Pääpohdintaa

Olen tässä pohdiskellut, onnistuisikohan tällainen pään muokkaaminen omin pikku kätösin:

Vasemmalla alkuperäinen silmän muoto, oikealla tulos jonka haluaisin. Kökkö viiden minuutin toteutus olemattomilla kuvankäsittelytaidoilla, mutta osviittaa kuitenkin. Tämä on siis Dikadollin Ruber-pää, menisi sopivasti budjettiin ja pienellä muokkaamisella siitä voisi saada oikein kivan. Hiukkasen vain mietityttää muokkaamisen toteutus. Kai siitä maltilla ja vakailla käsillä selviäisi?
Jääköhän tuo luomivaon pätkä häiritseväksi jos sille ei tee mitään? Yleensähän se kai jatkuu kauniisti silmän sisänurkkaan saakka...

Oikeasti se haluamani nukke olisi Raurencio Studion Arael, johon minulla ei yksinkertaisesti ole varaa, ja elättelen toivetta DIY-versiosta tuon Ruberin kanssa... Araelilla on kerrankin sellaiset silmät (realistisen malliset ja kokoiset) jotka miellyttävät, mutta se on liian iso ja kallis. Dikadoll on halvempi, huomattavasti.
Dikadollin poikia saisi kahdella eri kropalla, vanha olisi 61cm, uusi 64cm. Uusi on kauniimpi, mutta tulisiko siitä sitten liian pitkä 57cm pitkään Limhwaan verrattuna?

Vaikeaa, vaikeaa.

Ostin tällä viikolla uudet pastellivärit ja uuden ompelukoneen. Vielä kun jaksaisi.

Tilaa vai ei tilaa?

Nyt on jollain ongelma. Menin katselemaan (hartsi)nukkefirmojen sivuja taas, ja sitten minulle tuli kumma vimma saada toinen MSD-kokoinen nukke. Alunperin etsiskelin SD-kokoista mahdollisesti poikapuolista nukkea, ja sitä silmällä pitäen olen kerryttänyt harrastustiliänikin, mutta nyt jostain syystä kuvittelen haluavani MDS-tytön. Tämän, eli IMPLdollin Yolandan. Oikeasti en tarvitse sitä. Oikeasti en tarvitse yhtään nukkea. Oikeasti olen kuuro ja sokea noille väitteille ja haluan sen. Enkä tiedä miksi. En minä kerro mitään kuvatarinoita joihin tarvitsisin näitä, ei näillä ole mitään tarinoita ja tuskin tuleekaan. Minä vain ompelen nukeilleni, ihailen niitä ja olen onnellinen niiden omistamisesta.

Jonkin aikaa sitten kyllä aloin kuvitella että tarvitsen myös MSD-kokoisen pojan. Ja minullahan ei käytännössä ole poikapuolisia nukkeja tässä talossa, kymmenien nukkein laumassa kaksi. Mistä tämä tarve nyt tuli, kun tytöillä on pärjätty vallan hyvin tähän saakka?

Minulla on paha nukkepakkomielle.

Totenmann-hame

Tässä siis edellisessä postauksessa mainittu Totenmann-hame, joka on rakenneltu kirpparilta löytyneestä lasten hameesta ja pitkästä soirosta huntutylliä. Hame tuli vastaan kirppispöydällä, enkä voinut ohittaa sen ihanaa kirsikkakuosia, vaan pelastin sen huolimatta pilalle menneestä tylliröyhelöstä. "Voi tästä ainakin purkaa kankaat uusiokäyttöön" oli johtoajatus. Tarkempi tutkiminen paljasti hameen olevan muuten hyvässä kunnossa, ja kun siinä oli joutilasta aikaa loppuväkeä odotellessa, tulin ajatelleeksi vyötärönauhan purkamista. Seura oli sitä mieltä että kyllä se onnistuu kun se on kerran ommeltukin.
Kotiin päästyä mittasin hameen pituuden ja totesin sen täydelliseksi Pistachelle. Purin vyötäkaitaleen, ompelin hameen yläreunaan poimulangat ja ompelin sen takaisin lyhennettyyn vyötärönauhaan. Vähän säätöä kiinteän alushameen ja hameen kanssa niin että sain vyötärölle halkion pukemista varten. Nepparilla kiinni ja hyvä tuli. Sitten purin kärsineen helmatyllin ja korvasin sen uudella.




Kuvassa Pistache istuu Kärkkäiseltä ostamani koristekalusteen päällä - juuri täydellinen puusohva SD-kokoisille ja vähän isommille. Minulla on lipastokin samaa sarjaa.




Hame ei ollut alkuaan kellohame mutta kun vyötärö kapeni siitä tuli sellainen. Puseron ompelin pikaisesti trikoosta, kun ei ollut valmiina mitään sopivaa tähän värimaailmaan. Pääntie piti taas tehdä käsin, koska ompelukone on menossa sekaisin ja trikoon nähdessään se sanoo lähinnä HAUKS! NAMNAM! kuten lasten duplo-krokotiili... Pitkät saumat sillä jotenkin saa kursittua mutta mitään näkyviin jäävää ei kannata yrittää.

Sukat ovat Dollmorelta ja (tappavan ihanat) kengät e-baysta Fa-tiaolta.

Miitti!

BDollin miitti oli männäviikonloppuna Seinäjoella, ja kylläpäs teki hyvää nähdä välillä aikuisia ihmisiä joiden kanssa voi puhua muustakin kuin lastenhoidosta tai kotioloista. Lauantai meni rattoisasti nukkeja ihastellessa ja kirppislöytöjä tehdessä. Valitettavasti kamera jäi kotiin, mutta kuvasatoa löytyy mm. täältä kanssamiittaajan toimittamana. Mies on kysynyt joskus että mitä te niissä miiteissä teette. En ole voinut kertoa koko totuutta, koska juttu mene välillä sen verran levottomaksi että ei se kumminkaan pitäisi meitä enää täysijärkisinä, ks. kuvat linkin takaa.
Itse olen tällainen puoliaktiivinen harrastaja, en tee mitään täysillä vaan vähän sitä ja tätä, sen minkä ehdin. (Tämän blogin ulkopuolelle jää mm. nukkekotiharrastus, joten voitte kuvitella että närpin vähän joka hommaa mutten mitään ns. fanaattisesti.) En tunnista läheskään kaikkia Barbien kasvomuotteja tai muista mihin sarjaan mikäkin nukke kuuluu, mutten silti ole koskaan kokenut olevani miiteissä ulkopuolinen. Minusta on kerrassaan mahtavaa miten ihanasti todella asiaan vihkiytyneet tyypit ottavat mukaan juttuihin myös puolivillaiset kanssasisaret. Eikä katsota kieroon vaikka paikalle kantaa kaikkea muuta nukkelajia paitsi Barbieta vaan tullaan kysymään että mitäs ne nämä on. Tällä kertaa minulla kyllä oli jopa yksi Barbie mukana, mutta sekin pääsi mukaan vain teemaan sopivan asun puolesta, ei ollut mikään erikoinen nukke itsessään.

