Vihreä turnyyripuku

Kamera oli kadoksissa jonkun aikaa. Se paikallistettiin sittemmin Corollan hansikaslokeroon, jonne se oli unohtunut yksien kisojen jälkeen. Pääsin sitten viimein kuvaamaan tämän jo jonkin aikaa valmiina olleen turnyyripuvun. Ei siis enää laajoja vannehameita, ainakaan toistaiseksi.


Puku sivusta.

Materiaali on taftintapaista ilmeisesti verhokankaaksi myytyä tekokuitukangasta. Rispaantui ompeluvaiheessa yllättävän vähän, vaikka sitä pelkäsin. Puku koostuu hame- ja päällysosasta. Hameosa on oikeastaan vain suorasta kappaleesta tehty, sen poimutukset on koottu taakse, jolloin pukuun tulee tuo takamusta korostava muoto. Hameen alle tein lisäksi irrallisen turnyyrin, joka auttaa muodon säilyttämisessä.


Puku takaa.

Takana päällysosa kootaan turnyyrin päälle poimutelmille, ja poimutelmia somistavat viktoriaaniseen tyyliin ruusukkeet. Ruusukkeita, röyhelöitä ja pitsejä olisi ehkä voinut käyttää enemmänkin, jos miettii miten innostuneita tuohon aikaan oltiin somistamaan kaikki paikat röyhelöin ja rusetein, mutta minun silmääni miellyttää vähän yksinkertaisempi tyyli.
Olkoon tämä puku vaikkapa jo hieman varttuneemman (ja yksinkertaisen maun omaavan) naisen asu.


Puku edestä.

Edessä on silmunapit. Käytin metallinvärisiä, 2mm halkaisijaltaan olevia pyöreitä helmiä ja mustaa nappilankaa. Hihat ovat n. 3/4-hihat, niiden somisteena on leveä pitsiröyhelö


Korut ja kampaus.

Nutturakampaus sopii moneen aikakauteen, myös tähän. Nuttura pysyy koossa mustan ompelulangan avulla; muotoilin ensin kampauksen nuppineuloja hiusneuloina käyttäen ja sen jälkeen yksinkertaisesti ompelin siihen pitkiä lankajuoksuja mustalla langalla, niin että se pysyy koossa. Somisteena on helmiä.
Kaulakoru on tehty pienistä siemenhelmistä rautalankaan, ja korvakoruissa on isohkot kermanväriset muovihelmet. Korvakorujen koukut on tehty hopeoidusta kuparilangasta, ja niitä varten tein korviin "oikeat" reiät. Toisin sanoen reiät on tehty kuten ihmiselle eli korvalehden läpi, ei suoraan pään sisään kuten Barbielle yleensä.

Tämä puku oli ns. koemalli, tai sen oli tarkoitus olla sellainen. Piirsin yhtenä aamuna kaavat, noin vain summamutikassa ja päätin kokeilla saman tien tuliko niistä mitään. Hurautin pitkät saumat koneella, ja kas, pieni sisäänotto taakse ja juu-u, tästähän voisi vaikka tullakin puku. Tein sitten loputkin, mitä se vaati tullakseen kunnolliseksi puvuksi.

Sekalaista seurakuntaa

Tässä on ollut työn alla jos mitä kokeilua ja projektia, mutta mikään ei ole oikein edennyt valmiiksi asti. Olen lisäksi nuohonnut kangaskauppoja ja kirpputoreja, kierrellyt ja nuuskinut, ja onpa jotain tarttunut mukaankin:



Olen nyt mennyt sortumaan kaikenlaisiin kukkakankaisiin, kuten näkyy. Ylin kangas on J. Kärkkäisen kangasosastolta, kaksi seuraavaa Tilkku-Ilonasta ja alimmaisen, brodeeratun verkkokankaan löysin Jyskistä. Sielläkin näköjään oli ompelujuttuja. Ruskehtava, pikkukukallinen kangas on jo osittain jalostunut uuteen muotoon, mutta siitä hetkisen kuluttua lisää.

Räjäytin tänään nauhalaatikkoni sisällön, lajittelin ne karkeasti kolmeen kategoriaan: pitsit, nukkejuttuihin soveltuvat kapeat tuotteet ja "oikeaan käyttöön tarkoitetut", kuten leveät vinokantit. Kolme 3l:n karkkilaatikkoa tuli täyteen. Pitänee jättää hamstraaminen vähäksi aikaa.

Viikolla kokeilin myös elämäni ensimmäisen kerran huovuttamista. En ole ikinä moiseen puuhaan sotkeutunut, mutta nyt löysin Näppärä-Näpistä ihania, 0,50-1.5e maksavia villapusseja ja ajattelin kokeilla. Sainkin aikaiseksi Barbielle sopivan huopahatun, mutta en osannut kuvata sitä. Ehkä joskus toiste tulee kuva, jahka jaksan perehtyä kameraan.

Vinkki: OMO Sensitive –pyykinpesunestepullon korkki on juuri sopivan kokoinen "hattutukki" Barbien hattua varten. Sen avulla huovuttelin hatun, ja oikein passeli tuli.

