Vihreä turnyyripuku

Kamera oli kadoksissa jonkun aikaa. Se paikallistettiin sittemmin Corollan hansikaslokeroon, jonne se oli unohtunut yksien kisojen jälkeen. Pääsin sitten viimein kuvaamaan tämän jo jonkin aikaa valmiina olleen turnyyripuvun. Ei siis enää laajoja vannehameita, ainakaan toistaiseksi.


Puku sivusta.

Materiaali on taftintapaista ilmeisesti verhokankaaksi myytyä tekokuitukangasta. Rispaantui ompeluvaiheessa yllättävän vähän, vaikka sitä pelkäsin. Puku koostuu hame- ja päällysosasta. Hameosa on oikeastaan vain suorasta kappaleesta tehty, sen poimutukset on koottu taakse, jolloin pukuun tulee tuo takamusta korostava muoto. Hameen alle tein lisäksi irrallisen turnyyrin, joka auttaa muodon säilyttämisessä.


Puku takaa.

Takana päällysosa kootaan turnyyrin päälle poimutelmille, ja poimutelmia somistavat viktoriaaniseen tyyliin ruusukkeet. Ruusukkeita, röyhelöitä ja pitsejä olisi ehkä voinut käyttää enemmänkin, jos miettii miten innostuneita tuohon aikaan oltiin somistamaan kaikki paikat röyhelöin ja rusetein, mutta minun silmääni miellyttää vähän yksinkertaisempi tyyli.
Olkoon tämä puku vaikkapa jo hieman varttuneemman (ja yksinkertaisen maun omaavan) naisen asu.


Puku edestä.

Edessä on silmunapit. Käytin metallinvärisiä, 2mm halkaisijaltaan olevia pyöreitä helmiä ja mustaa nappilankaa. Hihat ovat n. 3/4-hihat, niiden somisteena on leveä pitsiröyhelö


Korut ja kampaus.

Nutturakampaus sopii moneen aikakauteen, myös tähän. Nuttura pysyy koossa mustan ompelulangan avulla; muotoilin ensin kampauksen nuppineuloja hiusneuloina käyttäen ja sen jälkeen yksinkertaisesti ompelin siihen pitkiä lankajuoksuja mustalla langalla, niin että se pysyy koossa. Somisteena on helmiä.
Kaulakoru on tehty pienistä siemenhelmistä rautalankaan, ja korvakoruissa on isohkot kermanväriset muovihelmet. Korvakorujen koukut on tehty hopeoidusta kuparilangasta, ja niitä varten tein korviin "oikeat" reiät. Toisin sanoen reiät on tehty kuten ihmiselle eli korvalehden läpi, ei suoraan pään sisään kuten Barbielle yleensä.

Tämä puku oli ns. koemalli, tai sen oli tarkoitus olla sellainen. Piirsin yhtenä aamuna kaavat, noin vain summamutikassa ja päätin kokeilla saman tien tuliko niistä mitään. Hurautin pitkät saumat koneella, ja kas, pieni sisäänotto taakse ja juu-u, tästähän voisi vaikka tullakin puku. Tein sitten loputkin, mitä se vaati tullakseen kunnolliseksi puvuksi.

Lauantaina valmistunutta

Viime lauantaina ehdin tehdä jotain; iltavuoroviikot ovat tylsiä kun en saa mitään aikaiseksi aamuisin. Lauantaina olin kuitenkin yksin kotona, ja sain viimeisteltyä yhden asukokonaisuuden.




Kaulakoruksi kamee-tyyppinen koru. Satiininauhaan on helmiäishelmellä kiinnitetty kukanmuotoinen metallivärinen helmi. Huivi koristenauhaa.



Ylä- ja alaosa ovat erilliset, vyö on irrallinen ja vain sivulle rusetille solmittua suklaanruskeaa satiininauhaa.



Takakappaleiden reunat on tuettu ohuella muovisuikaleella, jotta ne pysyvät muodossa napitettuna.
Tuollaisia muovisuikaleita voisi käyttää "luina" jos tekisi korsetin/korsettiyläosan. Kapeampia niiden pitäisi olla, nuo olivat arviolta 5mm leveitä.
Tässä näkyy hameen poimutus aika hyvin; ~60cm kangasta Barbien (tai siis Midgen) alle 9cm vyötäisille poimuteltuna vartalon/puvun linjan silti suuresti kärsimättä. Eläköön vetolaskos!

Ja seuraavaa projektia suunnittelemaan...

Tulisivatpa jo kotiin

Aika voi käydä pitkäksi kun odottaa tilausta saapuvaksi. Tilaamani nuket (American Model ja Cinderella) ovat ilmeisesti tulleet myöhässä jälleenmyyjälle. Viikolla tuli ilmoitus, että AM on tullut, ja se laitetaan odottamaan kunnes Cinderella tulee, jotta ne voidaan postittaa yhtä aikaa. American Modelin toimitusajaksi ilmoitettiin elokuu, ja Cinderellan syyskuu. Ehkä siis ensi kuussa?

Pää kuhisee ideoita siitä, mitä noille tytöille ompelisi, mutta en uskalla vielä aloittaa. Periaatteessa homman pitäisi onnistua sokkolentona kun on valmiit kaavat oikeassa koossa, mutta ei se aina mene niin Barbienkaan kohdalla. Cinderellalle ajattelin tehdä Marie Antoinette –elokuvasta jotain, kenties tämän sinisen puvun.