Aviksen pajan Avis oli taas varastoineen paikalla, tällä kertaa peruukin sai MSD-kokoinen neiti Juliette. Jälleen olin värin suhteen väärässä - aioin laittaa tytölle vaaleat hiukset, mutta kotiin lähtikin pitkä kihara peruukki värissä Carrot Red. Sovittelin tytölle monenmoista peruukkia, ja punaisen kohdalla totesin "tää ois tän väri." Resinsoulin normal skin on sen verran maitomaisen vaalea ja kuultava, että olisihan se pitänyt arvata että punapään ihonväristä on kysymys. (Kuvaa ei nyt tule, koska pää on lainassa toisaalla.)

Sunnuntain kirppiskierrokselta jäi saaliiksi yksi pikkutytön hame, joka muuntui pienellä vaivalla Pistachelle sopivaksi. Helmatyllin uusin vielä tässä viikonlopun mittaan, ja sitten neiti saa esitellä uutta Totenmann-hamettaan. (Hameelle tuli tuollainen pöljä nimi, koska kuuntelin ommellessa CMX:n uutta levyä ja kyseistä kappaletta useampaan kertaan, se jäi korvakärpäseksi ja vaati uusintaa.) Näppärästi 86cm lapsen hame oli helman pituudeltaan juuri sopiva SD-nukelle, en tiedä mikä minihame se on edellisessä elämässään ollut. Kangas oli niin ihana että päätin uhrata 1,50€ ja ostaa projektin itselleni. Normaalisti nämä projektit tuppaavat hautautumaan kaapin uumeniin mutta tämäpä on melkein valmis jo. Lasketaan miitin aikaansaaman hyvän mielen ansioksi.

Melkein kuin markkinoilla...

...tämä tavaramäärä nimittäin. Voiko ihmisellä olla liikaa nukketavaraa? Minusta alkaa tuntua siltä että voi. Tai sitten olen vain käyttänyt huonosti käytettävissä olevan säilytystilan.
Listataanpa.
- Barbiet ja niiden oheiskamat: 2x isoin kotilaatikko (40x60x30) plus yksi melkein tuon kokoinen pahvilooda plus muovikassillinen kalusteita ja muuta joka ei sopinut noihin olemassaoleviin laatikoihin. Pari irtokeittiötä vaatekaapin alahyllyllä.
- Muotinuket aka Tonnerit: iso kumisaapaslaatikollinen vaatteita, kenkiä etc. Jokaiselle nukelle säilytysboksi.
- Muut nuket (lelunuket): sijaitsevat siellä, täällä ja tuolla, missä nyt sattuu kolonen olemaan. Kolme tai neljä keskikokoista laatikkoa.
- BJD:t: 2x iso säilytysboksi, keskikokoinen kotilaatikollinen vaatteita ja kenkiä (täynnä), yksi MSD-kantolaukku jossa nukke majailee. Irtoperuukkilaatikoita siellä ja täällä, samoin yksi irtosilmälaatikko. Kalusteet vaatehuoneen hyllyllä. Irtokarkkilaatikollinen face-up-tarvikkeita.
- Ompelutarvikket: 2x30litran Curver-laatikko ja 1x sängynaluslaatikko kankaita plus sekalaiset kierrätysvaatteet joita en ole ehtinyt leikkoa kankaiksi (eivät kyllä mahtuisi edes laatikoihin), (ainakin) 6x irtokarkkilaatikko langoille, nauhoille ja napeille ja muulle sälälle. Yksi iso kori sekalaisia kankaita.
- Muut askartelutarvikkeet: noin kymmenen laatikkoa, isoja ja pieniä, joista osa vaatekaapin ylähyllyllä.
- Kaksi mapillista kaavoja kaikille nukeille.
- Yksi nukkekoti.
(- Yksi ompelukone ja yksi saumuri plus oheissälät kuten ompelukoneen säilytyssalkku.)
- Järjettömästi sekalaista tavaraa joka pitäisi lajitella johonkin edellämainituista lokeroista, mutta jota en ajanpuutteen vuoksi oikeastaan koskaan ehdi järjestellä.

En oikeastaan tiedä mihin nämä kaikki tavarat sijoittaisin niin, että ne olisivat turvassa lapsilta mutta myös helposti saatavilla - ilmeisesti mahdoton yhtälö. Tilaa on kaikkiaan noin 84 neliötä, 3h+k. Pikkuruinen ja hankalanmuotoinen vaatehuone, kaikkiaan seitsemän epäkäytännöllistä komeroa. Hukkaneliöitä eteisessä. Meitä asuu täällä neljä, kaksi aikuista, kaksi lasta. Lapset vetävät alas ja penkovat kaiken mikä ei ole a) lukkojen takana, b) kiinniliimattu tai c) noin kahden metrin korkeudessa. Huonekorkeus on 2,2m. Käyttämätöntä tilaa on alalaatikoissa joita ei voi lukita, ks. kohdat a ja c. Hyviä ehdotuksia tavaroiden sijoittelulle otetaan vastaan. Työn alla on esittelyvitriini, johon ehkä voisin saada kalusteet ja muut dioraamaksi. Ehkä.
Mies kyllä olisi valmis ostamaan uuden vaatekaapin (vihjaisi kauniisti niin että "saisit sinäkin sitten pitää vaatekaapissa pelkkiä vaatteita...") mutta en käsitä mihin se sen sijoittaisi.

Ensimmäiseksi pitäisi varmaan saada noille Barbie-keittiöille ja muille joku järkevämpi paikka, ja tuo irtosälä pitäisi lajitella. Voi ja hohhoi. Se tietää sellaista jonkin aikaa kestävää kaaosta kun kaikki laatikot pitäisi saada hollille että sitä ei voi tehdä jos lapset ovat maisemissa. Olen joskus sellaista järjestelyä tehnyt, ja jonkin aikaa näyttää kuin huoneen läpi olisi kulkenut pyörremyrsky Katrina. Ehkä yritän tehdä sille jotain tänään, otan selvää onko paikallinen Tokmanni auki tänään ja käyn ostamassa isoja säilytyslaatikoita (mihin minä ne sitten laitan?) koska ostan aina muka sopivia jotka ovat kohta liian pieniä. Oikeasti haluaisin näille kunnollisen ison lipaston. Meillä on sellainen mutta siellä on lasten liinavaatteita kun eivät sovi muualle.

Ehkä eniten haluaisin isomman asunnon jossa saisin oman pikku työhuoneen ja lukon siihen oveen...

EDIT: Enpäs lähdekään ulos, siellä sataa räntää, välillä vaakasuoraan. Ehkä raivaan lasten vaatekaappiin tilaa niille liinavaatteille ja omin lipaston. Näytti siltä että sieltä voisi pari hyllyä vapauttaa hyvällä järjestelyllä...

