Lauantaina valmistunutta

Viime lauantaina ehdin tehdä jotain; iltavuoroviikot ovat tylsiä kun en saa mitään aikaiseksi aamuisin. Lauantaina olin kuitenkin yksin kotona, ja sain viimeisteltyä yhden asukokonaisuuden.




Kaulakoruksi kamee-tyyppinen koru. Satiininauhaan on helmiäishelmellä kiinnitetty kukanmuotoinen metallivärinen helmi. Huivi koristenauhaa.



Ylä- ja alaosa ovat erilliset, vyö on irrallinen ja vain sivulle rusetille solmittua suklaanruskeaa satiininauhaa.



Takakappaleiden reunat on tuettu ohuella muovisuikaleella, jotta ne pysyvät muodossa napitettuna.
Tuollaisia muovisuikaleita voisi käyttää "luina" jos tekisi korsetin/korsettiyläosan. Kapeampia niiden pitäisi olla, nuo olivat arviolta 5mm leveitä.
Tässä näkyy hameen poimutus aika hyvin; ~60cm kangasta Barbien (tai siis Midgen) alle 9cm vyötäisille poimuteltuna vartalon/puvun linjan silti suuresti kärsimättä. Eläköön vetolaskos!

Ja seuraavaa projektia suunnittelemaan...

Sekalaista seurakuntaa

Tässä on ollut työn alla jos mitä kokeilua ja projektia, mutta mikään ei ole oikein edennyt valmiiksi asti. Olen lisäksi nuohonnut kangaskauppoja ja kirpputoreja, kierrellyt ja nuuskinut, ja onpa jotain tarttunut mukaankin:



Olen nyt mennyt sortumaan kaikenlaisiin kukkakankaisiin, kuten näkyy. Ylin kangas on J. Kärkkäisen kangasosastolta, kaksi seuraavaa Tilkku-Ilonasta ja alimmaisen, brodeeratun verkkokankaan löysin Jyskistä. Sielläkin näköjään oli ompelujuttuja. Ruskehtava, pikkukukallinen kangas on jo osittain jalostunut uuteen muotoon, mutta siitä hetkisen kuluttua lisää.

Räjäytin tänään nauhalaatikkoni sisällön, lajittelin ne karkeasti kolmeen kategoriaan: pitsit, nukkejuttuihin soveltuvat kapeat tuotteet ja "oikeaan käyttöön tarkoitetut", kuten leveät vinokantit. Kolme 3l:n karkkilaatikkoa tuli täyteen. Pitänee jättää hamstraaminen vähäksi aikaa.

Viikolla kokeilin myös elämäni ensimmäisen kerran huovuttamista. En ole ikinä moiseen puuhaan sotkeutunut, mutta nyt löysin Näppärä-Näpistä ihania, 0,50-1.5e maksavia villapusseja ja ajattelin kokeilla. Sainkin aikaiseksi Barbielle sopivan huopahatun, mutta en osannut kuvata sitä. Ehkä joskus toiste tulee kuva, jahka jaksan perehtyä kameraan.

Vinkki: OMO Sensitive –pyykinpesunestepullon korkki on juuri sopivan kokoinen "hattutukki" Barbien hattua varten. Sen avulla huovuttelin hatun, ja oikein passeli tuli.

Se kukkakangas puolestaan jalostui taas uudeksi krinoliiniksi. (Ei, en vieläkään ole kyllästynyt näihin.) Tämä nyt on vielä keskeneräinen, tarkoitus on tehdä myös aikakauteen sopiva miehen puku ja ottaa sitten vähän tanssiposeerauksia.



Nukke seisoo "standin" päällä, siksi helmat jäävät vähän korkealle. Yltävät ilman standia lattiaan.