Huokaus. Tulisi jo se tilaus…

Pieni vihreä kesämekko

Näin syksyn lähestyessä voikin ruveta tekemään vaatteita ensi kesää varten. Yhdenillanjuttuna valmistui pienestä trikootilkusta asukokonaisuus kesän helteisiin. Piirustin "sinne päin" olevan yläosan ja boleron kaavan.


Helman erikoinen muoto syntyy, kun helmaksi leikataan neliönmuotoinen kangaspala, joka taitetaan kolmion muotoon. Kolmion pitkälle sivulle leikataan vyötärönmentävä aukko, ja helma ommellaan yläosaan kiinni niin että neliön kulmat tulevat keskelle eteen ja taakse (sekä tietysti keskelle sivuille).


Yläosa on takaa avonainen, etukappaleelta lähtevät nauhat solmitaan niskaan. Nauha kulkee etukappaleen yläosaan ommellussa nauhakujassa, sitä ei siis ole ommeltu kiinni.


Sävy-sävyyn oleva 3/4-hihainen bolero täydentää lookin viileinä hetkinä.

Väri on sen verran vaalea, että suosittelen sen käyttöä vain jo ruskettuneen ihon kanssa, mikäli haluaa välttää kalkkilaivan kapteeni -efektiä. Tälle tummahipiäiselle neidolle sävy sopi vallan mainiosti.

Sekalaista seurakuntaa

Tässä on ollut työn alla jos mitä kokeilua ja projektia, mutta mikään ei ole oikein edennyt valmiiksi asti. Olen lisäksi nuohonnut kangaskauppoja ja kirpputoreja, kierrellyt ja nuuskinut, ja onpa jotain tarttunut mukaankin:



Olen nyt mennyt sortumaan kaikenlaisiin kukkakankaisiin, kuten näkyy. Ylin kangas on J. Kärkkäisen kangasosastolta, kaksi seuraavaa Tilkku-Ilonasta ja alimmaisen, brodeeratun verkkokankaan löysin Jyskistä. Sielläkin näköjään oli ompelujuttuja. Ruskehtava, pikkukukallinen kangas on jo osittain jalostunut uuteen muotoon, mutta siitä hetkisen kuluttua lisää.

Räjäytin tänään nauhalaatikkoni sisällön, lajittelin ne karkeasti kolmeen kategoriaan: pitsit, nukkejuttuihin soveltuvat kapeat tuotteet ja "oikeaan käyttöön tarkoitetut", kuten leveät vinokantit. Kolme 3l:n karkkilaatikkoa tuli täyteen. Pitänee jättää hamstraaminen vähäksi aikaa.

Viikolla kokeilin myös elämäni ensimmäisen kerran huovuttamista. En ole ikinä moiseen puuhaan sotkeutunut, mutta nyt löysin Näppärä-Näpistä ihania, 0,50-1.5e maksavia villapusseja ja ajattelin kokeilla. Sainkin aikaiseksi Barbielle sopivan huopahatun, mutta en osannut kuvata sitä. Ehkä joskus toiste tulee kuva, jahka jaksan perehtyä kameraan.

Vinkki: OMO Sensitive –pyykinpesunestepullon korkki on juuri sopivan kokoinen "hattutukki" Barbien hattua varten. Sen avulla huovuttelin hatun, ja oikein passeli tuli.

Se kukkakangas puolestaan jalostui taas uudeksi krinoliiniksi. (Ei, en vieläkään ole kyllästynyt näihin.) Tämä nyt on vielä keskeneräinen, tarkoitus on tehdä myös aikakauteen sopiva miehen puku ja ottaa sitten vähän tanssiposeerauksia.



Nukke seisoo "standin" päällä, siksi helmat jäävät vähän korkealle. Yltävät ilman standia lattiaan.



Pukukangas lähikuvassa. Minusta kankaan väri ja kuosi olivat ihastuttavan herkkiä, ja ohut kangas mahdollisti myös hameen tekemisen suorakaiteen muotoisesta kappaleesta yleisemmin käyttämäni puoli/täyskellon sijaan. Kangas on laskostettu vyötärölle ns. vetopoimuilla, joilla saa uskomattoman paljon kangasta poimuteltua sievästi. Hameen helman ympärysmitta on noin 65cm, ja tuo määrä kangasta on siis poimuteltu 8,5cm vyötärölle.



Alushameissa sen salaisuus… Helmat pysyvät koholla kaksien alushameiden avulla. Alin hame on suorakaiteen muotoisesta kappaleesta tehty. Hameen helmaan on ommeltu renkaan muotoon rigileneä, sekä poimuteltu pitsi. Ylempi alushame on puolikellon muotoinen, siinäkin on lisävolyymia antamassa pitsiröyhellys. 

Mittakaava suurenee

Pitkään olen pysytellyt pienessä mittakaavassa, nukkekodeissa ja barbeissa. Siinä sivussa olen silti katsellut myös isompia nukkeja, lähinnä Tonnerin Tyler-nukkea. Muut kuin Barbiet ovat olleet ulottumattomissa a) hinnan ja b) luottokortittomuuteni takia. Nykyään taloudesta löytyvä luottokortti ja kesän hyvin pienet menot suhteutettuna tuloihin ovat luoneet otollisen tilaisuuden. Eilen olin hurjalla tuulella ja tilasin yhdellä rysäyksellä Tonnerin Cinderellan (Tylerin kroppa) ja American Model- nuken.
Cinderella eli Tyler on 16-tuumainen ja AM 22-tuumainen. Melko isoja nukkeja siis, Barbie on 11,5 tuumaa. AM:n kroppa on suurennos Tylerista, kaavojen teon kanssa pääsee siis helpolla, sen kuin suurentelee kopiokoneella ja vähän trimmailee tarvittaessa.

