Ihka eka naama

Eilen olin hyvin tarmokkaalla tuulella, ja päivänvaloakin oli ainakin alkuun kohtalaisesti, joten otin lakkapullon, pään ja värit esiin. Sitten vain tuumasta toimeen ja face-uppia värkkäämään. Ikinä ennen en ole moiseen hommaan ryhtynyt, ja se näkyy kyllä lopputuloksestakin, mutta minulla oli joku pakkomielle päästä kokeilemaan. En voisi sitä paitsi ottaa mitään kuvia vaatteista jos niiden esittelijän naama olisi blanko, joten siksikin tähän oli pakko ryhtyä. Kivaa hommaa oli, voisin kokeilla toistekin.




Eihän lopputulos mikään täydellinen ole, kaukana siitä, mutta eipähän ole enää kasvoton lady. Käytössä oli Contén kuivapastellisarja, sävyt "portrait" setistä. Käytin ehkä viittä väriä. Ripset on ostettu Mimiwoolta, tummanruskeat olisivat sopineet paremmin mutta minulla oli vain nämä yhdet mustat ja niillä mentiin.
Huuliin laitan vielä vähän glossia kunhan ehdin Tiimariin katsomaan löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista. Lakkana käytin Games Workshopin mattalakkaa, toimi minusta oikein hyvin.

Nojatuoli

Näpertelin eilen aloittamani nojatuolin valmiiksi, ja kuvaan pääsi myös uusin tyttö, Tonnerin Cami.



Cami on samalla kropalla kuin Antoinette, eli tuolla uudella, notkeammalla ja luonnollisemmalla kuin esim. Tyler, ja Cinderellan kasvomuotilla tehty. Tämä nimenomainen Cami on ihonväriltään cameo, eli kalpeampi neito. Pidän tästä huomattavasti enemmän kuin Antoinettesta, tämä on helpommin mukautuva. Antoinette on kovin kopean näköinen, ja minulla on aina ollut vaikeuksia tulla sellaisten kanssa toimeen. Ja kyseessähän on siis perusversio, jolla ei tule vaatetta tuon enempää, eikä nyt ollut oikein sopivaa päällepantavaa joten kuvasin sitten tälleen.



Camilla on hurja hiuspaljous.



Nojatuolista tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työtä siinä oli, runsain mitoin näpertämistä ja liimaamista, mutta lopputulos on mahdollisimman aidon näköinen kuten oli tarkoituskin. Runko on tehty pahvista, johon on liimattu muotoon leikeltyä ja taivuteltua (tarvittaessa ompelein kiristettyä) ohutta superlonia. Superlonpalojen päälle kiinnitin vielä ohutta fleeceä, jotteivät muhkurat kuultaisi päällyskankaan läpi. Päällinen on taftia, jota sattui olemaan iso pala jemmassa. Liimatahrojen välttämiseksi käsinojien, istuintyynyn ja selkänojan kankaat on ommeltu muotoonsa, vain alapohjan kangasta on vähän liimattu. Hopeanvärisen koristenauhan liimasin varovasti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, miten sain tuon päällisen tehtyä: yhtään palaa en leikannut minkään kaavan mukaan, vaan aloitin vain palasesta jota sitten pingottelin palan päälle ja ompelin kiinni.
Homma oli yllättävän helppoa, voisin tehdä joskus toisenkin. Yllättävän helppoa siinä mielessä, etten tehnyt missään vaiheessa juurikaan mallikuvia, saati sitten mittaillut muuta kuin pohjalaatikon ja pohjalevyt käsinojiin, istuimeen ja selkänojaan. Kaiken muun tein näppituntumalla, eikä yhtään tollikkoa tullut.


(Blogger takkuaa taas kuvien kanssa, jouduin koodaamaan ne käsin tänne. Toivottavasti toimivat. Jos ei näy, kuittaa kommenttilaatikkoon.)