Romumarkkinalöytöjä

Totuttuun tapaan kolusimme taas Uudessakaarlepyyssä romumarkkinoita. Aikaisempina vuosina löydöt ovat jääneet vähän heikoille, mutta tänä vuonna onni potki ilmeisesti siitäkin edestä. Löysin nimittäin kauniin korikaluston, jonka nukkeharjaantunut silmä totesi heti noin 1/6-mittakaavaan sopivaksi. Barbiet saivat siis lopultakin kauan kaipaamani korihuonekalut, sohvapöytää myöten:



Olin tyytyväinen, enemmänkin. Pitkään aikaan ei ole mitään yhtä mainiota tullut vastaan, ja lopun aikaa kiertelin innosta hyristen. Kunnes olimme jo melkein lähdössä, ja mitä näinkään: kaunis punainen keittiönkalusto, ehkä aavistuksen iso mutta ei paljon. Rahat olivat menneet jo, ja olin varma että kalusto olisi kallis kuin mikä, joten olin vähällä jättää kysymättä hintaa. Sitten palasin ja varmaan ääni täristen kysyin mitä kalusto maksaisi - tiesin että mahdottomia ei mies suostuisi kustantamaan. Myyjä lupasi sen 15€:lla.

Nyt on sitten myös ruokapöytä ja tuolit, jotain muuta kuin ne Mattelin pinkit muovikinkkanat:



Ei liene epäselvää kuka hyrisi onnesta koko loppuviikon.

Korikalustoon olen suunnitellut tekeväni ehkä istuintyynyt, ja pöytäliinan mahdollisesti myös. Punaisessa kalustossa oli valmiina tuollainen ihastuttava maalattu "pöytäliina".

Nukkeloiset

ja paino sanan loppuosalla, kas näin: nukkeloiset. BDollin puolella törmäsin tähän hauskaan hoksautukseen, joka pitää niin hyvin paikkansa myös täällä meillä. Varsinaisia rahaa vieviä loisia.
Nimesin ison tytön tuossa pari viikkoa sitten, Limhwa Luna on nyt nimeltään Pistache. Pistachen piti olla tummakutrinen, en voinut kuvitellakaan sille vaaleita hiuksia. Sitten kävin BDollin Barbie-miitissä, ja siellä oli mukana myös Aviksen Pajan Avis, jolla oli mukanaan firman valikoima. Ja minulla oli esittelymielessä iso tyttönen mukana, koska uteliaisuutta oli ilmassa - olen toistaiseksi joukon ainoa BJD:n omistaja. Porukka on onneksi avarakatseista, eikä poikkeavia harrastajia (Barbie tahtoo olla sivujuonne nykyään isojen joukossa) katsota pahalla.
Sovittelin siinä yhtä peruukkia Aviksen yllyttämänä, ihan siksi että nähtäisiin sopiiko tytölle 7-8 tuuman peruukki. Sopi se. Peruukki oli Moniquen Dimples, malli ja väri joita en olisi Moniquen kuvien perusteella koskaan valinnut itse. Katsoin tyttöä, pitkään. Ympäriltä kuului huokauksia "tulipa siitä nätti!"; "osta sille toi peruukki"; "toi passaa sille!". Ja niin minä sitten ostin sen. Hunajablondin, lyhyen peruukin. Se oli ihan erilainen kun sen näki luonnossa. Totesimme useampiäänisesti Pistachen näyttävän uusissa hiuksissaan ilkikuriselta aasialaisvaikutteiselta nuorelta naiselta, joka kenties pukeutuu lolitaan.
Se oli menoa.
Minulla on heikko kohta, ja se liittyy tiiviisti lolita-tyyliin. Pidän siitä. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi ja paljon pienempi, pukeutuisin siihen, mutta näinollen joudun tyytymään vain nukkejen pukemiseen. Pidän niistä kengistä myös valtavasti, mutta en aikonut ostaa Pistachelle yksiäkään lolita-kenkiä, koska en aikonut pukea sitä siihen tyyliin - ei se ruskeissa hiuksissaan näyttänyt yhtään potentiaaliselta lolitalta, vaan joltain kukkakedolla kirmailevalta neidolta (termi peräisin miitistä):



Mekko on omaa tuotantoa Tilda-ruusukankaasta.

Mutta näissä uusissapa näyttää:



Kuvassa Pistachella firman silmät, tuollaiset omituisen haaleankellervänruskeat. Ihan tuollaisia en tytölle ajatellut (haussa nimen mukaiset vihreä-ruskeat), mutta parempia odotellessa. Ihmeellistä miten hiukset muuttavat ulkonäköä - melkein kuin kaksi eri nukkea.

Ihan kuin todellinen luonne olisi paljastunut vasta hiusten myötä.
Taustan kankaasta tulee ehkä joku ihana mekko tyyliin Mary Magdalene. Jep, olen taas surffaillut lolita(brändi)sivuilla. MM on suuri suosikkini. Tai sitten mekko syntyy puuvillasatiinista, jota löysin kierrätyskeskukselta, jollei se osoittaudu liian paksuksi. Jotain röyhelöä on pakko päästä ompelemaan, pitäisi vain ensin saada muutama tilaustyö alta pois.

Ihka eka naama

Eilen olin hyvin tarmokkaalla tuulella, ja päivänvaloakin oli ainakin alkuun kohtalaisesti, joten otin lakkapullon, pään ja värit esiin. Sitten vain tuumasta toimeen ja face-uppia värkkäämään. Ikinä ennen en ole moiseen hommaan ryhtynyt, ja se näkyy kyllä lopputuloksestakin, mutta minulla oli joku pakkomielle päästä kokeilemaan. En voisi sitä paitsi ottaa mitään kuvia vaatteista jos niiden esittelijän naama olisi blanko, joten siksikin tähän oli pakko ryhtyä. Kivaa hommaa oli, voisin kokeilla toistekin.




Eihän lopputulos mikään täydellinen ole, kaukana siitä, mutta eipähän ole enää kasvoton lady. Käytössä oli Contén kuivapastellisarja, sävyt "portrait" setistä. Käytin ehkä viittä väriä. Ripset on ostettu Mimiwoolta, tummanruskeat olisivat sopineet paremmin mutta minulla oli vain nämä yhdet mustat ja niillä mentiin.
Huuliin laitan vielä vähän glossia kunhan ehdin Tiimariin katsomaan löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista. Lakkana käytin Games Workshopin mattalakkaa, toimi minusta oikein hyvin.

Postia!

"Hän on täällä tänään, hän on täällä tänään" soi päässä. Tulimme iltasella reissusta kotiin, pikaiset kaupassakäynnit ja sitten postikuitit mukaan ja paketteja noutamaan (kiitos asiamiespostin, paketit saa myös sunnuntai-iltana). Sielläpä oli kauan odotettu Limhwa Luna, ja pikkunyssäkällinen muuta sälpettä. Kotona oli myös Aviksen pajan tilaus.

Sain tuossa hetki sitten paketin auki ja olen vain hämmästellyt uutta nukkea. Vähän kuin olisi joulu keskellä kesää - laatikkokin oli paketoitu kauniisti kultapaperilla ja vihreällä nauhalla.