Pukukangas lähikuvassa. Minusta kankaan väri ja kuosi olivat ihastuttavan herkkiä, ja ohut kangas mahdollisti myös hameen tekemisen suorakaiteen muotoisesta kappaleesta yleisemmin käyttämäni puoli/täyskellon sijaan. Kangas on laskostettu vyötärölle ns. vetopoimuilla, joilla saa uskomattoman paljon kangasta poimuteltua sievästi. Hameen helman ympärysmitta on noin 65cm, ja tuo määrä kangasta on siis poimuteltu 8,5cm vyötärölle.



Alushameissa sen salaisuus… Helmat pysyvät koholla kaksien alushameiden avulla. Alin hame on suorakaiteen muotoisesta kappaleesta tehty. Hameen helmaan on ommeltu renkaan muotoon rigileneä, sekä poimuteltu pitsi. Ylempi alushame on puolikellon muotoinen, siinäkin on lisävolyymia antamassa pitsiröyhellys. 

Ajanmukaisempaa yritelmää

Olen ilmeisesti saanut jonkinlaisen pakkomielteen krinoliineista. Pukuja on valmistunut nyt kolme - hitaasti valmistuvia siis. Ovat ehdottomasti suuritöisimpiä mitä olen ommellut.
Viimeisin on tavallista puuvillaa.


Helman rimssu ei onnistunut ihan niin hyvin kuin toivoin; päälle ommeltu koristenauha menee omituisille mutkille, mutta luultavasti en ryhdy tekemään sille mitään, ainakaan toistaiseksi.

Tämän puvun tekemisessä on otettu vähän osviittaa Historiallinen teatteripuku -kirjassa olevista ajanmukaisista kaavoista. Puvussa on kaksiosaiset pagoda-hihat, ja hihan olkasaumaa on hieman laskettu.
Alempi hiha on tehty kahdesta kappaleesta, alaosa on pukukangasta ja yläosa samaa ohutta puuvillakangasta kuin puvun vuori. Hihojen alla on valkoiset, pitsillä somistetut irtohihat.



Yläosa on edestä avoin, nappeina jälleen pienet helmet. Helmien halkaisija on 2mm.

Puvussa on tingitty ajanmukaisuudesta sikäli, että oikeasti helma on yksi suorakaiteen muotoinen kangaspala joka sitten poimutetaan vyötärömittaan. Nuken vyötärölle tulisi kuitenkin turhan paljon lisää paksuutta, joten tein taas kellohelman ja laskostin vyötärölle. Yläosa ja hame ovat erilliset.

Toinen ei-ajanmukainen lienee päähine, jonka tein silkki-sekoitekankaan jämätilkuista ja ohuesta puuvillapitsistä. Puku kaipasi jotain lisäkettä, ja kankaan väri sattui olemaan lähes sama kuin koristenauhan. Rusetti on ostettu (kangasmerkki).

 

Minulla ei ole oikein selkeää käsitystä ajanmukaisista "myssyistä", joten tein sitten oman variaationi.

Puvun alla on vannehame ja parit alushameet. Niistä ei ole kuvaa - eihän hienon naisen alusvaatteista puhuta. (Tosiasiassa kuvat epäonnistuivat enkä jaksanut enää yrittää uudelleen...)

Seuraavaksi taidan tehdä jotain vähän yksinkertaisempaa ja pienempitöistä.

Southern Belles

Kaunottaria vanhan Etelän hengessä. Nyt on siis valmiina kaksi Tuulen Viemää -henkistä pukua, tuo aikaisemminkin jo vaihekuviin päätynyt vihreä ja ihan uusi punertava. Varoitus, tässä postauksessa on hirmuisesti kuvia.

Ensin vihreä puku:

Puku on  nyt valmis. Miehusta ja hameosa ovat siis erillisiä, päädyin tähän ratkaisuun kirjallisuuden ja joidenkin kuvien perusteella.

Pääntielle on lisätty vihreä satiininauha, joka on solmittu edestä rusetille. Bonetti on pukukangasta, somisteena on samaa pitsiä ja vihreää nauhaa kuin puvussa, ja pieni helmiäishohtoinen kukkanen. Kiinnitysnauhoina kaksi silkkinauhan pätkää. Bonetista tuli ehkä himpun verran liian pieni, jos vielä vastaavan teen niin suurennan sitä vähän.