Jännityksellä odotan milloin nuket toimitetaan, American modelin kohdalla luki että toimitetaan myöhään elokuussa ja Cinderella syyskuussa, olivat tällaisia ennakkotilaustyyppisiä juttuja. Saa nähdä tulevatko samassa paketissa vai erikseen. Vähän kuin joulua odottaisi...

Tamsin (ja muutakin)

Kokeilin hiusten istutusta eli re-rootingia. Koekaniiniksi pääsi alunperin blondi Chic-Barbie, jota jo kertaalleen muokkasin.
Nyt leikkasin hiukset pois, irrotin pään ja istutin uudet hiukset. Noin lyhykäisyydessään; oikeasti operaatio otti useamman illan. Lopputulokseksi tuli Tamsin:



Tamsinilla on yllään joulunaikaan ompelemani farkut sekä joskus talvella läpikuultavasta ja.joustavasta kankaasta näperrelty "hippipusero". Tuolin löysin viikonloppuna Tiimarista.

Kasvokuva:



Alkuperäinen nukke näytti tältä:



Välimuotokin oli.

Sitten muuta. Pidän Barbien (BB)kropasta noin muuten, mutta yksi vakava puute niitä vaivaa. Nivelettömyys. Minua kiehtovat nivelletyt nuket kuten Momokot sekä Obitsu-kropat, mutta molemmat lienevät luottokortittoman ulottumattomissa. Niitä ei siis saa. On tyydyttävä nivelettömiin ja yritettävä saada niitä poseeraamaan mahdollisimman luonnollisesti. Kerran olin kuitenkin näkevinäni hevostyttö-Barbien, joka istui satulassa luonnollisen näköisenä. Jalat siis taipuivat polvista ja kädet kyynärpäistä. Tahtoo!

Viikonloppuna löysin kyseisen nuken Kodin1:n leluhyllystä - halvennuksella. Oitis ostin. Vaatteiden alta paljastui lähes riittävästi nivelletty kroppa - vielä nilkat ja ranteet kun olisi nivelletty niin olisin tyytyväinen, mutta ei tämäkään hullumpi löytö ollut. Otin muutaman alusvaatekuvan jotta nuo nivellykset näkyisivät paremmin.
(Varoitus: seuraa pari puolialastonkuvaa!)





Tämän nuken saa poseeraamaan lähes luonnollisesti, mistä syystä olen oikein tyytyväinen. Vaatekaavat pitää tosin piirtää uudelleen, sillä tämän nuken kroppa on (rintojen kohdalta) jostain TNT:n ja BB:n välimaastosta. BB:lle tehdyt rintsikat menivät juuri ja juuri kiinni. Vyötäisiltä ja lanteilta tämä taas on ihan eri sarjaa kuin BB.

Seuraavaksi suunnitelmissa on kuitenkin tehdä vähän isommalle nukelle sopivia vaatteita...  

Ajanmukaisempaa yritelmää

Olen ilmeisesti saanut jonkinlaisen pakkomielteen krinoliineista. Pukuja on valmistunut nyt kolme - hitaasti valmistuvia siis. Ovat ehdottomasti suuritöisimpiä mitä olen ommellut.
Viimeisin on tavallista puuvillaa.


Helman rimssu ei onnistunut ihan niin hyvin kuin toivoin; päälle ommeltu koristenauha menee omituisille mutkille, mutta luultavasti en ryhdy tekemään sille mitään, ainakaan toistaiseksi.

Tämän puvun tekemisessä on otettu vähän osviittaa Historiallinen teatteripuku -kirjassa olevista ajanmukaisista kaavoista. Puvussa on kaksiosaiset pagoda-hihat, ja hihan olkasaumaa on hieman laskettu.
Alempi hiha on tehty kahdesta kappaleesta, alaosa on pukukangasta ja yläosa samaa ohutta puuvillakangasta kuin puvun vuori. Hihojen alla on valkoiset, pitsillä somistetut irtohihat.



Yläosa on edestä avoin, nappeina jälleen pienet helmet. Helmien halkaisija on 2mm.

Puvussa on tingitty ajanmukaisuudesta sikäli, että oikeasti helma on yksi suorakaiteen muotoinen kangaspala joka sitten poimutetaan vyötärömittaan. Nuken vyötärölle tulisi kuitenkin turhan paljon lisää paksuutta, joten tein taas kellohelman ja laskostin vyötärölle. Yläosa ja hame ovat erilliset.

Toinen ei-ajanmukainen lienee päähine, jonka tein silkki-sekoitekankaan jämätilkuista ja ohuesta puuvillapitsistä. Puku kaipasi jotain lisäkettä, ja kankaan väri sattui olemaan lähes sama kuin koristenauhan. Rusetti on ostettu (kangasmerkki).

 

Minulla ei ole oikein selkeää käsitystä ajanmukaisista "myssyistä", joten tein sitten oman variaationi.

Puvun alla on vannehame ja parit alushameet. Niistä ei ole kuvaa - eihän hienon naisen alusvaatteista puhuta. (Tosiasiassa kuvat epäonnistuivat enkä jaksanut enää yrittää uudelleen...)

Seuraavaksi taidan tehdä jotain vähän yksinkertaisempaa ja pienempitöistä.

Pari pientä juttua

Tulin hankkineeksi vähän rekvisiittaa. Joskus olen kuvauksiin lainaillut nukkekodista juttuja, mutta monesti ne ovat liian pieniä. Viikko sitten löysin ihan Barbien kokoon soveltuvaa esineistöä.

