Romumarkkinalöytöjä

Totuttuun tapaan kolusimme taas Uudessakaarlepyyssä romumarkkinoita. Aikaisempina vuosina löydöt ovat jääneet vähän heikoille, mutta tänä vuonna onni potki ilmeisesti siitäkin edestä. Löysin nimittäin kauniin korikaluston, jonka nukkeharjaantunut silmä totesi heti noin 1/6-mittakaavaan sopivaksi. Barbiet saivat siis lopultakin kauan kaipaamani korihuonekalut, sohvapöytää myöten:



Olin tyytyväinen, enemmänkin. Pitkään aikaan ei ole mitään yhtä mainiota tullut vastaan, ja lopun aikaa kiertelin innosta hyristen. Kunnes olimme jo melkein lähdössä, ja mitä näinkään: kaunis punainen keittiönkalusto, ehkä aavistuksen iso mutta ei paljon. Rahat olivat menneet jo, ja olin varma että kalusto olisi kallis kuin mikä, joten olin vähällä jättää kysymättä hintaa. Sitten palasin ja varmaan ääni täristen kysyin mitä kalusto maksaisi - tiesin että mahdottomia ei mies suostuisi kustantamaan. Myyjä lupasi sen 15€:lla.

Nyt on sitten myös ruokapöytä ja tuolit, jotain muuta kuin ne Mattelin pinkit muovikinkkanat:



Ei liene epäselvää kuka hyrisi onnesta koko loppuviikon.

Korikalustoon olen suunnitellut tekeväni ehkä istuintyynyt, ja pöytäliinan mahdollisesti myös. Punaisessa kalustossa oli valmiina tuollainen ihastuttava maalattu "pöytäliina".

Nojatuoli

Näpertelin eilen aloittamani nojatuolin valmiiksi, ja kuvaan pääsi myös uusin tyttö, Tonnerin Cami.



Cami on samalla kropalla kuin Antoinette, eli tuolla uudella, notkeammalla ja luonnollisemmalla kuin esim. Tyler, ja Cinderellan kasvomuotilla tehty. Tämä nimenomainen Cami on ihonväriltään cameo, eli kalpeampi neito. Pidän tästä huomattavasti enemmän kuin Antoinettesta, tämä on helpommin mukautuva. Antoinette on kovin kopean näköinen, ja minulla on aina ollut vaikeuksia tulla sellaisten kanssa toimeen. Ja kyseessähän on siis perusversio, jolla ei tule vaatetta tuon enempää, eikä nyt ollut oikein sopivaa päällepantavaa joten kuvasin sitten tälleen.



Camilla on hurja hiuspaljous.



Nojatuolista tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työtä siinä oli, runsain mitoin näpertämistä ja liimaamista, mutta lopputulos on mahdollisimman aidon näköinen kuten oli tarkoituskin. Runko on tehty pahvista, johon on liimattu muotoon leikeltyä ja taivuteltua (tarvittaessa ompelein kiristettyä) ohutta superlonia. Superlonpalojen päälle kiinnitin vielä ohutta fleeceä, jotteivät muhkurat kuultaisi päällyskankaan läpi. Päällinen on taftia, jota sattui olemaan iso pala jemmassa. Liimatahrojen välttämiseksi käsinojien, istuintyynyn ja selkänojan kankaat on ommeltu muotoonsa, vain alapohjan kangasta on vähän liimattu. Hopeanvärisen koristenauhan liimasin varovasti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, miten sain tuon päällisen tehtyä: yhtään palaa en leikannut minkään kaavan mukaan, vaan aloitin vain palasesta jota sitten pingottelin palan päälle ja ompelin kiinni.
Homma oli yllättävän helppoa, voisin tehdä joskus toisenkin. Yllättävän helppoa siinä mielessä, etten tehnyt missään vaiheessa juurikaan mallikuvia, saati sitten mittaillut muuta kuin pohjalaatikon ja pohjalevyt käsinojiin, istuimeen ja selkänojaan. Kaiken muun tein näppituntumalla, eikä yhtään tollikkoa tullut.


(Blogger takkuaa taas kuvien kanssa, jouduin koodaamaan ne käsin tänne. Toivottavasti toimivat. Jos ei näy, kuittaa kommenttilaatikkoon.)

Askareita

Nukeillani ei ole oikeastaan muuta kuin vaatteita, ja kenkiä. Niitäkin on liian vähän. Huonekaluja, tai muuta rekvisiittaa ei ole käytännössä lainkaan. Isoille nukeille on yksi tuoli, pienemmille vähän enemmän koosta riippuen. Barbie-sälää on jonkin verran, mutta se ei näiden isompien kanssa paljon lämmitä. Tarvetta olisi siis, mutta ei ole tullut vastaan ostettavan näköistä, saati sopivan kokoista.
Talvella hain pikkupojalle patjaa paikallisesta huonekalufirmasta, koska patja oli epästandardikokoinen. Vanhempi herrasmies leikkasi patjan isosta superlonpalasesta, ja rohkaistuin kysymään saisinko keräillä lattialta muutamia leikkuusilppuja, kaupanpäällisiksi. Olisin saanut vaikka jätesäkillisen, silppua oli siellä säkitettynä, mutta otin muutaman soiron.

Tänään iltapäivällä perustin sitten keittiöön oman sohvatyömaan:

Meillä on nyt tuota superlonsilppua vähän joka paikassa. Ja haisee ikävästi joku yleisliima. Askartelu on kyllä kivaa, harmi ettei useammin kerkeä tehdä ihan tällaista perusaskartelua, liimaa-saksia-pahvia-metodilla. Saa nähdä mihin tuon kanssa vielä päätyy. Huomatkaa tyylikäs neulatyyny tuolla taustalla. Tein ihan itse hedelmäsosepurkin kannesta, tilkusta ja palasta täytevanua.

Olisi kyllä sittenkin pitänyt ottaa enemmän sitä silppua. Noista ei tule kuin tuo yksi ainoa tuoli.

Tuo raitakuosi ei muuten todellakaan ole se lopullinen kuosi...