Kylmästä lämpimään

(Olen kuunnellut Jukka-Poikaa viime päivät, siitä otsikko.) Eli aiheesta appelsiiniin taas.

Posti toi paketin Aviksen pajalta, ja paketista paljastui kolme peruukkiä, kenkiä ja muuta kivaa. Vanilla pääsi kokeilemaan heti uusia hiuksia, sekä silmiä. Olen miettinyt pääni puhki, mikä tytön naamassa tekee siitä jotenkin oudon. Avotulen eli Minnan kanssa arvelimme sen johtuvan epäsuhtaisista piirteistä, ja olen miettinyt onko tyttö sittenkään niin kiva kuin ensin ajattelin. Jossain vaiheessa meikin teon aikana siitä tuli jotenkin outo. Tänään sähläsin ripsien kanssa kun kokeilin uusia silmiä, ja surutta nypin ne irti, kun ei niitä olisi enää korjannut. Tökkäsin silmät päähän ja vot, siinä se vika oli ollut! Niissä ripsissä! Ei sopineet tytölle tiheät räpsyttimet lainkaan.

Nyt Vanillalla on uusi "Light Ginger" sävyllä myytävä peruukki, ja uudet Glastic realisticin "Sea Green" silmät, ja hyvältä vaikuttaa. Alkaa näyttää siltä kuin minun tyttöjen kuuluukin.

Toinenkin peruukki tuli (ja tosiaan kolmaskin, mutta sitä en muistanut kuvata):

Pistachelle ompelin mekon:

 

Kangas on Etsystä ostettua ihanaa laventelin sävyistä ruusukranssikangasta. Malli on erittäin simppeli, raglanhihat ja kuminauhapoimutus pääntiellä, rinnan alla (nauha peittää sen) ja hihansuissa, helmaröyhelö. Suunnittelin picot-nauhaa tai jotain vastaavaa röyhelön ompeleen päälle, mutta olen ilmeisesti käyttänyt sopivat sävyt johonkin ihan muuhun, kun ei löytynyt. On sitten oltava ilman.

Pistachen fanille Minnalle vielä yksi silmäkarkki tähän loppuun, ollos hyvä.

Ulkoilua

Viimeinkin alkaa olla säällinen keli tuolla pihalla, siinä määrin säällinen ettei kamera hyydy minuutissa ja sormet jäädy kahdessa. Kävin kuuhistelemassa nuken ja kameran kanssa kartanolla, tyylikkäästi kumpparit jalassa kiekuin milloin milläkin mutkalla ja olin lentää pyrstölleni kun oli vähän jäätä piilossa. Mutta sain niitä kuviakin.

Pistachella on uusi pusero ja teekuppi. Lämmittäväthän nekin, mutta jokin muu lämmittäisi enemmän.

Odottavan aika on pitkä...

Kukahan se tuolla?

Kenelle Pistache antaa avaimensa?

Pusero on ommeltu kirpparilta löytyneestä neuleesta, sukat surautin joskus trikoosta. Avainkoru on yksinkertaisesti valmis riipus ja pätkä jostain purettua kaulaketjua. Hame lienee Dollmoren, ostin käytettynä ja vaihdoin nahkanyörin tilalle satiininauhan. Kengät ovat Mimiwoolta.

Kuvateksteissä viitataan Pistachen poikakaveriin, joka yhä antaa odotuttaa itseään.

Aurinko!

Aurinko paistoi tänään, pitkästä pitkästä aikaa. Ja pitkästä aikaa minulla oli aikaa ja rauhaa leikkiä nukeilla. Kuvailin kasan vaatteita myyntiin, Hartsilapsista löytyy, jos kiinnostaa.

Innostuin tosiaan myös leikkimään Pistachen peruukeilla. Sillä on niitä puolenkymmentä, mutta tätä en ollut sille ajatellut varsinaisesti:

Tykkään kuitenkin ettei lopputulos ollut lainkaan hassumpi. Tästä tulee mieleen sellainen puolikapinallinen teinityttö. Ihanan muuntelukykyinen kullanmurunen. Ja ai että tykkään neidistä aina vain enemmän, puolihämmästynyt ilme on jotain niin ihanaa...