Mallinukke, jos on tarvis kuvailla keskeneräisiä pukuja. Ei toki ole ihan Barbien mitoissa (litteärintainen ja kapeampi vyötärö) mutta tällä saanee sovituskuviin ompelimotunnelmaa... Korkeutta nukella on jalustoineen reilu 20cm. Tämä löytyi Kärkkäiseltä Ylivieskasta.




Seuraavakin ostos löytyi tavallaan samasta paikasta; aulassa oli myyntipöydällinen kaikkea ihanaa rihkamaa, muiden muassa posliinisia miniatyyrikahvikalustoja. Osa oli ihan nukkekotikokoa, osa olisi sopinut 40-50cm nukeillekin. Ja sitten oli näitä Barbielle soveltuvia. Samana päivänä oli ollut tilipäivä, joten pitihän se sortua...



Kupeilla on korkeutta 1,3cm, eli oikeassa elämässä olisivat ehkä teekuppeja tai isohkoja kahvikuppeja. Lusikat on näpistetty nukkekodin ruokailuvälinesarjasta, sopivat juuri näiden kuppien kanssa teelusikoiksi. Minua viehätti erikoisesti kuppien ja nekan piparkakkureuna, joka tekee näistä uskomattoman söpöjä ja siroja. Reunukset on kullattu.

Kunhan saan tuon viimeisimmän krinoliinipuvun valmiiksi, kuvaushetki taitaakin sattua iltapäiväteen aikaan...

Hattu päähän

Metsästelin iltapäivällä hattua, jonka löysin 50-luvulla julkaistusta "Muotipuku kautta aikojen" kirjasta. Kirja oli käännös ruotsinkielisestä alkuteoksesta, ja löysin sieltä mielenkiintoisen tuttavuuden: kapottihattu. Kyseessä on noin 1800-luvun puolivälin naisten päähine, sellainen litteähkö, enemmänkin takaraivolla kuin otsalla pidetty kapistus, joka ajan hengen mukaan on kruusattu kukilla, ruseteilla ja röyhelöillä.
Suomenkielistä tekstiä löytyi erittäin vähän; vain pari mainintaa joista paras oli tämä: "kapotti; (ransk.) aikoinaan huppukauluksellinen kauhtana, nyt eräänlainen leuan alta nauhoilla solmittava pieni naisten hattu". Jaahas. Tuon verran tietoa sain pelkistä kuvistakin.

Runsaan haeskelun jälkeen löysin päähineelle alkuperäisemmän oloisen nimen: fanchon bonnet (kuvassa oikealla; vasemmalla spoon bonnet). Tällä kun haki niin rupesi löytymään kuviakin, käytännöllisimmät löytyivät täältä. Näiden perusteella saa jo jonkinlaista käsitystä tuon rakenteesta.
Nyt tekeillä oleva krinoliinipuku (vaaleanpunaista puuvillaa) kaipaa kaverikseen ehdottomasti päähinettä, ja tässä voisi olla varteenotettava ehdokas.

Sain eilen ommeltua toisen alushameenkin melko pitkälle. Kunhan vielä laitan vyötärönauhan niin voin ryhtyä mittailemaan ja suunnittelemaan päällyshametta. Viikonloppu kyllä menee kisoissa, mutta ehkä ensi viikolla.

Southern Belles

Kaunottaria vanhan Etelän hengessä. Nyt on siis valmiina kaksi Tuulen Viemää -henkistä pukua, tuo aikaisemminkin jo vaihekuviin päätynyt vihreä ja ihan uusi punertava. Varoitus, tässä postauksessa on hirmuisesti kuvia.

Ensin vihreä puku:

Puku on  nyt valmis. Miehusta ja hameosa ovat siis erillisiä, päädyin tähän ratkaisuun kirjallisuuden ja joidenkin kuvien perusteella.

Pääntielle on lisätty vihreä satiininauha, joka on solmittu edestä rusetille. Bonetti on pukukangasta, somisteena on samaa pitsiä ja vihreää nauhaa kuin puvussa, ja pieni helmiäishohtoinen kukkanen. Kiinnitysnauhoina kaksi silkkinauhan pätkää. Bonetista tuli ehkä himpun verran liian pieni, jos vielä vastaavan teen niin suurennan sitä vähän.

Kuten näkyy, päivänvarjon runko on napattu coctail-varjosta.

Hatun ja päivänvarjon sijaan puvun voi asustaa myös sävysävyyn olevalla viuhkalla, jonka reunassa on somisteena höyheniä.

Ja hirmuinen kuvapostaus jatkuu... Seuraavaksi vuorossa ennen julkaisematon vaaleanpunainen krinoliinipuku:

Puvun materiaali on paksuhkoa vaaleanpunaista satiinia, ja miehusta on somistettu mustilla satiininauhoilla.

Pukuun kuuluu päivänvarjon lisäksi myös helminauha (metallilankaa ja 15/o-helmiä) sekä hattu, joka on tehty pukukankaasta. Hatun lieri on kaksinkertainen, välissä on kaksipuolista tukikangasta. Reuna on huoliteltu sulattamalla sitä varovasti liekillä, onnistuu vain keinokuitukankaalle. Kupu on yksinkertaista kangasta, pyöreän kangaskappaleen reunat on poimutettu poimulangan avulla ja näin syntynyt matala kupuosa on liimattu lieriin, jossa on vastaavankokoinen reikä keskellä. Somisteeksi on liimattu mustaa pitsiä, joka on ensin poimuteltu kuvun ympärille sopivaksi. Hattu pysyy päässä hattuneulojen avulla.