Se kukkakangas puolestaan jalostui taas uudeksi krinoliiniksi. (Ei, en vieläkään ole kyllästynyt näihin.) Tämä nyt on vielä keskeneräinen, tarkoitus on tehdä myös aikakauteen sopiva miehen puku ja ottaa sitten vähän tanssiposeerauksia.



Nukke seisoo "standin" päällä, siksi helmat jäävät vähän korkealle. Yltävät ilman standia lattiaan.



Pukukangas lähikuvassa. Minusta kankaan väri ja kuosi olivat ihastuttavan herkkiä, ja ohut kangas mahdollisti myös hameen tekemisen suorakaiteen muotoisesta kappaleesta yleisemmin käyttämäni puoli/täyskellon sijaan. Kangas on laskostettu vyötärölle ns. vetopoimuilla, joilla saa uskomattoman paljon kangasta poimuteltua sievästi. Hameen helman ympärysmitta on noin 65cm, ja tuo määrä kangasta on siis poimuteltu 8,5cm vyötärölle.



Alushameissa sen salaisuus… Helmat pysyvät koholla kaksien alushameiden avulla. Alin hame on suorakaiteen muotoisesta kappaleesta tehty. Hameen helmaan on ommeltu renkaan muotoon rigileneä, sekä poimuteltu pitsi. Ylempi alushame on puolikellon muotoinen, siinäkin on lisävolyymia antamassa pitsiröyhellys. 

Väriä pintaan

Värjäsin sen aiemmin kuvatun ponchon, ja hämmästyin lopputulosta. Kaiken järjen mukaan, jos vaaleanvihreään lisää tummempaa vihreää, lopputuloksen pitäisi olla tummanvihreä, eikö? Niin minäkin luulin. Tulos oli kuitenkin jokseenkin vaalea petrolinsininen, kas tässä:



Sinne tänne jäi jotenkin kukertavia laikkuja, ja olen kahden vaiheilla teenkö uuden värjäyksen vai jätänkö tuon tuollaiseksi epätasaiseksi. Tavallaan se on ihan kiva noinkin, ei liian sliipattu. Voi olla että se jää tuollaiseksi.

Kuvassa on mukana allekirjoittaneen näpit ja vertailun vuoksi kerä, josta virkkasin tuon. Kyllä se väri jonkin verran vaihtui. Ihan kivoja nuo höyrykiinnitettävät silkkivärit, minulla on niitä useampi purkillinen kun käytännössä ilmaiseksi sain.

Pitää vielä miettiä mitä tuon kaveriksi tekisi. Suunnitelmia pyörii päässä, mutta mistään ei oikein saa otetta. Jotain ei-niin-sliipattua, hipahtavaa... Minulla on jossain valmiina vaaleansininen hippipusero, pitäisikin katsoa sopisiko se tuon kanssa.

Sukasta on moneksi

Tein uuden innovaation* tänään. Tekeillä on itse värjätystä satiinista (kuvia jossain aiemmassa postauksessa) Barbie-kokoinen A-linjainen puku. Noh, homma sujui oikein hyvin: viitsin jopa hurauttaa saumat siksakilla niin etteivät ne rispaa (vuorta en tehnyt tällä kertaa). Mutta mutta. Puku "veti kasaan" saumoista. Helma ei ollut pyöreä kuten piti, vaan alhaalta päin katsottuna se muistutti enemmänkin kukkaa kuin ympyrää. Silitin, silitin ja silitin, ja sainkin sen ruotuun.

Ongelma tuli yläosasta. Puku on nimittäin sitä vaille valmis, että enää käännetään helma ja ommellaan yläosan reuna ja takahalkio. Miten sellainen tuppi silitetään niin, ettei tule sanomista? Mielikuvitus vauhtiin: tänne tarvis laittaa jotain mitä vasten sen silittäisi... Sukka! Tuumasta toimeen. Hain sukkalaatikosta parin tennissukkia, joiden varret käänsin päällekkäin pötköksi, ja sen tungin sitten yläosaan. A vot. Silitysapu on valmis.

Nyt on puku silitettynä ja noita mainittuja ompeluita vailla. Taidan tehdä ne illalla valmiiksi kun äkötyn hukkaputken (=tv) ääreen katsomaan uiku-ihanan J. Deppin tähdittämää Saksikäsi-Edwardia. Allekirjoittanut on ollut Depp-fani jostain hamasta ala-asteiästä saakka, eikä fanius näytä heikkenemisen merkkejä vaikka nyt taivalletaan jo kolmatta vuosikymmentä. (Tosin enää seinillä ei ole niitä julisteita - mutta ne ovat kyllä arkistojen aarteissa tuolla jossain...)

Ai niin. Se * meinasi unohtua JD-huumassa. Innovaatio käy meillä normioloissa kirosanasta, kuten mikä tahansa "muotisana" (mm. mediaseksikäs), mutta en nyt tähän hätään parempaakaan keksinyt. Sovitaan että osoittaa huonoa makua käyttää moista sanaa, mutta älkää nyt sentään lynkatko.

P.S. Naapuri poraa taas seiniin reikiä. Mitähän se aikoo tehdä niille rei'ille muuttaessaan pois (vuokralla sekin on)? Ja mitä varten se yleensä poraa niitä? Ei yhdellä ihmisellä noin paljon tauluja voi olla.