Nukkeloiset

ja paino sanan loppuosalla, kas näin: nukkeloiset. BDollin puolella törmäsin tähän hauskaan hoksautukseen, joka pitää niin hyvin paikkansa myös täällä meillä. Varsinaisia rahaa vieviä loisia.
Nimesin ison tytön tuossa pari viikkoa sitten, Limhwa Luna on nyt nimeltään Pistache. Pistachen piti olla tummakutrinen, en voinut kuvitellakaan sille vaaleita hiuksia. Sitten kävin BDollin Barbie-miitissä, ja siellä oli mukana myös Aviksen Pajan Avis, jolla oli mukanaan firman valikoima. Ja minulla oli esittelymielessä iso tyttönen mukana, koska uteliaisuutta oli ilmassa - olen toistaiseksi joukon ainoa BJD:n omistaja. Porukka on onneksi avarakatseista, eikä poikkeavia harrastajia (Barbie tahtoo olla sivujuonne nykyään isojen joukossa) katsota pahalla.
Sovittelin siinä yhtä peruukkia Aviksen yllyttämänä, ihan siksi että nähtäisiin sopiiko tytölle 7-8 tuuman peruukki. Sopi se. Peruukki oli Moniquen Dimples, malli ja väri joita en olisi Moniquen kuvien perusteella koskaan valinnut itse. Katsoin tyttöä, pitkään. Ympäriltä kuului huokauksia "tulipa siitä nätti!"; "osta sille toi peruukki"; "toi passaa sille!". Ja niin minä sitten ostin sen. Hunajablondin, lyhyen peruukin. Se oli ihan erilainen kun sen näki luonnossa. Totesimme useampiäänisesti Pistachen näyttävän uusissa hiuksissaan ilkikuriselta aasialaisvaikutteiselta nuorelta naiselta, joka kenties pukeutuu lolitaan.
Se oli menoa.
Minulla on heikko kohta, ja se liittyy tiiviisti lolita-tyyliin. Pidän siitä. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi ja paljon pienempi, pukeutuisin siihen, mutta näinollen joudun tyytymään vain nukkejen pukemiseen. Pidän niistä kengistä myös valtavasti, mutta en aikonut ostaa Pistachelle yksiäkään lolita-kenkiä, koska en aikonut pukea sitä siihen tyyliin - ei se ruskeissa hiuksissaan näyttänyt yhtään potentiaaliselta lolitalta, vaan joltain kukkakedolla kirmailevalta neidolta (termi peräisin miitistä):



Mekko on omaa tuotantoa Tilda-ruusukankaasta.

Mutta näissä uusissapa näyttää:



Kuvassa Pistachella firman silmät, tuollaiset omituisen haaleankellervänruskeat. Ihan tuollaisia en tytölle ajatellut (haussa nimen mukaiset vihreä-ruskeat), mutta parempia odotellessa. Ihmeellistä miten hiukset muuttavat ulkonäköä - melkein kuin kaksi eri nukkea.

Ihan kuin todellinen luonne olisi paljastunut vasta hiusten myötä.
Taustan kankaasta tulee ehkä joku ihana mekko tyyliin Mary Magdalene. Jep, olen taas surffaillut lolita(brändi)sivuilla. MM on suuri suosikkini. Tai sitten mekko syntyy puuvillasatiinista, jota löysin kierrätyskeskukselta, jollei se osoittaudu liian paksuksi. Jotain röyhelöä on pakko päästä ompelemaan, pitäisi vain ensin saada muutama tilaustyö alta pois.

Ihka eka naama

Eilen olin hyvin tarmokkaalla tuulella, ja päivänvaloakin oli ainakin alkuun kohtalaisesti, joten otin lakkapullon, pään ja värit esiin. Sitten vain tuumasta toimeen ja face-uppia värkkäämään. Ikinä ennen en ole moiseen hommaan ryhtynyt, ja se näkyy kyllä lopputuloksestakin, mutta minulla oli joku pakkomielle päästä kokeilemaan. En voisi sitä paitsi ottaa mitään kuvia vaatteista jos niiden esittelijän naama olisi blanko, joten siksikin tähän oli pakko ryhtyä. Kivaa hommaa oli, voisin kokeilla toistekin.




Eihän lopputulos mikään täydellinen ole, kaukana siitä, mutta eipähän ole enää kasvoton lady. Käytössä oli Contén kuivapastellisarja, sävyt "portrait" setistä. Käytin ehkä viittä väriä. Ripset on ostettu Mimiwoolta, tummanruskeat olisivat sopineet paremmin mutta minulla oli vain nämä yhdet mustat ja niillä mentiin.
Huuliin laitan vielä vähän glossia kunhan ehdin Tiimariin katsomaan löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista. Lakkana käytin Games Workshopin mattalakkaa, toimi minusta oikein hyvin.

Postia!

"Hän on täällä tänään, hän on täällä tänään" soi päässä. Tulimme iltasella reissusta kotiin, pikaiset kaupassakäynnit ja sitten postikuitit mukaan ja paketteja noutamaan (kiitos asiamiespostin, paketit saa myös sunnuntai-iltana). Sielläpä oli kauan odotettu Limhwa Luna, ja pikkunyssäkällinen muuta sälpettä. Kotona oli myös Aviksen pajan tilaus.

Sain tuossa hetki sitten paketin auki ja olen vain hämmästellyt uutta nukkea. Vähän kuin olisi joulu keskellä kesää - laatikkokin oli paketoitu kauniisti kultapaperilla ja vihreällä nauhalla.

Ja se nukke. Niin kaunis vartalo, meikittäkin kauniit kasvot. Olen hypistellyt sitä aina kun olen ehtinyt ja hämmästellyt kokoa, näköä ja painoa. Vinyylinukkeihin tottuneelle tosi raskas ilmestys, ja vaikkei tätä ilmeisesti poseeraamiskyvystään kehuta, niin minusta tämä oli melko notkea, kun noihin vinyylisiin edelleen vertaan. Olen ihastunut.

Kuvia tulee kunhan kamera löytyy.