Olkapäillä on leveä satiininen "kaulus", joka on edestä kiinnitetty lasihelmikorulla. Päivänvarjo on jälleen uuden muodon ottanut coctail-varjo, tällä kertaa siihen on ommeltu kaksi riviä pitsinauhaa. Puvun miehustassa on pikku erikoisuus:

Hihat ovat nimittäin irtohihat, joten sama puku käy niin vierailupukuna kuin tanssiaisleninkinäkin. Hihojen yläosassa on helmi, ja kauluksen alapuolella vastaavasti silmu, joilla hihat kiinnittyvät miehustaan. Kauluksen saa laskettua vähän alemmas olkapäiltä, jolloin hienonhieno hipiä paljastuu. Puvun kangas muuten sointuu täydellisesti nuken huulien sävyyn, yksityiskohta jonka huomasin vasta valittuani puvulle kantajan.

Takana silmunapitus.

Irtohihat, hattu ja päivänvarjo. Irtohihoille on olemassa hyvä selitys; jälleen yksi epäonnistunut hihallinen yläosa. Yritin tehdä puvusta ensin hihallisen, jossa on pieni pääntie ja napitus edessä. Kangasta leikatessani en kuitenkaan ottanut huomioon paria pientä teknistä seikkaa, joten lopputulos oli se, että miehustan sisälle olisi mennyt kaksi nukkea. Ratkoin hihat irti ja päätin tehdä hihattoman, rintojen yläpuolelle loppuvan yläosan. Saatuani yläosan vuoritettua ja napitkin ommeltua, totesin sen kaipaavan jotain. Tein kauluksen. Siinä vaiheessa löysin työpöydältäni nuo hihat, ja huvikseni kokeilin niitä puvun kanssa, jolloin huomasin puvun näyttävän oikein hyvältä hihallisena. "Hihat vai ei?" arvoin mielessäni, ja kah, päätin tehdä napilla kiinnitettävät irtohihat.

Suunnittelu on hyvä asia, muta kesken kaiken improvisoiden voi saada miltei hauskemman lopputuloksen - itse ainakin pidän tätä onnistuneempana kuin alkuperäistä ideaani.

Tuo punainen hattu on muuten se mihin ajattelin tehdä ohjeistustakin vielä joskus.

Kaikenlaista kokeellista

Viime päivinä on tullut ommeltua enemmän kuin tarpeeksi. Pari hattuakin olen kehitellyt, toisesta tuli niin hyvä että voisin laitella vaikka kuvallisen ohjeen kunhan kerkiän sellaisen väsätä. Barbie-kokoisena siis, mutta mikäpä estäisi kokeilemasta samaa ihmiskoossakin... Älkää antako hattufriikin kehitellä tätä ajatusta enää. Muuten tulee rumihia.

Toista vannehamettakin yritin tehdä, mutta käyttämäni hitsauslanka on loppu. Toisen version muoviliuska ei ollut ollenkaan tarpeeksi tukevaa, joten taidan käydä hakemassa pari metriä rigileneä ja väsätä siitä. Sille ei ainakaan tarvitse ommella kanttinauhasta kujia kuten hitsilangalle. Ääliö olen kun en tätä eilen tajunnut - olin kahden metrin päässä rigilenen myyntipaikasta. Tosin eilen siihen aikaan luulin vielä onnistuvani muovisuikaleella.

Olisi kiva saada kaksi vannehametta niin saisi nuo leidit yhtä aikaa kuvaan. Suurin ompelus viime päivien aikana on nimittäin ollut - ylläri ylläri - toinen krinoliinipuku. Suunnilleen tämän väristä satiinia ja mustaa satiininauhaa. Helma on vielä päärmäämättä, mutta muuten alkaa olla valmista. Kuvailen kunhan ehdin, taidan tänään käväistä vielä kaupungilla ja hakea sitä rigileneä. Samalla voisin katsella itselleni hamekangasta.

Tuulen Viemää -pukuja

Jos kiinnostaa tutustua tarkemmin Tuulen viemää -elokuvan mukaan tehtyihin pukuihin (enimmäkseen Scarlettin), eikä elokuvan pysäytyskuvista saa irti tarpeeksi, kannattaa kurkistaa tänne.

Päädyin sivuille kun etsiskelin Pohjois-Amerikan sisällissodan aikaisia hattuja, tuohon vihreään pukuun tulee luultavasti sellainenkin vielä. Mahdollisesti tällainen.

Vähän vielä vaiheessa

Aiemmin esitellyn vannehameen kannateltavaksi on tulossa puku. Materiaalina on vaaleanvihreä, ilmeisesti vuorisilkkinä myyty kangas. Vaikea tietää mitä se oli, loppuunmyynnistä ostettua. Kokeilin sulattaa tilkun reunoja kynttilällä, jotta säästyisin rispaavilta reunoilta. Yllättäin kangas ei sulanutkaan, joten ei ainakaan kokonaan tekokuituista ole.

Helma on puolikello, yritin ensin tehdä sitä erillisistä kaitaleista kuten olisi aikoinaan tehty, mutta totesin saumojen näkyvän liikaa. Nyt helmassa on vain yksi pystysauma takana. Yläosassa on helminapitus.

Lähikuvassa paremmin yläosa ja päivänvarjo, joka on tehty purkamalla coctail-sateenvarjo osiin ja uudelleenkokoamalla se pukukankaan ja pitsin muodossa.