Ja se nukke. Niin kaunis vartalo, meikittäkin kauniit kasvot. Olen hypistellyt sitä aina kun olen ehtinyt ja hämmästellyt kokoa, näköä ja painoa. Vinyylinukkeihin tottuneelle tosi raskas ilmestys, ja vaikkei tätä ilmeisesti poseeraamiskyvystään kehuta, niin minusta tämä oli melko notkea, kun noihin vinyylisiin edelleen vertaan. Olen ihastunut.

Kuvia tulee kunhan kamera löytyy.

Postia tulossa

Sunnuntaina oli sähköpostiin tullut ilmoitus, että Limhwa on lähettänyt tilaamani nuken. Ilmoitus tuli melkein kuin puskista; vaikka arvioitu toimitusaika oli jo mennyt, olin varautunut huomattavasti pidempään odotteluun vielä. Ihan kiva, pääsen kokeilemaan uusia ompelujuttuja ja isommassa koossa. Nyt pitäisi vielä saada tyttö tänne kotiin saakka - seurantakoodi ei ole vieläkään toiminut vaikka olen sitä muutamaan otteeseen kokeillut. Toivottavasti se siitä virkustuu vielä, ja kyllä ne viimeistään Suomen puolella sitten laittavat ilmoitusta tulemaan: tulliinhan tuo kumminkin menee, koska minua ei ole siunattu minkäänlaisella tuurilla...
Sitten pitäisi saada mm. Moniquelta Aviksen pajan kautta tilattu peruukki ja silmät kotiin, ja hankittua jonkinlaista päällystyslakkaa jotta pääsisi kokeilemaan meikintekoa tuolle tulokkaalle. Ensi viikonloppuna olen mahdollisesti menossa Tampereelle, joten sieltä sitten varmaan Fantasiapeleistä yritän lakkaa hankkia. Saa nähdä mitä meikäläisen meikinteosta tulee. Minkäänmoisten maalien tai värien kanssa olen viimeksi säätänyt varmaan yläasteen kuvistunneilla, joten voihan tuo olla että hakee hetken aikaa tuntumaa. Onneksi ne voi pestä pois ja aloittaa uudelleen jos pieleen menee. Ja vaikken koskaan ole moista hommaa tehnyt, niin entinen kämppäkaveri kertoi minun olevan monilahjakkuus, joten eiköhän sen harjoittelemalla opi. (Tiedä siitä monilahjakkuudesta sitten, osaanhan tuota monenlaista mutta yleensä siihen on vaadittu runsaasti raakaa työtä ennen kuin on ruvennut sujumaan.)

***

Jaahas. Olin hetken aikaa muissa puuhissa, tämä teksti keskeneräisenä taustalla, ja sitten lähdin ipanoiden kanssa viemään yhtä myyntijuttua postiin. Mennessä kurkkasin postilaatikkoon, olisiko päiväpostia. Sielläpä oli kirje Itella Oyj:ltä, jossa tiedusteltiin mitä tehdään tulliselvitystä odottavan paketin kanssa. Postin seurantakin tietää näköjään kertoa, että tullipostissa paketti köllöttelee. Yllättäen olikin jo maassa, ja kirje postilaatikossa kun ylläolevaa tuumailin. Saa Itella hoitaa huolinnan, ei tästä nyt 60km päähän tulliin millään konstilla repeä. Sinne on nyt laitettu tarvittavat dokumentit tullausta varten, joten ei muuta kuin odottelemaan. Toivottavasti tulisi oikein äkkiä, viimeistään torstaina, koska yritys on lähteä silloin reissuun. Lähdön siirtämisen syyksi ei varmaan kelpaa paketin odottelu...

Irtopäitä

Minulla on yksin kappalein hartsisia irtopäitä kaapissa, huhhei. Olin alunperin ajatellut, etten rupea minkään irto-osien kanssa puljaamaan kuin ehkä Barbie-luokassa, mutta kuis kävikään. Menin ostamaan lyhyellä pohdinta-ajalla pienen söpön pään (ei kuvissa olevaa meikkiä enää), jolle pitäisi nyt taikoa vartalo jostain. Edellisellä omistajalla pää on ollut vinyylisen kropan jatkeena, ja samaa yritin minäkin, koskapa se on edullisempi enkä minä ole niin fanaattinen näiden nukkieni suhteen, mutta firma (Volks) ilmoittaa mitä ystävällisimmin että juurikin tämä valkoinen versio DollfieDream-ruodosta on loppuunmyyty. Et'silleen. Mistään en ole vielä löytänyt informaatiota, kauankohan tämä mahtaa olla out of stock.
Mennään nyt sitten vaikeimman kautta, ja ruvetaan sorvaamaan Volksin asiakaspalveluun kyselyä, koska mahtaisi tulla varastontäydennystä. En sitten yhtään tykkää kun pitää laittaa kyselyjä - luen kyllä englantia melko sujuvasti, mutta se kirjoittaminen. En ole koskaan osannut kirjoittaa englanniksi oikein mitään järkevää.
Tai jos joku tietää jonkin nettipuljun josta noita saisi tilattua, siitä voisi linkkivinkata tuonne kommentteihin. VolksUSA heittää tylysti, että jos olet muualta kuin ameriikan mantereelta, painele Volksin omille sivuille, mei lähetetä sulle mitään. Aha, kiittimoi. DoA:n kauppaosioon ei ole asiaa, kun ei ole kirjoitettuja viestejä. Joku jrtoys.net näkyi myyvän, mutta siellä oli vain kokonaisia nukkeja, joten ei auttanut. Ebay on toistaiseksi osoittautunut turhaksi yritykseksi.

Ohhoo, jottei pelkäksi valittamiseksi menisi, niin olenpas ommellutkin jotain:



Venykemiehustainen kesämekkonen.



Tilkkupuuvillainen liivihamonen.

Molemmat olivat myynnissä Hartsilapsissa, ja toinen on jo mennyt uudelle omistajalleen. Näitä olisi kiva tehdä myyntiin enemmänkin, mutta minulla ei ole oikein mallinukkea näihin hommiin. Delilah on vähän pienempi kuin useimmat MSD:t, joten se ei oikein käy. Venykemekkoja ja liivihameita voi tehdä ilmankin sovittajaa, mutta eipä oikein muita. Harmi kun olen tämmöinen yksinäinen harrastelija, ei ole lähipiirissä eikä kauempanakaan muita, jolta voisi nukkea lainata sovittajaksi.

Ompelukoulu

Mainos!

Ateljé Johannan ompelukoulu ilmestyy nykyään TheBDoll-sivuston jäsenjulkaisun, TheBZinen, parittomissa numeroissa. Heinäkuun helteissä ilmestyneessä ensimmäisessä osassa on T-paidan kaavat ja kuvitetut ompeluohjeet.

/Mainos päättyy.

Keräilen koottuja kaavalinkkejä omille sivuilleen, löytyvät tuolta sivupalkista Sivut-otsikon alta. Tällä hetkellä linkkejä on vasta muutamia, mutta päivittelen niitä pikku hiljaa, aina kun jotain mukavaa tulee vastaan.

Nojatuoli

Näpertelin eilen aloittamani nojatuolin valmiiksi, ja kuvaan pääsi myös uusin tyttö, Tonnerin Cami.