Askareita

Nukeillani ei ole oikeastaan muuta kuin vaatteita, ja kenkiä. Niitäkin on liian vähän. Huonekaluja, tai muuta rekvisiittaa ei ole käytännössä lainkaan. Isoille nukeille on yksi tuoli, pienemmille vähän enemmän koosta riippuen. Barbie-sälää on jonkin verran, mutta se ei näiden isompien kanssa paljon lämmitä. Tarvetta olisi siis, mutta ei ole tullut vastaan ostettavan näköistä, saati sopivan kokoista.
Talvella hain pikkupojalle patjaa paikallisesta huonekalufirmasta, koska patja oli epästandardikokoinen. Vanhempi herrasmies leikkasi patjan isosta superlonpalasesta, ja rohkaistuin kysymään saisinko keräillä lattialta muutamia leikkuusilppuja, kaupanpäällisiksi. Olisin saanut vaikka jätesäkillisen, silppua oli siellä säkitettynä, mutta otin muutaman soiron.

Tänään iltapäivällä perustin sitten keittiöön oman sohvatyömaan:

Meillä on nyt tuota superlonsilppua vähän joka paikassa. Ja haisee ikävästi joku yleisliima. Askartelu on kyllä kivaa, harmi ettei useammin kerkeä tehdä ihan tällaista perusaskartelua, liimaa-saksia-pahvia-metodilla. Saa nähdä mihin tuon kanssa vielä päätyy. Huomatkaa tyylikäs neulatyyny tuolla taustalla. Tein ihan itse hedelmäsosepurkin kannesta, tilkusta ja palasta täytevanua.

Olisi kyllä sittenkin pitänyt ottaa enemmän sitä silppua. Noista ei tule kuin tuo yksi ainoa tuoli.

Tuo raitakuosi ei muuten todellakaan ole se lopullinen kuosi...

Vähän vielä vaiheessa

Aiemmin esitellyn vannehameen kannateltavaksi on tulossa puku. Materiaalina on vaaleanvihreä, ilmeisesti vuorisilkkinä myyty kangas. Vaikea tietää mitä se oli, loppuunmyynnistä ostettua. Kokeilin sulattaa tilkun reunoja kynttilällä, jotta säästyisin rispaavilta reunoilta. Yllättäin kangas ei sulanutkaan, joten ei ainakaan kokonaan tekokuituista ole.

Helma on puolikello, yritin ensin tehdä sitä erillisistä kaitaleista kuten olisi aikoinaan tehty, mutta totesin saumojen näkyvän liikaa. Nyt helmassa on vain yksi pystysauma takana. Yläosassa on helminapitus.

Lähikuvassa paremmin yläosa ja päivänvarjo, joka on tehty purkamalla coctail-sateenvarjo osiin ja uudelleenkokoamalla se pukukankaan ja pitsin muodossa.

En saanut yläosasta ihan niin tiukkaa kuin olisin halunnut, mutta kyllä tuokin menettelee. Yläosa on vuorattu ohuella silkillä, samanvahvuista kuin silkinmaalauksessa käytettävät huivit. Pitsiä tuohon pukuun on mennyt kai puolisentoista metriä, lähtökuvana on se mielikuva joka on peräisin Tuulen Viemästä, Maybelle Merriwetherin puvusta, joka oli "omenanvihreää tarlataania... koristettu kermankeltaisilla Chantillyn pitseillä". Kermankeltaista pitsiä ei varastoistani löytynyt, menee se tuolla valkoisellakin.

Puku on siis vaiheessa vielä, nämä ovat vasta projektikuvia. Laitoin päivänvarjon mukaan kuviin jotta näkisin millaisen vaikutelman se antaa. Päivänvarjon tekeminen oli sikäli työlästä, että ensin kangas on liimattu sateenvarjon ruodin päälle, seuraavaksi pitsi on ommeltu kankaan reunaan ja jokaisen ruodin päähän on tehty vekkaus jotta pitsi asettuisi sievästi. Tunnin se taisi ottaa...