En saanut yläosasta ihan niin tiukkaa kuin olisin halunnut, mutta kyllä tuokin menettelee. Yläosa on vuorattu ohuella silkillä, samanvahvuista kuin silkinmaalauksessa käytettävät huivit. Pitsiä tuohon pukuun on mennyt kai puolisentoista metriä, lähtökuvana on se mielikuva joka on peräisin Tuulen Viemästä, Maybelle Merriwetherin puvusta, joka oli "omenanvihreää tarlataania... koristettu kermankeltaisilla Chantillyn pitseillä". Kermankeltaista pitsiä ei varastoistani löytynyt, menee se tuolla valkoisellakin.

Puku on siis vaiheessa vielä, nämä ovat vasta projektikuvia. Laitoin päivänvarjon mukaan kuviin jotta näkisin millaisen vaikutelman se antaa. Päivänvarjon tekeminen oli sikäli työlästä, että ensin kangas on liimattu sateenvarjon ruodin päälle, seuraavaksi pitsi on ommeltu kankaan reunaan ja jokaisen ruodin päähän on tehty vekkaus jotta pitsi asettuisi sievästi. Tunnin se taisi ottaa...

Puvun alle on tulossa parit alushameet, eihän nyt hieno nainen mitenkään voi olla ilman alushameita. Lisäksi suunnittelen tekeväni jonkinlaisen pussukan ja ehkä hatun jos mielikuvitukseni venyy niin pitkälle. Joskus varsinaisiin kuviin nukelle tulee korkkiruuvikiharat. Laittelen lisää kuvia ja tekstiä projektista kunhan ehdin tehdä jotain uutta.

Vannehame

Olen jo pitkään haikaillut tekeväni Barbielle Tuulen Viemää -tyylin puvun, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa krinoliinia. Toki turnyyrikin voisi olla ihan kiva kokeilu, mutta ensin siis krinoliini.
Koska puvun tekoa on turha aloittaa ilman alushametta, olen nyt eilisestä asti viritellyt hitsauslankaa ja kanttinauhaa vannehameeksi. Hitsauslangasta tulee vanteet, ja kanttinauhalla homma kootaan hameen muotoon.



Alimman vanteen halkaisijaksi laitoin n. 25cm, vaikkakin luin jostain netistä että vannehameen alin vanne on saattanut olla jopa 180cm eli 1:6-koossa 30cm. Siitä olisi tullut kuitenkin niin hurjan näköinen, että pienensin vähän. Ylimmän vanteen halkaisija on 8cm paikkeilla.
Kuvaa otettaessa olin vasta kiinnittänyt vanteet toisiinsa ja kokeilin että tulevatko suunnilleen sopivalle korkeudelle. (Nukelle on säällisyyden vuoksi puettu toppi ja pöksyt :) ) Vähän tuosta saa kuitenkin osviittaa mitä tuleman pitää. Tämä ei varmasti täytä pikkutarkimpien periodistien vaatimuksia, mutta kelpaa hyvin minulle. Jäähän se parin alushameen ja päällyshameen alle piiloon.

Itse vanne koostuu pätkästä mig-hitsauslankaa ja putkeksi ommellusta kanttinauhasta:


Seuraavaksi jatkan koeluontoisen päällyshameen tekemistä. Teen sitä aneemisen lilasta ohuesta polyesteristä, vaikka tuo vanne kyllä kannattaisi paksumpaakin materiaalia. Paksumpi kangas saattaisi myös laskeutua kauniimmin, tämä koepala laskeutuu hiukan huonosti. Saa nähdä mistä varsinainen hame/yläosa tulevat, ostin juuri kangaskaupan loppuunmyynnistä pari metriä erivärisiä vuorisatiineja ja -silkkejä ihan vain näihin pukuihin...

Goottisöpöilyä

Sain jo jonkin aikaa sitten valmiiksi suunnittelemani Gothic Lolita -puvun, mutta kuvaaminen on ollut muka työn takana. Nyt on sitten kuviakin tarjolla.



Asuun kuuluvat mekko, alushame, hilkka ja sukat.



Sukat on ommeltu oikeista 20den polvisukista, ja koristettu pitsillä. Mekon alla on tyllialushame, joka näkyy tässä vähän.



Hilkan materiaali on pätkä mustaa satiininauhaa ja pitsi, joka on poimutettu nauhan alapuolelle. Hilkka solmitaan niskaan pitkillä silkkinauhoilla. Pääntie on ommeltu muotokaitaleen avulla.



Asua täydentää vielä kapea kaulapanta, jossa on punainen akryylitimanttisydän. Mekon vyötärö on korotettu, helmassa on erillinen helmapoimutelma, jonka sauman päälle on ommeltu valkoinen satiininauha.

"Japani-innostus" iski

Olen tässä viikonlopun mittaan ommellut edellisessä postauksessa ideoitua Gothic Lolita -mekkoa. Löysin joskus ammoin piirtämäni yläosan kaavat, piirsin niihin lisäksi hihan kaavan ja sain siitä täydellisesti sopivan. Täh, miten voi olla mahdollista? Arvatkaa vain jemmasinko heti visusti nuo kaavat :)

Muistelin että yläosa saattaisi mahdollisesti olla vähän lyhyttä mallia, mutten enää leikkausvaiheessa muistanut lisätä pituutta siihen. Mekosta tulee nyt sitten vähän empirelinjainen sen suhteen, että siinä on korotettu vyötärö - en tosin usko että se haittaa, Lolita-tyylihän ammentaa inspiraationsa mm. vanhoista lasten- ja nukenvaatteista, joten korotettu vyötärö ei sinänsä haittaa. Paremminhan saa alle soviteltua tyllialushameen, kun ei tule vyötäröstä tavattoman paksua. Vai voiko se noilla nukeilla ollakaan paksu...? Ei sillä että alushametta tarvittaisiin sen kohottavuuden vuoksi, puuvillakangas on tarpeeksi jäykkää pysyäkseen itsestään koholla, mutta tyyli vaatii alushameet.