Cami on samalla kropalla kuin Antoinette, eli tuolla uudella, notkeammalla ja luonnollisemmalla kuin esim. Tyler, ja Cinderellan kasvomuotilla tehty. Tämä nimenomainen Cami on ihonväriltään cameo, eli kalpeampi neito. Pidän tästä huomattavasti enemmän kuin Antoinettesta, tämä on helpommin mukautuva. Antoinette on kovin kopean näköinen, ja minulla on aina ollut vaikeuksia tulla sellaisten kanssa toimeen. Ja kyseessähän on siis perusversio, jolla ei tule vaatetta tuon enempää, eikä nyt ollut oikein sopivaa päällepantavaa joten kuvasin sitten tälleen.



Camilla on hurja hiuspaljous.



Nojatuolista tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Työtä siinä oli, runsain mitoin näpertämistä ja liimaamista, mutta lopputulos on mahdollisimman aidon näköinen kuten oli tarkoituskin. Runko on tehty pahvista, johon on liimattu muotoon leikeltyä ja taivuteltua (tarvittaessa ompelein kiristettyä) ohutta superlonia. Superlonpalojen päälle kiinnitin vielä ohutta fleeceä, jotteivät muhkurat kuultaisi päällyskankaan läpi. Päällinen on taftia, jota sattui olemaan iso pala jemmassa. Liimatahrojen välttämiseksi käsinojien, istuintyynyn ja selkänojan kankaat on ommeltu muotoonsa, vain alapohjan kangasta on vähän liimattu. Hopeanvärisen koristenauhan liimasin varovasti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, miten sain tuon päällisen tehtyä: yhtään palaa en leikannut minkään kaavan mukaan, vaan aloitin vain palasesta jota sitten pingottelin palan päälle ja ompelin kiinni.
Homma oli yllättävän helppoa, voisin tehdä joskus toisenkin. Yllättävän helppoa siinä mielessä, etten tehnyt missään vaiheessa juurikaan mallikuvia, saati sitten mittaillut muuta kuin pohjalaatikon ja pohjalevyt käsinojiin, istuimeen ja selkänojaan. Kaiken muun tein näppituntumalla, eikä yhtään tollikkoa tullut.


(Blogger takkuaa taas kuvien kanssa, jouduin koodaamaan ne käsin tänne. Toivottavasti toimivat. Jos ei näy, kuittaa kommenttilaatikkoon.)

Askareita

Nukeillani ei ole oikeastaan muuta kuin vaatteita, ja kenkiä. Niitäkin on liian vähän. Huonekaluja, tai muuta rekvisiittaa ei ole käytännössä lainkaan. Isoille nukeille on yksi tuoli, pienemmille vähän enemmän koosta riippuen. Barbie-sälää on jonkin verran, mutta se ei näiden isompien kanssa paljon lämmitä. Tarvetta olisi siis, mutta ei ole tullut vastaan ostettavan näköistä, saati sopivan kokoista.
Talvella hain pikkupojalle patjaa paikallisesta huonekalufirmasta, koska patja oli epästandardikokoinen. Vanhempi herrasmies leikkasi patjan isosta superlonpalasesta, ja rohkaistuin kysymään saisinko keräillä lattialta muutamia leikkuusilppuja, kaupanpäällisiksi. Olisin saanut vaikka jätesäkillisen, silppua oli siellä säkitettynä, mutta otin muutaman soiron.

Tänään iltapäivällä perustin sitten keittiöön oman sohvatyömaan:

Meillä on nyt tuota superlonsilppua vähän joka paikassa. Ja haisee ikävästi joku yleisliima. Askartelu on kyllä kivaa, harmi ettei useammin kerkeä tehdä ihan tällaista perusaskartelua, liimaa-saksia-pahvia-metodilla. Saa nähdä mihin tuon kanssa vielä päätyy. Huomatkaa tyylikäs neulatyyny tuolla taustalla. Tein ihan itse hedelmäsosepurkin kannesta, tilkusta ja palasta täytevanua.

Olisi kyllä sittenkin pitänyt ottaa enemmän sitä silppua. Noista ei tule kuin tuo yksi ainoa tuoli.

Tuo raitakuosi ei muuten todellakaan ole se lopullinen kuosi...

Miniherkkuja

Ostin tässä alkuviikosta pienen herkkusetin. Re-Ment-pikkutavaroita olen ihastellut kauan muiden ihmisten nettisivuilla ja nettikaupoissa, ja nyt ostin sellaisia, kun kohdalle sattui Hartsilapsissa sopiva myynti-ilmoitus.

Osa jutuista, kuten muistaakseni suklaakakkupala, on ylimääräisiä alkuperäisen setin kokoonpanoon nähden, mutta ei se haittaa. Ihastuin tuohon lautasella olevaan hedelmäviipaleasetelmaan, se on aivan täydellinen.

Kauluspaita

Ajatuksen tasolla olen pitkään pyöritellyt ideaa nukkekokoisesta kauluspaidasta, joka olisi yksi yhteen oikean kanssa. Kaulurikaulus, toimiva napitus jne. Kaavat sain joskus kevään mittaan näperreltyä ja olin niihin ihan tyytyväinen, mitä nyt kaulus meni vielä tekovaiheessa uusiksi, mutta toteutukseen ei ollut aikaa. Muutama viikko sitten löytyi kuitenkin sopiva tilaisuus, ja ei muuta kuin paita tulille. Ompelin sitä anoppilassa, joten käytettävissäni ei ollut ompelukonetta ja tästä syystä saumojen huolittelu jäi. Kyseessä oli kuitenkin lähinnä prototyyppi, joten ei se ole niin nuukaa, totesin. Tämmöinen kesäpaita siitä tuli (kuvat suuremmaksi klikkaamalla):

Ihan priima se siis ei ole sisäpuolelta, eikä varsinkaan kauluksen kääntöpuoli ole mikään ompelun mestarinäyte, mutta ilman silitysrautaa siitä oli mahdoton saada yhtään parempaa. Eikäpä se tuolta mihinkään näy. Napinläpiin olen kuitenkin tyytyväinen, noin teknisesti ottaen ne toimivat kuin unelma. Jouduin kuitenkin käyttämään erisävyistä lankaa napinläpiin kuin muuhun ompeluun, koska saumoissa käyttämäni ompelulanka meni toivottoman sykerölle. Ei se prototyypissä niin haittaa, mutta tiedänpähän seuraavan kerran valita langan oikein heti alkuun. Napit ovat 4mm muovinappeja My Little Customsista.

Kangasvalinta olisi myös voinut olla ohuempi. Käytin ohutta tilkkutyöpuuvillaa, mutta kauluksen kanssa oli silti ongelmia kun kangas oli hivenen liian paksua. Minulla olisi tuota yläkuvassa vilahtavan tummanruskean hameen kangasta enemmänkin, mutta arkailen ruveta työstämään sitä, vaikka se batistina olisikin todennäköisesti paras vaihtoehto. Näköni takia tummat kankaat ja langat ovat hankalia käsinompelussa, jota tässäkin olisi tuon kauluksen verran ainakin, musta on oikea kauhistus.