Kuten näkyy, päivänvarjon runko on napattu coctail-varjosta.

Hatun ja päivänvarjon sijaan puvun voi asustaa myös sävysävyyn olevalla viuhkalla, jonka reunassa on somisteena höyheniä.

Ja hirmuinen kuvapostaus jatkuu... Seuraavaksi vuorossa ennen julkaisematon vaaleanpunainen krinoliinipuku:

Puvun materiaali on paksuhkoa vaaleanpunaista satiinia, ja miehusta on somistettu mustilla satiininauhoilla.

Pukuun kuuluu päivänvarjon lisäksi myös helminauha (metallilankaa ja 15/o-helmiä) sekä hattu, joka on tehty pukukankaasta. Hatun lieri on kaksinkertainen, välissä on kaksipuolista tukikangasta. Reuna on huoliteltu sulattamalla sitä varovasti liekillä, onnistuu vain keinokuitukankaalle. Kupu on yksinkertaista kangasta, pyöreän kangaskappaleen reunat on poimutettu poimulangan avulla ja näin syntynyt matala kupuosa on liimattu lieriin, jossa on vastaavankokoinen reikä keskellä. Somisteeksi on liimattu mustaa pitsiä, joka on ensin poimuteltu kuvun ympärille sopivaksi. Hattu pysyy päässä hattuneulojen avulla.

Olkapäillä on leveä satiininen "kaulus", joka on edestä kiinnitetty lasihelmikorulla. Päivänvarjo on jälleen uuden muodon ottanut coctail-varjo, tällä kertaa siihen on ommeltu kaksi riviä pitsinauhaa. Puvun miehustassa on pikku erikoisuus:

Hihat ovat nimittäin irtohihat, joten sama puku käy niin vierailupukuna kuin tanssiaisleninkinäkin. Hihojen yläosassa on helmi, ja kauluksen alapuolella vastaavasti silmu, joilla hihat kiinnittyvät miehustaan. Kauluksen saa laskettua vähän alemmas olkapäiltä, jolloin hienonhieno hipiä paljastuu. Puvun kangas muuten sointuu täydellisesti nuken huulien sävyyn, yksityiskohta jonka huomasin vasta valittuani puvulle kantajan.

Takana silmunapitus.

Irtohihat, hattu ja päivänvarjo. Irtohihoille on olemassa hyvä selitys; jälleen yksi epäonnistunut hihallinen yläosa. Yritin tehdä puvusta ensin hihallisen, jossa on pieni pääntie ja napitus edessä. Kangasta leikatessani en kuitenkaan ottanut huomioon paria pientä teknistä seikkaa, joten lopputulos oli se, että miehustan sisälle olisi mennyt kaksi nukkea. Ratkoin hihat irti ja päätin tehdä hihattoman, rintojen yläpuolelle loppuvan yläosan. Saatuani yläosan vuoritettua ja napitkin ommeltua, totesin sen kaipaavan jotain. Tein kauluksen. Siinä vaiheessa löysin työpöydältäni nuo hihat, ja huvikseni kokeilin niitä puvun kanssa, jolloin huomasin puvun näyttävän oikein hyvältä hihallisena. "Hihat vai ei?" arvoin mielessäni, ja kah, päätin tehdä napilla kiinnitettävät irtohihat.

Suunnittelu on hyvä asia, muta kesken kaiken improvisoiden voi saada miltei hauskemman lopputuloksen - itse ainakin pidän tätä onnistuneempana kuin alkuperäistä ideaani.

Tuo punainen hattu on muuten se mihin ajattelin tehdä ohjeistustakin vielä joskus.