Vielä pitäisi löytää jostain valkoiset ohuet sukat/sukkahousut, sellaiset nahkiaisenpyytimet, joista voisi tehdä nukelle ylipolvensukat - pitseillä koristeltuna, totta kai.

Tämäkään projekti ei ole vielä lähelläkään valmista, mutta seuraavaksi kiinnostaisi tehdä japanilaisen koulutytön puku - juuri se lyhyt vekkihame -juttu. Vaikka tämmöinen. Väliäkö sillä onko kyseinen puku aito vai paremminkin anime-juttuja, kivalta se varmaan näyttäisi nukella.

P.S. Ei tämä oikeastaan ole mikään uusi juttu, tämä eräänlainen japaniaiheisuus. Piirrostyyli anime-elokuvissa on viehättänyt pikkulikasta alkaen, etenkin ne vesipisarat. Grr...

Vähän tummempaa tyyliä

Poronoron innoittamana rupesin piirtämään korsettimaisen topin kaavoja. Kaavoista tulikin aika hyvät, sen osoitti koeversio. Oikein positiivista, en ole koskaan saanut kaavanpiirto-oppia. Sain jopa liivien kupit muodostavat palaset onnistumaan, joten tuloksena oli varsin sievästi istuva yläosa.
Olisin halunnut toteuttaa topin mustasta vinyylistä (PVC), mutta sitä ei ollut. Miten olisikaan voinut olla, kun en ole raaskinut ostaa sitä. Metrihinta on ~13e, ja olen viime ajat ollut enemmän kuin vähissä varoissa. Eihän sitä paljon tarvitsisi, mutta sitäkään vähää ei ollut. Sen sijaan oli muovinen, samettipintaiseksi päällystetty korupussukka, joka oli ajelehtinut nurkissa jo puolisen vuotta - tiesin että jonain päivänä siitä tulee vielä jotain, joten en heittänyt sitä menemään. Ja jotain siitä todella tuli.

Koska pelkästä topista ei ole oikeastaan mihinkään, ompelin sille kaveriksi hameen, jossa on kiinniommeltu tyllialushamonen. Tyllin kanssa sattui hassu juttu; samana päivänä mietin kaupungilla kävellessäni että minulla on sitä mustaa tylliä, mutta se on liian harvareikäistä sukiksi, ja liian jäykkää alushameeksi, mitähän siitä tekisi? Illalla hametta tehdessä kaipasin mustaa tylliä, enkä muistanut sitä omistavani. Yritin keksiä korvaavaa, ei löytynyt mitään. Yhtäkkiä koin hirmuisen ahaa-elämyksen - sitä tylliähän on metrin verran tilkkulaatikossa! Oli muuten juuri sopivan taipuisaakin, muistin siis väärin.

Sukat ovat vanhaa tuotantoa, mutta jotenkin omituisesti venähtäneet - nämä nuket tuskin laihtuvat. Onneksi se ei näy kuvassa. Kengät olivat alun perin ällöttävän marjapuuronväriset, mutta musta maali teki niille ihmeitä. Minusta ne olivat vähän raskaan näköiset jykevine korkoineen, pyöreine kärkineen ja paksuhkoine pohjineen, joten mustina ne sopivat tyyliin vallan mainiosti.

Jämäpalasista syntyi vielä pikkulaukku. Topin kiinnityksen kanssa olin helisemässä. Takana on nyöritys, ja toppi on avoin myös edestä. Takanyöritys pyrki leikkaamaan muovin rikki, joten vahvikkeeksi piti sisäpuolelle liimata puuvillanauhaa. Etupuolelle en saanut tehtyä minkäänmoista kiinnitystä, ja homma uhkasi mennä jo hiusten repimiseksi. Sitten keksin laittaa hopealangasta koukut, joilla homma kiinnittyy. Yläreunaan ei saanut koukkua, siihen piti keksiä jotain muuta - valkoinen silkkinauha näytti sopivan oivasti. Nuken hiukset ovat olleet pitkään ponnarilla, eikä niitä saanut asettumaan, joten sitaisin ne samalla silkillä kiinni ylös. Tähän olisi kyllä ollut vielä musta pillerihattu harsoineen, mutta jotenkin se ei sitten sopinutkaan. Ehkä se sopii myöhemmin johonkin toiseen tyyliin.

Pitkästä aikaa sain tehtyä koko asun yhtenäiseen tyyliin, ja nyt tämä tummempi tyyli rupesi jotenkin kutkuttelemaan. Ehkä teen seuraavaksi Gothic Lolita -tyylisen puvun, tästäkin tuli hiukan siihen suuntaan noine lyhyine hamosineen ja valkoisine rusetteineen. Tämä nukke varsinkin vaaleine ihoineen ja vinoine silmineen olisi oikein sopiva mannekiini kyseiselle tyylille. Hiuksetkin ovat mustat, mitä nyt muutama ruskeahko raita niissä on.

Huivin uusi elämä 2

Huivista tuli kuin tulikin hame, ja sattuipa löytymään sopiva toppikin sille kaveriksi. Minulla ei nyt ollut eilen (kiireessä piti kuvata kun mies pakkasi kameran mukaansa) aikaa kehitellä tuolle enempää rekvisiittaa, mutta Tiinan nukkekotipiirin vaihdossa lähettämä kaulakoru sopi nuken kaulaan kuin nakutettu, joten lainasin sitä.