Ja Blogger näköjään haluaa juntturoida näiden kuvien kanssa. No. Jospa nämä nyt asettuisivat.

Napinläpien ompelu oli yllättävän helppoa sen jälkeen kun sain ratkaistua aukkojen tekoon liittyvän ongelman. Millä ne saisi siististi auki, ettei jäisi hapsottavia säikeitä sinne tänne? Saksilla ei onnistunut, ei ainakaan ompelu-fiskarseillani. Vastaus löytyi terälaatikostani. Kaarevateräinen askarteluveitsi (kuvassa varrellisista työkaluista kolmas ylhäältä), jota keinuvalla liikkeellä painoi kankaaseen antoi siistiäkin siistimmän leikkuutuloksen. Siihen olikin sitten helppo ommella pykäpistot. Oikeaa napinläpipistoa en osaa käyttää yhtä sujuvasti, joten oikaisin käyttämällä pykäpistoa. Ihan hyvin se tuntui toimivan nukkekoossa.

 Yritin muuten kuvailla muutamaa ompelemaani mekkoa, mutta yksikään(!) kuva ei onnistunut. Milloin pönkötti nukke, milloin mekko, joten jätän ne suosiolla laittamatta tänne. Sen verran rumia kuvia olivat.

Uudet vaatteet

Tällä kertaa uudet vaatteet sai blogi. Nyt mennään kesää kohti romanttisissa ruusutunnelmissa. Tämän puvun suunnitteli ja toteutti "Keisarin uudet vaatteet".

Yritin tänään kuvailla vaatteita mutta eiköhän kamerasta ollut akku loppu, kun olisi ollut kerrankin hyvä valo. Toivottavasti huomenna onnistuu. Turhauttavaa laittaa kaikki valmiiksi ja sitten todeta akun olevan kaputt.

Ristiinkytkentä

Pienenä olin hirmuisen tarkka. Jos jokin lelu ei kuulut johonkin tiettyyn juttuun, niin sillä ei sitten leikitty siinä toisessa jutussa. Jos joku yritti sijoittaa Barbien johonkin tiettyyn asukokonaisuuteen (joita oli tosi vähän) kuuluvia kenkiä väärään pukuun, niin ei todellakaan. Kun se ei kuulunut siihen. Olin varmaan tosi rasittava leikkikaveri.

Onneksi samat rajoitteet eivät enää vaivaa, ainakaan nukkien kohdalla. Ostelen iloisesti kaikkea sälpettä ja sujuttelen niitä nukelta toiselle, sovitellen vähän tälle ja tuolle, ja se jolle ne parhaiten sopivat saa ne. BJD-maailmaan tutustuminen avasi uusia mahdollisuuksia, niille kun tuntuu olevan rajattomasti tavaraa, vaatteiden lisäksi muutakin. Paljon muutakin. Esimerkiksi Delilahille menevät mainiosti yhdet Hartsilapsien myyntipalstalta bongaamani kengät, ja osa tuollaisille MSD-nukeille (40-45cm) tarkoitetusta rekvisiitasta ja asusteista sopii mainiosti American Modelille, vaikka se pidempi onkin. Mm. sukat ovat oikein sopivia, vaikka kuvittelisi toisin: varsi asettuu täydellisesti ja jalkaterä on sopivan mittainen. Olen niin laiska ja saamaton nykyään että ostan vaatteisiin rinnastettavia asioita valmiina. Hyi minua. Sukat ovat kyllä ehkä tympeimmästä päästä ommeltavia asioita.

Sitten nämä linssittömät silmälasit, myöskin MSD-kokoa, olivat oikein hyvä ostos, vaikkakin Delilahille, jolle ne ostin, olivat vähän isohkot, mutta ei hätää, seuraava nukke kaapista ulos:

Sopivat täydellisesti mitoiltaan, ja mielestäni passaavat American Modelin naamaan muutenkin. Tilasin näitä kolmet kimppatilauksessa Dollmorelta: punaiset, mustat ja pinkit. Punaiset näyttivät mielestäni parhaimmilta tämän neidon naamalla.

Viikonloppuna ehdin vähän ommellakin, mutta se on kesken vielä. Ja vappuhulinoissa tilasin sitten sen Lunan.

Olisiko se tässä? eli lisää jaarittelua

Klik-klik-klik sanoi hiiri eilen illan ja yön aikana. Surffasin kuumeisesti Xayan edelliseen postaukseen linkittämiä sivuja, ja kyllähän sieltä rupesi löytymään aikuisempaa ja realistisempaa kasvomallia. Limhwa Dollin Luna on jotain sellaista mitä olen hakenut. Ehkä joudun tinkimään siitä nivellyksestä, tuolla näyttäisi olevan vain tavallinen eikä tupla, mutta mitä vain noiden kasvojen vuoksi... Muotinukkeilija minussa rakastui. Olkoot jähmeämpi, kunhan vain on kaunis, aikuinen, sensuelli. Ja jostain syystä päässä rupesi soimaan Zen Cafén Nainen vailla historiaa*, kun kuvittelin mielessäni tummempia hiuksia. Pitkän linjan zenkkarifani ottaa ylemmän tahon vihjeestä vaarin - tässä se voisi olla: kyseessä on yksi lempikappaleistani ja joskus olen tainnut suunnitella sen pohjalta joitain tarinoitanikin. Kirjoittelin joskus enemmänkin, mutta se on vähän jäänyt muun tohinan jalkoihin.

Lunassa on samaa kaunotarmaisuutta kuin Iplehousen E.I.D.-nukke Jessicassa, jota myös olen katsellut pitkään, ja jolla olisi huomattavasti taipuisamman oloinen ruoto. Jessican suhteen mietityttää kuitenkin tuo koko, ja raollaan oleva suu johon saattaa kyllästyä. Saman kokoluokan Yurilla puolestaan olisi suu kiinni, ja kaunis tapaus tämäkin on, mutta tässä ei ehkä kuitenkaan ole oikein sitä jotain. 70cm pituisina tytöt ovat aika paljon isompia kuin suurinkaan tämän hetken nukeistani (Tonner American Model, 22 tuumaa), joka sekin on jo melko iso ilmestys. En ole myöskään ehtinyt selvitellä miten E.I.D:lle löytyisi esim. kenkiä muilta firmoilta kuin valmistajaltaan, sen verran poikkeavan kokoisesta nukesta tuntuu olevan kysymys. Lunalle menevät Limhwan sivujen mukaan ainakin Lutsin kengät, joten eiköhän niitä löytyisi muitakin.

Ainoa pikku miinus on se, että firmalla näkyy olevan periodittainen tilaussysteemi, ja tällä hetkellä tilausaika umpeutuu 1.5., joten sitten kuitenkin pitäisi pitää kiirettä päätöksen kanssa. Nyt jos tilaa, niin nuken mukana tulisivat korkokenkäjalat, jotka muuten pitää ostaa erikseen. Pohdin että uskallanko jättää tilaamisen myöhempään, jolloin ei ehkä saa jalkoja, ja entä jos koko nukke menee pois tilattavien listalta? Harrastusrahaston tilanne kyllä puoltaisi hankintaa, tällä hetkellä ei ole mitään muuta suunnitelmissa (paitsi Camista on maksettuna vain varausmaksu joten se pitää vielä maksaa, mutta sen verran nyt aina on irtorahaa), ja jos en nyt hanki niin sitten harmittaa. 

