joten siitä tulee kupit kuin itsestään.
Yläosa lähikuvassa. Olkaimiin on käytetty 2mm levyistä satiininauhaa, samanlevyistä nauhaa on myös somisteena olevissa ruseteissa.
Lähikuva alaosasta. Tässäkin kapoista satiininauhaa somisteena.
Setti takaa. Pöksyihin on tehty haarakappale kaksinkertaisesta satiininauhasta, vyötäröllä on kumilankaa, josta on purettu se päällystä pois. Rintsikoihin on tulossa jonkinlainen rautalangasta väännelty hakanen, mutta en ole vielä keksinyt miten sen tekisin. Nyt ne on kiinnitetty lankalenkillä.
Pitäisi kaivella varastoista pitsikangasta ja kokeilla toisenlaisiakin pöksyjä, mutta sitä ennen pitäisi varmaan siivoilla niitä varastoja...
Viikonloppuna anoppilassa tylsyyden torjumiseksi näpertelin lisää hepeneosastolle. Näissä ei kauan mene. Tällä kertaa vuorossa oli mustaa somistetta ja jotain ihan uuttakin.
Koko setti. Tällä kertaa ylitin suunnitelmani, ja tein settiin myös stay-up-sukat. Löysin netistä kaavat sukkahousuihin, ja tein niistä sitten pitkät sukat.
Yläosa. Yläosa on hiukan erilainen kuin aikaisemmassa setissä: tässä tuo satiininauha menee myös etukappaleen alareunaa, aiemmassa setissä se on ommeltu kiinni kuppien takaosaan. Satiininauha on 3mm levyistä, en ole onnistunut vielä löytämään mustaa 2mm leveänä. (Tai pitäisikö sanoa kapeana.)
Pöksyt. Alaosa on samanlainen kuin aikaisemmassa setissä, vain rusetti on erivärinen. Sukkien yläosa näkyy tässä kuvassa muuten hyvin. Ja tällä nukella on ne muoviin prässätyt "pikkuhousut", se on se kummallinen juttu joka pilkottaa pöksyjen vyötärön yläpuolelta.
Sukat. Sukat on ommeltu pienisilmäisestä ns. huntutyllistä, joka on yllättävän joustavaa, kun sitä venyttelee. Yläreunan somisteet ovat mustaa pitsiä. Harmittaa vain se, että en ole löytänyt puhtaanvalkoista huntutylliä, ainoastaan kermanvalkoista. No, ei se nyt hirveästi erotu.
Sukissa on takana sauma, josta on edelleen saumanvarat kaventamatta, joten ei siis kuvaa siitä (saumanvarat näyttävät todella pahoilta). Sukat on hiukan hankala saada puetuksi nukelle, sillä tylli tarttuu kuin mikäkin tuohon nuken muoviin. Barbien jalathan ovat sellaista hieman kumimaista ja nahkeaa muovia. Harkitsin talkkia avuksi.
Semmoisia tällä kertaa. Aiemmin selitetty iltapuku on yhä vaiheessa, mutta eiköhän sekin valmistune lähipäivinä. Kirjailu ja jotain muuta pientä uupuu vielä. Niin, ja kommentit olisivat mieluisia näistäkin näperryksistä.
Pipertelin tuossa iltapäivällä aikani kuluksi. Tällä kertaa ateljeesta putkahti alusasusetti, jälleen kokoa Barbie. Minulla sattuu olemaan pitsiä, joka on kuin luotu käytettäväksi rintsikoissa. Harmi vain kun ostin sen Keskiseltä Tuurista ja sinne ei näillä näkymin ole pitkään aikaan menoa... No, on sitä sen verran vielä että muutamat hepenet saa aikaiseksi.
Harmillista kyllä, minulla ei taaskaan ole kameraa. T otti sen mukaansa kun lähti jo aikaisemmin tällä viikolla pois täältä, ja jätti minulle kameravajeen. No, ehkä huomenissa sitten, riippuen siitä saanko käyttää siellä nettiä (modeemiyhteys) tällaisiin "höpöhöpöjuttuihin" (T:n ilmaus).
Raotettakoon salaisuuden verhoa sen verran, että kyseinen setti on valkoista pitsiä viininpunaisin somistein.
Be patient...