Hameesta tuli aika kiva; vekkasin sen vyötärölle ja ompelin nurjalle puolelle satiininauhan pätkän vyötärönauhaksi. Kietaisumallinen hame kiinnitetään nepparilla ja koristeeksi on tulossa vielä nauhat, jotta näyttäisi siltä että se on sidottu kiinni niillä. Kuva taisi kyllä vähän kärsiä käsittelyssä, piti kirkastaa sitä kun olivat niin tummia kaikki - helmikuinen ilta on yleensä niin valoisa aika kuvata...

Kuriositeettina mainittakoon, että hame on kokonaan kierrätysmateriaalia; huivi kirpparilta ja satiininauha oli jossain paidassa kiinni, tiedättehän ne typerät nauhat joita on varsinkin avonaisemmissa puseroissa olkasaumoissa? En tiedä niiden tehtävää, leikon ne aina irti ja nakkaan nauhalaatikkoon - parempi siellä kuin pääntieltä pilkottamassa :)

Huivin uusi elämä

Kävin eilen Pelastusarmeijan kirpparilla, ja löysin huivin. Katsoin heti reunakuviota sillä silmällä, että tuosta tulee vielä hame, ihan selvästi. Jonkinlainen hippihame ehkä. Toistaiseksi olen vasta leikannut kankaan ja laskostanut ja harsinut sen mallinuken ympärille. Värit viehättivät minua jostain syystä, en kyllä käsitä miksi:



Laskoksia pitäisi vähän silittää, mutta ei liikaa jotta huoleton ilme säilyy. Täytyisi muuten investoida ns. hihalauta, se olisi paljon näppärämpi kaivaa kaapista silitysavuksi kuin silityslauta. Ei kai ne kalliita ole, ei vain koskaan muista katsoa kun sellaisia myyvässä liikkeessä käy.

Väriä pintaan

Värjäsin sen aiemmin kuvatun ponchon, ja hämmästyin lopputulosta. Kaiken järjen mukaan, jos vaaleanvihreään lisää tummempaa vihreää, lopputuloksen pitäisi olla tummanvihreä, eikö? Niin minäkin luulin. Tulos oli kuitenkin jokseenkin vaalea petrolinsininen, kas tässä:



Sinne tänne jäi jotenkin kukertavia laikkuja, ja olen kahden vaiheilla teenkö uuden värjäyksen vai jätänkö tuon tuollaiseksi epätasaiseksi. Tavallaan se on ihan kiva noinkin, ei liian sliipattu. Voi olla että se jää tuollaiseksi.

Kuvassa on mukana allekirjoittaneen näpit ja vertailun vuoksi kerä, josta virkkasin tuon. Kyllä se väri jonkin verran vaihtui. Ihan kivoja nuo höyrykiinnitettävät silkkivärit, minulla on niitä useampi purkillinen kun käytännössä ilmaiseksi sain.

Pitää vielä miettiä mitä tuon kaveriksi tekisi. Suunnitelmia pyörii päässä, mutta mistään ei oikein saa otetta. Jotain ei-niin-sliipattua, hipahtavaa... Minulla on jossain valmiina vaaleansininen hippipusero, pitäisikin katsoa sopisiko se tuon kanssa.

Timantteja

Löysin pari päivää sitten Tiimarista pikkuruisista akryylitimanteista koostettuja tarroja. Näiden idea on siinä, että timantit on lätkitty pienen liimalapun päälle, ja tuon koko höskän voi siirtää kaikkinensa halutulle pinnalle. Liimalappu näkyy varsinkin tuossa vasemmalla alimmassa kuviossa. Mittakaava kyllä puuttuu, mutta kuvassa ne ovat n. 1,5 kertaa isompia kuin luonnossa.

Korvien välistä putkahti heti huutamaan pieni ääni, että haa, nämähän ovat juuri passelin kokoisia näihin vaatteisiin. Ongelma vain on siinä, että myös tuo liima jää näkyviin. Ostin kuitenkin kokeeksi pienen paketin. Tarkempi tutkimus paljasti että timantit saa hyvin nätisti irti liimalapustaan, ja niiden pohja on samanlainen kuin isoissa, liimattaviksi/ommeltaviksi tarkoitetuissa timanteissa.

Ommelluksi noita ei saa, ovat 1 ja 4mm halkaisijaltaan, joten ne täytyy liimata. Ompelijansieluni itkee - liimaa vaatteisiin! Ei auta, liimattava ne on. Hommassa on vain yksi mutta: millä ihmeellä ne liimaisi? Liiman pitäisi tarttua muoviin ja kankaaseen, olla pitävää eikä mielellään kovin tahraavaa. Kovat on vaatimukset, sano.

Pitää varmaan uhrata pari timanttia kokeilun alttarille, jollei sitä ennen löydy tietoa soppelista liimasta. Jos joku muu on kiinnostunut timangeista, niin Tiimarissa oli kahta kokoa paketteja ja värivalikoimaakin ihan kohtuullisesti. Pieni paketti maksoi 1,50e ja iso muistaakseni 2,90e. Mikäli löydän sopivan liiman käyn hakemassa pari pakettia varastoon. Nämä olisivat käytössä niin paljon parempia koristeita kuin helmet, helmet jäävät ikävästi törröttämään.

Suunnittelin näitä muuten alustavasti ainakin punaiseen iltapukutekeleeseen. Se kaipaa ihan selvästi jotain kimallusta yläosaan.