Ei kai tässä auta kuin vetää pitkää tikkua. Ja selvitellä kropanvaihtomahdollisuutta tulevaisuutta silmällä pitäen - jos sattuu käymään niin että haluan kuitenkin notkeamman typsyn.

*Kesäinen ilta
pitelee käsivarsillaan
naista villatakissaan.
Terävät piirteet
tummankiharat hiukset
kiinnisidottu.
Minun on kaipaus
ihoni tunsi äsken sen
meidät yhteen nivoen.
En pelkää
minä oon valmis sotimaan
jos saan sua koskettaa.

Nainen vailla historiaa
tyttö ilman menneisyyttä
kuinka jätät kenkäs eteiseen?
Nainen vailla historiaa
tyttö ilman menneisyyttä
onko päiväpeittos valkoinen
täynnä viittauksia menneeseen.

Hehkuva ilta
hengittää pienin sykäyksin
ees taas, ees taas, ees taas,
sinun kasvoihin.
Kätesi liike
sävyt ilmeiden
huomaan niistä jokaisen.

Nainen vailla historiaa
tyttö ilman menneisyyttä
säilytätkö päiväkirjoja?
Nainen vailla historiaa
tyttö ilman menneisyyttä
saatko veljeltäsi lahjoja?
Vai ootko perhees lapsi ainoa?

Onko sulla haavepaikkoja
joihin menet aina öisin
jos et muuten unta saa?
Rakastatko aamuja
vai iltaruskon kajoa
kun purppuroitu taivas lakoaa?

Nainen vailla historiaa
tyttö ilman menneisyyttä
harmaantuuko hiukses vanhana?
Nainen vailla historiaa
tyttö ilman menneisyyttä
saako niitä silloin harjata?
Nainen vailla historiaa
tyttö ilman menneisyyttä.
Nainen vailla historiaa.

Harrastaminenko helppoa?

Joskus elelin sellaisessa harhaluulossa, että harrastukset ovat mukava vaihtelu normaalille arjelle. Että kun ei ole muuta puuhaa niin sitten harrastetaan. Niin se olikin pitkään, mutta sitten rupesin haaveilemaan BJD:n hankinnasta. Totesin että kah, katselenpa vähän ja ostan sitten jonkun joka miellyttää silmää. Tolleen noin vaan sivussa.

Nyt olen suossa. En ollut tajunnutkaan, miten monta eri valmistajaa on. Ja miten monta eri naamamallia yhdella valmistajalla voi ollakaan. Ja miten monessa eri koossa. Ja miten hidasta niiden vertailu on. Kun sen pitäisi olla iso nukke. Nainen. Mielellään vähintään 60cm. Sillä hienolla tuplanivellyksellä jolla sen saa taipumaan melkein rusetille. Ja sen pitäisi olla aikuiskroppainen, ei mikään teinirimpula - ja niillä korkokenkäjaloilla, joita joillakin nukeilla on lisäosina. Naamaltaan myös aikuinen. Ei niitä vaaaaltavan isoja anime-silmiä. Eikä mitään pikkuista nökönenää, vaan normaali tuulenhalkoja. Suora, ei mikään hyppyrinenu mistään mangaruudusta.

Jostain syystä naisten kasvot on usein tehty hyvin pikkutyttömäisiksi, sydämenmuotoisiksi: pikkuruinen leuka ja isot silmät (katso huviksesi vaikka näitä). Vastaako se aasialaista naisihannetta kun on niin yleinen? Maskuliineiksi tarkoitetut kasvot vastaavat paremmin hakemaani muotoa; niissä on niin paljon feminiinejä piirteitä että kävisivät eri hiuksilla ja meikillä ihan nätisti naisesta. Ovat sellaisia nättejä poikia useimmat, eivät miehisiä miehiä. Ehkä pitää ostaa miehen pää ja naisen kroppa? Eri firmoilta? Mikäs siinä jos olisi rajattomasti aikaa surffailla nukkesivuilla, mutta kun ei ole. Haluaisin sen yhtenä pakettina yhdestä firmasta. 

Alkaa tuntua siltä etten ole oikein kohderyhmää.

Paperinukke uudella aikakaudella

Rakastin pienenä paperinukkeja, minulla oli omatekoisia useampia. Vaatteita tein niille pieteetillä, leikkasin paperista pitsitkin helmaan. Valitettavasti hävitin ne joskus teininä, mutta edelleen ne kiehtovat.

Niinpä kun ei ole oikein aikaa mihinkään järjelliseen harrastamiseen ja kaikki tarvikkeet ovat kaapeissa, on Stardoll oikein hauska korvike niin muoti- kuin paperinukeillekin. Joku lastenpeli tai -sivusto taitaa olla kyseessä, mutta yhdellä sivulla voi klikkailla virtuaalista paperinukkea mieleisensä näköiseksi ilman mitään rekisteröitymisiä. Vaatteita sille ei kyllä ilmeisesti saa kuin rekisteröitymällä, mutta naaman kanssa voi huvitella rajattomasti.

Rupesi ne vaatteet kyllä kiinnostamaan. Onkohan moraalitonta liittyä aikuisena tuollaiselle sivustolle? Saako siitä jonkun pahatäti-leiman?

Tarvikepohdintaa

Kävin perjantaina naapurikaupungissa isossa kaupassa ostoksilla. Tai "ostoksilla". Mukaan tarttui yksi Barbien vaate, Fashionista-Ken ja sen vaatepaketti, jonka vasta kotimatkalla muistin jo tilanneeni Miss Vinylistä... Mutta se paketti on jumissa Ranskassa odottamassa että Cami-nukke saapuu ja sitten vasta tilaus lähtee Suomeen, joten olin autuaasti jo unohtanut sen. No, pitää panna myyntiin.

Katselin myös askartelupuolella Tilda-kankaita sillä silmällä että niistä saisi nättiä nukenvaatetta, mutta ei herra jee mitä hintoja niillä oli. 25cm pala maksoi 6,50€. Että mitä häh? Jäi hyllyyn. Ajattelin että kyllä netistä löytyy jostain halvemmalla, ja niinpä löytyi: esimerkiksi Käsityökorissa hinta oli 1,79€/10cm, jolloin tuollaisen 25cm palan hinnaksi tulisi 4,375€. Ryöstöä tuo ison kaupan hinta. Toimituskulut toki nettikaupasta tulevat hinnan päälle, mutta jos toimituskulu on 3€, ja ostaa vaikkapa kolmea eri kangasta, niin halvemmaksi tulee per pala.

Ehkä käyn kuitenkin ensin paikallisessa kangaskaupassa penkomassa tilkkutyöpalakankaat. Kuulemma pienin myytävä pala 10cm soiro jos ei enempää tarvitse. 