Ongelma tuli yläosasta. Puku on nimittäin sitä vaille valmis, että enää käännetään helma ja ommellaan yläosan reuna ja takahalkio. Miten sellainen tuppi silitetään niin, ettei tule sanomista? Mielikuvitus vauhtiin: tänne tarvis laittaa jotain mitä vasten sen silittäisi... Sukka! Tuumasta toimeen. Hain sukkalaatikosta parin tennissukkia, joiden varret käänsin päällekkäin pötköksi, ja sen tungin sitten yläosaan. A vot. Silitysapu on valmis.
Nyt on puku silitettynä ja noita mainittuja ompeluita vailla. Taidan tehdä ne illalla valmiiksi kun äkötyn hukkaputken (=tv) ääreen katsomaan uiku-ihanan J. Deppin tähdittämää Saksikäsi-Edwardia. Allekirjoittanut on ollut Depp-fani jostain hamasta ala-asteiästä saakka, eikä fanius näytä heikkenemisen merkkejä vaikka nyt taivalletaan jo kolmatta vuosikymmentä. (Tosin enää seinillä ei ole niitä julisteita - mutta ne ovat kyllä arkistojen aarteissa tuolla jossain...)
Ai niin. Se * meinasi unohtua JD-huumassa. Innovaatio käy meillä normioloissa kirosanasta, kuten mikä tahansa "muotisana" (mm. mediaseksikäs), mutta en nyt tähän hätään parempaakaan keksinyt. Sovitaan että osoittaa huonoa makua käyttää moista sanaa, mutta älkää nyt sentään lynkatko.
P.S. Naapuri poraa taas seiniin reikiä. Mitähän se aikoo tehdä niille rei'ille muuttaessaan pois (vuokralla sekin on)? Ja mitä varten se yleensä poraa niitä? Ei yhdellä ihmisellä noin paljon tauluja voi olla.
Yhden Barbien mukana tuli tosi hurja kenkäpari:
Aika rajua, ainakin minun mielestäni. Noh, ei tämä hätä näin pahalta näytä, tuli mieleen kun tutkin kenkiä tarkemmin. Materiaali oli suhteellisen joustavaa ja kumimaista, joten otin esille terävän veitsen ja leikkuulaudan. Nyt kenkä näyttää tältä:
Huomattavasti nilkka- ja selkäystävällisempi malli, vaikkei tuotakaan ihan ihannejalkineena voine pitää.
Kokeilen eilen massajuttujen ohessa myös muotin tekoa korkokengästä, mutta se ei onnistunut. Muovailin huvikseni massaa myös suoraan nuken jalkaan, ja sillä tavalla saisi mitä viehättävimpiä kenkiä aikaiseksi, mutta massa ei irtoa nuken jalasta kuin palasina. Perunajauho ei auttanut asiaa, vaan toi lisäongelmia massailun hankaloitumisena.
Mietintähattu takaisin päähän ja suunnittelemaan.
Hattu on tismalleen sopiva Barbien päähän, joten se päätyy tuonne rekvisiittalaatikkoon. Nauha ja kukka saattavat mennä vaihtoon, en ole vielä päättänyt. Ai niin, hintaa tuolla oli 40cent, joten ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi. Vähän huvitti mennä tuon Suuren Ostoksen kanssa kassalle.
Bussia odotellessa aikaa jäi vielä sen verran, että päätin pistäytyä kadun toisella puolella olevan Stockmannin leluosastolla. Olin jo menettänyt toivon siitä, että kaupoista löytyisi Barbien kenkäpakkauksia, joten en ollut uskoa silmiäni kun näin jopa kaksi erilaista settiä, hintaan 3,90e. Molemmissa oli jotain muotikenkiä, toiset olivat lähinnä tennarilinjaa, joten ostin sitten sen sandaalisetin. Väriltään ne ovat välillä viininpunainen – limenvihreä, eivät siis mitenkään silmäähivelevän kauniita, mutta ehkä niitä voisi petrata maalilla. Jännä nähdä pysyykö tuommoinen askartelumaali. Pienoismallimaali ainakin pysyy, niitä olisi useampiakin sävyjä jemmassa.
Edelleen otan kuitenkin vastaan vinkkejä kengistä (kaikki muut paitsi huuto.net huomioidaan).
Alan olla jo niin epätoivoinen kun ei perusmallin korkokenkää löydy, että harkitsen muotin tekemistä yhdestä omistamastani parista. Ei se voi mennä pahemmin kuin pieleen, eihän?