Puvun alle on tulossa parit alushameet, eihän nyt hieno nainen mitenkään voi olla ilman alushameita. Lisäksi suunnittelen tekeväni jonkinlaisen pussukan ja ehkä hatun jos mielikuvitukseni venyy niin pitkälle. Joskus varsinaisiin kuviin nukelle tulee korkkiruuvikiharat. Laittelen lisää kuvia ja tekstiä projektista kunhan ehdin tehdä jotain uutta.

Vannehame

Olen jo pitkään haikaillut tekeväni Barbielle Tuulen Viemää -tyylin puvun, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa krinoliinia. Toki turnyyrikin voisi olla ihan kiva kokeilu, mutta ensin siis krinoliini.
Koska puvun tekoa on turha aloittaa ilman alushametta, olen nyt eilisestä asti viritellyt hitsauslankaa ja kanttinauhaa vannehameeksi. Hitsauslangasta tulee vanteet, ja kanttinauhalla homma kootaan hameen muotoon.



Alimman vanteen halkaisijaksi laitoin n. 25cm, vaikkakin luin jostain netistä että vannehameen alin vanne on saattanut olla jopa 180cm eli 1:6-koossa 30cm. Siitä olisi tullut kuitenkin niin hurjan näköinen, että pienensin vähän. Ylimmän vanteen halkaisija on 8cm paikkeilla.
Kuvaa otettaessa olin vasta kiinnittänyt vanteet toisiinsa ja kokeilin että tulevatko suunnilleen sopivalle korkeudelle. (Nukelle on säällisyyden vuoksi puettu toppi ja pöksyt :) ) Vähän tuosta saa kuitenkin osviittaa mitä tuleman pitää. Tämä ei varmasti täytä pikkutarkimpien periodistien vaatimuksia, mutta kelpaa hyvin minulle. Jäähän se parin alushameen ja päällyshameen alle piiloon.

Itse vanne koostuu pätkästä mig-hitsauslankaa ja putkeksi ommellusta kanttinauhasta:


Seuraavaksi jatkan koeluontoisen päällyshameen tekemistä. Teen sitä aneemisen lilasta ohuesta polyesteristä, vaikka tuo vanne kyllä kannattaisi paksumpaakin materiaalia. Paksumpi kangas saattaisi myös laskeutua kauniimmin, tämä koepala laskeutuu hiukan huonosti. Saa nähdä mistä varsinainen hame/yläosa tulevat, ostin juuri kangaskaupan loppuunmyynnistä pari metriä erivärisiä vuorisatiineja ja -silkkejä ihan vain näihin pukuihin...

OAAK-kokeilun tulos, osa 1

Ensimmäinen osa kokeilusta on valmistunut. Ei mennyt ihan nappiin. Lopputulos siis sitä mitä pelkäsinkin, ainakin hiusten osalta. Suu onnistui paremmin. Minusta tämä näyttää jotenkin samalta kuin ne vuosia lelulaatikossa nuhjaantuneet nuket:

Hiuksille on tehty seuraavanlainen käsittely:
1. ne on rullattu käyttäen apuna piippurassia.
2. rullatut hiukset on kastettu muutaman kerran kiehuvaan veteen.
3. hiusten on annettu kuivua ja sitten rullaus on purettu.
Vikaan meni ilmeisesti siinä, että nuo hiukset olivat alkujaankin lyhyehköt ja jotenkin hamppumaiset (ihan tehtaalta lähtiessäänkin olleet), eivät silkkisen sileät ja kiiltävät. Ja minä menin vielä vähän kovalla kädellä harjaamaan niitä kiharruksen jälkeen. Rullatkin olisivat voineet olla vähän suurempia.

No, hiukset kun vetää nauhalla kiinni niin kyllä se vähän paranee:

Tässä näkyy muuten aika hyvin tuo suu, siitä on siis poistettu terävällä veitsellä hammasliuska ja sen jälkeen pikaliimattu kiinni. Kasvojen muokkausta en ole muuten tehnyt, mitä nyt vaaleanpunaisen luomivärin päälle laitoin vähän hopeaväriä.