Sitten katselin myös muita Tilda-roippeita, jos niissä olisi ollut jotain kivaa tilpehööriä nukenvaatteisiin. Sen verran hinnoissaan ovat että jäivät ostamatta, mutta olisihan niissä ollut vaikka mitä ihanaa...

Viimeistelemättömyyden kiro

En näe oikein mitään järkeä siinä, että tehdään tuote jota myydään rahalla mutta jota ei sitten viitsitä tehdä kunnolla loppuun. Delilah on oikein malliesimerkki tällaisesta.

Yritin vaihtaa tytölle silmiä. Sille pitäisi sopia omien silmiensä lisäksi 10-12mm bjd-nuken silmät, kuten lukee vaikkapa täällä. Sopisivat kyllä, mikäli silmänaukot olisi sisäpuolelta viimeistelty. Omistamallani yksilöllä näin ei ole, vaan silmiä asentaessa toinen jää liikaa pään sisään, ja kiinnittämiseen käytetty massa vilkkuu silmäreiästä. Kuvittelin tämän ensin olevan vain omaa räppäkäpälyyttä, mutta tarkempi perehtyminen paljasti ettei toisen silmän kohdalta ole poistettu tarpeeksi muovia. Nuken omat silmät ovat sellaiset litteät, ovaalinmuotoiset palat, ja nekin istuvat huonosti toiseen silmäkuoppaan. Tuollainen pyöreä silmä ei sitten sopinut ollenkaan. Edessä on joko vinyylin viilailua tai sitten erimuotoisten silmien etsintää. Millekähän tässä rupeaisi... Toistaiseksi tyttö saa olla omilla silmillään, harmittaa niin vietävästi etten saa sille niitä ihania vihertäviä silmiä.

Ja Delilahin poseeraamiskyky on luku sinänsä. Tai "poseeraamiskyky" paremminkin. Minä en saa sitä taipumaan mitenkään päin mihinkään asentoon. En osaa sanoa korjaantuisiko vika löysäämällä sisällä kulkevaa narua - ei hajuakaan missä sen toinen pää on kiinni. Ehkä lonksuvissa lonkissa? Tai sitten se on vedetty U-lenkkinä vain sieltä jalkojen kautta takaisin päähän.

Oli kaiken kaikkiaan vähän pettymys tämä nukke. Kuvittelin saavani kivan ja taipuisan ja mukavasti poseeraavan tapauksen, mutta sainkin vähän sutta ja sekundaa. Pitääkö tässä panna säästöt sileäksi ja ostaa se hartsinukke? Näkemieni kuvien perusteella ne taipuvat ja poseeraavat mukavasti. Iplehouse on jostain kumman syystä onnistunut markkinoimaan nukkensa minulle, ja erityisesti muutama malli vetää puoleensa. 40cm pitkistä J.I.D.-nukeista I, 60cm pitkistä Y.I.D.-nukeista Freezia ja 70cm E.I.D.-nukeista Yur tai Jessica voisivat olla kiinnostavia. Tosin Freezialla ja Jessicalla on tuollaiset puoliavoimet suut, mikä ei ehkä ole hyvä. Minusta se jotenkin rajoittaa ilmettä. Pitää nyt katsella vielä, voihan olla että mieli muuttuu vielä. Ryökäleet ovat hinnoissaan, ja kun tuohon summaa vielä päälle postit ja ALV:t niin ei naurata. Ehkä menen katsomaan korjaantuuko Delilah naruja löysäämällä. Tulee halvemmaksi. 

Delilahilla on toinenkin uusi peruukki:

Mallia pitkä ja musta. Tämäkin on bjd-tavaraa, ja tuntuu että niillä täytyy olla jotenkin korkeampi päälaki koska Delilahille meinaa olla liian suuri. Firman kuvissa näytti kuitenkin sievältä otsatukkamallilta, mutta todellisuudessa otsatukka on aivan liian pitkä ja se pitää kammata edestä jakaukselle jotta kasvot näkyvät yhtään. Tai sitten tällä tavoitellaan "en oo käyny kampaajalla - enkä mee"-lookia. Pitää katsoa pidänkö tuon vai myynkö pois. Ihan kiva se muuten on. Voisihan tuota otsatukkaa vähän ehkä saksia. Nimenomaan saksia, koska en ole kampaajan lahjoilla siunattu.

Paita on tytön mukana tullut, housut olen ommellut kierrätykseltä haetusta samettipaidasta. Muutakin on ommeltuna mutta ei kuvattuna, koska tulen hulluksi tuon nuken kanssa, sitä ei saa poseeraamaan sitten millään. Jotenkin se onnistuu olemaan samaan aikaan jäykkänivelinen ja lötkerö. Hohhoi. Eikä kiire paranna asiaa. On näes harrastusaika vähän kortilla. Yritän harrastella lasten päiväuniaikaan, silloin harvoin kun ne yhtä aikaa suostuvat nukkumaan, ja sitten iltaisin kun lapsukaisilla on yöuniaika. Illalla vain on liian pimeää kuvata mitään toistaiseksi, joten jos jotain valmista tulee niin se jää kuvaamatta. Valoisia kesäöitä odotellessa. Sekään ei poista sitä että olen onneton kameran kanssa. Mutta onpahan edes mahdollista yrittää.

Mutta jotain kivaakin: Ellowyne Wildelle tehdyt kaavat käyvät myös Delilahille. Ainakin yläosat. Alaosiin käyvät Tyler Wentworth-kaavat, mm. yläkuvan housut ovat näillä kaavoilla, yläosastaan tuo mallityttö on hivenen liian kurvikas verrattuna teinikroppaiseen Delilahiin. Yksi EW-mekko on tekeillä mutta hyvin vaiheessa. 

--

Tänne muutti myös vuoden söpöliini: ihastuttavan makea Momoko Sweet Poodle.

Sellaisia. Pitää palata takaisin sorvin ääreen. 

Uudet hiukset

Kumpikaan Delilahin peruukeista ei mielestäni oikein sovi sille. Fyysisesti ne ovat oikean kokoisia, mutta niissä on ihan väärä fiilis. Eilen kävin sitten noutamassa postista hongkonginpostia, uudet kutrit neitoselle. Cancan J-series toimitti moitteettomassa ajassa moitteettoman peruukin. Väriksi valikoitui suklaanruskea ja tyyliksi ihana (korkkiruuvi)kihara. Tässä pikaräpsäisy tytöstä uusine hiuksineen. Paita on omatekoinen, lievä keskeneräisyys ei näy kuvassa:



Nyt alan saada vähän paremmin otetta tytön tyylistä. Tähän suuntaan, tähän suuntaan. Ei ihan niin goottia kuin valmistaja antaa ymmärtää, siitä erotakseni mm. poistin yhtenä iltana mustat kynsilakat sormista ja varpaista. Johan rupesi näyttämään mukavammalta, vähän naturellimpaa lookkia. Ehkä maalaan ne jollain vaaleanpunaisella joskus, jos siltä tuntuu.