Kaikenlaista kokeellista

Viime päivinä on tullut ommeltua enemmän kuin tarpeeksi. Pari hattuakin olen kehitellyt, toisesta tuli niin hyvä että voisin laitella vaikka kuvallisen ohjeen kunhan kerkiän sellaisen väsätä. Barbie-kokoisena siis, mutta mikäpä estäisi kokeilemasta samaa ihmiskoossakin... Älkää antako hattufriikin kehitellä tätä ajatusta enää. Muuten tulee rumihia.

Toista vannehamettakin yritin tehdä, mutta käyttämäni hitsauslanka on loppu. Toisen version muoviliuska ei ollut ollenkaan tarpeeksi tukevaa, joten taidan käydä hakemassa pari metriä rigileneä ja väsätä siitä. Sille ei ainakaan tarvitse ommella kanttinauhasta kujia kuten hitsilangalle. Ääliö olen kun en tätä eilen tajunnut - olin kahden metrin päässä rigilenen myyntipaikasta. Tosin eilen siihen aikaan luulin vielä onnistuvani muovisuikaleella.

Olisi kiva saada kaksi vannehametta niin saisi nuo leidit yhtä aikaa kuvaan. Suurin ompelus viime päivien aikana on nimittäin ollut - ylläri ylläri - toinen krinoliinipuku. Suunnilleen tämän väristä satiinia ja mustaa satiininauhaa. Helma on vielä päärmäämättä, mutta muuten alkaa olla valmista. Kuvailen kunhan ehdin, taidan tänään käväistä vielä kaupungilla ja hakea sitä rigileneä. Samalla voisin katsella itselleni hamekangasta.

Vähän vielä vaiheessa

Aiemmin esitellyn vannehameen kannateltavaksi on tulossa puku. Materiaalina on vaaleanvihreä, ilmeisesti vuorisilkkinä myyty kangas. Vaikea tietää mitä se oli, loppuunmyynnistä ostettua. Kokeilin sulattaa tilkun reunoja kynttilällä, jotta säästyisin rispaavilta reunoilta. Yllättäin kangas ei sulanutkaan, joten ei ainakaan kokonaan tekokuituista ole.

Helma on puolikello, yritin ensin tehdä sitä erillisistä kaitaleista kuten olisi aikoinaan tehty, mutta totesin saumojen näkyvän liikaa. Nyt helmassa on vain yksi pystysauma takana. Yläosassa on helminapitus.

Lähikuvassa paremmin yläosa ja päivänvarjo, joka on tehty purkamalla coctail-sateenvarjo osiin ja uudelleenkokoamalla se pukukankaan ja pitsin muodossa.

En saanut yläosasta ihan niin tiukkaa kuin olisin halunnut, mutta kyllä tuokin menettelee. Yläosa on vuorattu ohuella silkillä, samanvahvuista kuin silkinmaalauksessa käytettävät huivit. Pitsiä tuohon pukuun on mennyt kai puolisentoista metriä, lähtökuvana on se mielikuva joka on peräisin Tuulen Viemästä, Maybelle Merriwetherin puvusta, joka oli "omenanvihreää tarlataania... koristettu kermankeltaisilla Chantillyn pitseillä". Kermankeltaista pitsiä ei varastoistani löytynyt, menee se tuolla valkoisellakin.

Puku on siis vaiheessa vielä, nämä ovat vasta projektikuvia. Laitoin päivänvarjon mukaan kuviin jotta näkisin millaisen vaikutelman se antaa. Päivänvarjon tekeminen oli sikäli työlästä, että ensin kangas on liimattu sateenvarjon ruodin päälle, seuraavaksi pitsi on ommeltu kankaan reunaan ja jokaisen ruodin päähän on tehty vekkaus jotta pitsi asettuisi sievästi. Tunnin se taisi ottaa...

Puvun alle on tulossa parit alushameet, eihän nyt hieno nainen mitenkään voi olla ilman alushameita. Lisäksi suunnittelen tekeväni jonkinlaisen pussukan ja ehkä hatun jos mielikuvitukseni venyy niin pitkälle. Joskus varsinaisiin kuviin nukelle tulee korkkiruuvikiharat. Laittelen lisää kuvia ja tekstiä projektista kunhan ehdin tehdä jotain uutta.