En keksinyt vastaavaa englanninkielistä hakusanaa, joten kokeilin naputella hakimeen sanaparin "prom dress". Enää ei ole kuvien puutetta, nyt on runsaudenpula. Pikku hiukkasen löytyi kuvamateriaalia. Tässä muutamia suosikeihinkin valikoituneita:
http://www.christinagowns.com/index.cfm?fuseaction=catalog.catalog&categoryID=2
http://www.cybernetplaza.com/prom-dresses.asp
http://www.therosedress.com/dresses/sexy-prom-dresses.html
Olipahan vähän valikoimaa. Ja mikäli oikein tulkitsin, on hintataso tuolla rapakon takana vähän toista kuin täällä kotokunnailla.
Mikä tuo "prom" muuten on suomennettuna? Vai onko sille olemassa käännöstä? Tiedän kyllä mistä tapahtumasta on kyse, mutta mikä se on nimeltään? Tietävämmät saavat valistaa...
Nyt suunnitelmissa on jotain iltapukumaista, ehkä risteytettynä hääpukuun, mutta mitä, siitä toimitus vaikenee vielä. Kangas on toistaiseksi kadoksissa. Kyseiseen pukuun suunnittelin yhtä tiettyä kangasta, enkä eilisiltaisista etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä mistään. Sen siitä saa kun siivoaa kankaansa. Mitään ei enää löydä.
Omassa ateljeessa on valmistunut yksi Barbie-kokoinen asu.
Kangas on siis jotain lähinnä tuulipukukangasta muistuttavaa: ohutta ja laskeutuvaa. Ja rispaantuvaa. Hihojen korvikkeeksi laitoin pitsiä, koska älysin liian myöhään, että hihat pitäisi ommella ennen kuin yhdistää vuorin ja päällyskankaan. Näin tuli taas opittua jotain uutta. Pikkuinen pussukka on samaa kangasta kuin puku.
Yläosa. Pääntiessä on röyhelöä, joten vähän arvelutti laittaa sitä myös kädenteille, mutta lopputulos ei ole kuitenkaan liian hörselöinen. Ainakaan minun mielestäni.
Lähikuva yläosasta. Pähkäilin pitkään mitä laittaisin kiinnitykseksi (sen takia valmistuminenkin on viivähtänyt), ja olin jo kaivelemassa laatikosta helmiä kun käsiin sattui rasiallinen hakasia. Ne olivat pienempiä kuin muistin, joten mallailin niitä kiinnitykseen, ja ompelin sitten ne helmien sijaan.
Miehustaan pitäisi ommella vielä hihat. Puvun ylä- ja alaosa tulevat erillisiksi, joten miehustan alaosa pitää vielä huolitella vinonauhalla. Hihojen pituus pitäisi päättää, mutta luultavasti ne ovat puhvihihat ja hyvin lyhyet sellaiset, ja hihansuihin tulee tuota samaa valkoista pitsiä.
Pelkkä miehusta näyttää tältä:
Kuvausta varten laskostin nuken vyötäisille tuota sinistä kangasta, joten tässä vielä "mielikuva" siitä mitä on tulossa, jahka ehdin:
Hameen alle tulee alushame, sekä mahdollisesti "vannehame", jotka kohottavat helmaa. Lopputuloksen pitäisi siis olla jotain krinoliini-tyyppistä, mutta siitähän ei koskaan voi olla ihan varma ennen kuin viimeinen lanka on päätelty.
Kuten huomata saattaa, minua kiehtovat nuo vanhanaikaiset juhlapuvut. Haaveilen tekeväni "aikakausipukuja", suosikeista löytyy tällainen sivu (klikkaile aikakausien nimiä). Noista saa yllin kyllin virikkeitä, ja jotta ei tekeminen ihan heti lopu, haaveilen tekeväni myös sen Scarlett O'Haran vaaleanvihreän puvun, joka Tuulen Viemää -elokuvan alussa on Vivien Leigh'n yllä.
Niinpä niin. Aivan kuin ei olisi muutakin tekemistä kuin piperrellä tällaisia.
Kokovartalokuva. Housut ovat perusmallia, kaavaan pitäisi tehdä hieman muutoksia haarasauman ja vyötärön korkeuden osalta, mutta menettelevät ne noinkin. Kuvassa niitä pitää kiinni kravattisolmulla sidottu nauha.
Toppi. Takana on nyöritys, joka jättää selkää näkyviin kappaleiden väliin. En tullut kuvanneeksi sitä. Housuihin on tehty "oikeat" vyölenkit, joihin vyö pujotellaan.
Aikaisempia vaatekuvia voit käydä katsomassa kotisivuillani, klikkaa sieltä linkkiä Barbiet.