Kokeilen vielä kesyttää tuota kuontaloa vaikka kylmällä vedellä ja kammalla, ehkä hoitoainekin voisi tehdä terää. Jos ei se siitä muuksi muutu, niin rouva saa kestonutturan, samanlaisen kuin olen tehnyt nukkekotinukeille: hiukset väännellään nutturalle ja nuttura kootaan ompelemalla sen läpi muutama pisto, niin että pysyy varmasti.

Lisäys 13.12.06 klo 12.21:

Tein vielä eilen illalla seuraavan operaation: kastelin nuken hiukset, kampasin ne harvapiikkisellä kammalla niin että kiharat tulivat paremmin esiin ja sitten puristelin hiuksiin runsaahkosti muotovaahtoa. Tänään hetki sitten katselin lopputulosta, ja tältä näyttää nyt:

Minä ainakin tykkään että tuli oikeinkin kiva. Nukke näyttää nyt paljon söpömmältä kuin alkuperäiskuosissaan, joka oli tällainen, sanoisinko aneeminen:

Välityö

Violetti satiinikolttu ei edelleenkään etene toivotulla tavalla. Minä en käsitä miksi. Jos siihen ompelisi nepparit selkään, se olisi valmis, mutta mielestäni se ei ole vielä valmis. Jotain puuttuu. Pitää varmaan ottaa kuva ja julistaa kysely-ja-ehdotustunti jolloin saatte kertoa mitä se teidän mielestänne kaipaisi. Itse en keksi.

Välityönä olen näprännyt sitten tällaista samettikolttua (ompelin aamulla kun ei ollut mitään järjellistä tekemistä):

Materiaali on ihan kierrätyskamaa: löysin kätköistä kauan sitten ostamani samettisen hiusdonitsin, jonka saumat olivat antaneet periksi. En viitsinyt korjata sitä alkuperäiseen tarkoitukseensa (hiukan liian muhkea) vaan otin ratkojan ja purin sen auki. Totesin leveyden riittävän parahultaisesti Barbien ympäri, joten kotelopukua suunnittelemaan.

Puvussa on vain takasauma, ja koska sametti oli joustosamettia, se puetaan ylle ilman sen kummempia kiinnityssysteemejä. Puku on niin yksinkertainen, että se vaatinee näyttävät korut ja/tai pashminan, shaalin tai jotain lisäksi. Väri ei mielestäni sovi tälle nukelle lainkaan, raukka parka tulee kovin kalpeaksi. Tämän neidin väri on vihreä tai viininpuna, johtuen noista hiuksista, mutta pääsi malliksi koska oli ainoana vailla vaatteita kun kuuluttelin mallityttöä...

Noh, tässäpä tämä. Takaisin sorvin ääreen suunnittelemaan lisäosia ja jotain muuta kivaa tuohon.

Muokattu kenkä

Yhden Barbien mukana tuli tosi hurja kenkäpari:

Aika rajua, ainakin minun mielestäni. Noh, ei tämä hätä näin pahalta näytä, tuli mieleen kun tutkin kenkiä tarkemmin. Materiaali oli suhteellisen joustavaa ja kumimaista, joten otin esille terävän veitsen ja leikkuulaudan. Nyt kenkä näyttää tältä:

Huomattavasti nilkka- ja selkäystävällisempi malli, vaikkei tuotakaan ihan ihannejalkineena voine pitää.

Kokeilen eilen massajuttujen ohessa myös muotin tekoa korkokengästä, mutta se ei onnistunut. Muovailin huvikseni massaa myös suoraan nuken jalkaan, ja sillä tavalla saisi mitä viehättävimpiä kenkiä aikaiseksi, mutta massa ei irtoa nuken jalasta kuin palasina. Perunajauho ei auttanut asiaa, vaan toi lisäongelmia massailun hankaloitumisena.

Mietintähattu takaisin päähän ja suunnittelemaan.