Haetaan huippusuunnittelijaa

Katselin tuossa videolta eilen tullutta ohjelmaa, jossa Heidi Klum kumppareineen hakee huippusuunnittelijaa ja totesin, että tähän voisi vaikka koukuttua - ja minä en ikinä koukutu mihinkään kisaa-ja-putoa -tyylin ohjelmiin. En ole kovin kiinnostunut siitä, kuka putoaa, mutta sitäkin enemmän siitä, mitä ne tyypit saavat aikaan. Muistaisi vain katsoa.

Omassa ateljeessa on valmistunut yksi Barbie-kokoinen asu.

Kangas on siis jotain lähinnä tuulipukukangasta muistuttavaa: ohutta ja laskeutuvaa. Ja rispaantuvaa. Hihojen korvikkeeksi laitoin pitsiä, koska älysin liian myöhään, että hihat pitäisi ommella ennen kuin yhdistää vuorin ja päällyskankaan. Näin tuli taas opittua jotain uutta. Pikkuinen pussukka on samaa kangasta kuin puku.

Yläosa. Pääntiessä on röyhelöä, joten vähän arvelutti laittaa sitä myös kädenteille, mutta lopputulos ei ole kuitenkaan liian hörselöinen. Ainakaan minun mielestäni.

Lähikuva yläosasta. Pähkäilin pitkään mitä laittaisin kiinnitykseksi (sen takia valmistuminenkin on viivähtänyt), ja olin jo kaivelemassa laatikosta helmiä kun käsiin sattui rasiallinen hakasia. Ne olivat pienempiä kuin muistin, joten mallailin niitä kiinnitykseen, ja ompelin sitten ne helmien sijaan.

Yläosa ja helma ovat siis erilliset. Yläosan alareuna on kantattu satiinivinonauhalla, jota sattui kerrankin löytymään tismalleen oikeaa leveyttä ja lähes oikeaa väriäkin.

Jotain sinistä

Työn alla on jotain sinistä:

Tästä on tulossa vanhanaikainen tanssiaispuku. Päällyskangas on jotain ohutta tummansinistä keinokuitua, jonka olen saanut jostain, ja vuorikangas on ohutta valkoista puuvillaa. Pitsi on ommeltu vuorin ja päällyskankaan väliin. Niin ja koko juttu on ommeltu käsin.

Miehustaan pitäisi ommella vielä hihat. Puvun ylä- ja alaosa tulevat erillisiksi, joten miehustan alaosa pitää vielä huolitella vinonauhalla. Hihojen pituus pitäisi päättää, mutta luultavasti ne ovat puhvihihat ja hyvin lyhyet sellaiset, ja hihansuihin tulee tuota samaa valkoista pitsiä.

Pelkkä miehusta näyttää tältä:

Kuvausta varten laskostin nuken vyötäisille tuota sinistä kangasta, joten tässä vielä "mielikuva" siitä mitä on tulossa, jahka ehdin:

Hameen alle tulee alushame, sekä mahdollisesti "vannehame", jotka kohottavat helmaa. Lopputuloksen pitäisi siis olla jotain krinoliini-tyyppistä, mutta siitähän ei koskaan voi olla ihan varma ennen kuin viimeinen lanka on päätelty.

Kuten huomata saattaa, minua kiehtovat nuo vanhanaikaiset juhlapuvut. Haaveilen tekeväni "aikakausipukuja", suosikeista löytyy tällainen sivu (klikkaile aikakausien nimiä). Noista saa yllin kyllin virikkeitä, ja jotta ei tekeminen ihan heti lopu, haaveilen tekeväni myös sen Scarlett O'Haran vaaleanvihreän puvun, joka Tuulen Viemää -elokuvan alussa on Vivien Leigh'n yllä.

Niinpä niin. Aivan kuin ei olisi muutakin tekemistä kuin piperrellä tällaisia.