Muotti jalasta

Olen tässä vääntänyt kolme päivää muotteja American modelin jaloista. Ihan vain maitoliimaa kinttuihin ja kuivua, liimaa ja kuivumista. Tuota ohutta litkua saa laittaa useita kerroksia että tulee edes jossain määrin tukeva tulos. Muoteista ei tullut kuvankauniita, joten en kuvaa niitä tänne. Jos haluat tarkempaa informaatiota muottien teosta niin Kenkäfriikiltä löytyy, kuvien kanssa. Samalla periaatteella tein omat muottini, joista sain juuri ongittua tyydyttävän tasoiset kipsimallit jaloista. Vähän jäi toisen jalan varpaista puuttumaan, mutta ei haittaa menoa. Sen verran omat muottini eroavat Tarjan muoteista, että lisäsin niihin tueksi elastaanilankaa kun lateksi oli vielä märkää. Kieputin muutaman kierroksen meiningillä "sinnetänne" muotin ympäri ja lisäsin vielä lisää lateksia. Muottiaineena käytin vanhanajan maitoliimaa, jota mies ystävällisesti toi Savenmaalta.

Sitten pitäisi ruveta suunnittelemaan kenkiä ja varsinkin niiden pohjia. Jotain simppeliä näin alkuun, ehkä jonniinmoiset remmisandaalit. Saa nähdä.

Vähän tummempaa tyyliä

Poronoron innoittamana rupesin piirtämään korsettimaisen topin kaavoja. Kaavoista tulikin aika hyvät, sen osoitti koeversio. Oikein positiivista, en ole koskaan saanut kaavanpiirto-oppia. Sain jopa liivien kupit muodostavat palaset onnistumaan, joten tuloksena oli varsin sievästi istuva yläosa.
Olisin halunnut toteuttaa topin mustasta vinyylistä (PVC), mutta sitä ei ollut. Miten olisikaan voinut olla, kun en ole raaskinut ostaa sitä. Metrihinta on ~13e, ja olen viime ajat ollut enemmän kuin vähissä varoissa. Eihän sitä paljon tarvitsisi, mutta sitäkään vähää ei ollut. Sen sijaan oli muovinen, samettipintaiseksi päällystetty korupussukka, joka oli ajelehtinut nurkissa jo puolisen vuotta - tiesin että jonain päivänä siitä tulee vielä jotain, joten en heittänyt sitä menemään. Ja jotain siitä todella tuli.

Koska pelkästä topista ei ole oikeastaan mihinkään, ompelin sille kaveriksi hameen, jossa on kiinniommeltu tyllialushamonen. Tyllin kanssa sattui hassu juttu; samana päivänä mietin kaupungilla kävellessäni että minulla on sitä mustaa tylliä, mutta se on liian harvareikäistä sukiksi, ja liian jäykkää alushameeksi, mitähän siitä tekisi? Illalla hametta tehdessä kaipasin mustaa tylliä, enkä muistanut sitä omistavani. Yritin keksiä korvaavaa, ei löytynyt mitään. Yhtäkkiä koin hirmuisen ahaa-elämyksen - sitä tylliähän on metrin verran tilkkulaatikossa! Oli muuten juuri sopivan taipuisaakin, muistin siis väärin.

Sukat ovat vanhaa tuotantoa, mutta jotenkin omituisesti venähtäneet - nämä nuket tuskin laihtuvat. Onneksi se ei näy kuvassa. Kengät olivat alun perin ällöttävän marjapuuronväriset, mutta musta maali teki niille ihmeitä. Minusta ne olivat vähän raskaan näköiset jykevine korkoineen, pyöreine kärkineen ja paksuhkoine pohjineen, joten mustina ne sopivat tyyliin vallan mainiosti.

Jämäpalasista syntyi vielä pikkulaukku. Topin kiinnityksen kanssa olin helisemässä. Takana on nyöritys, ja toppi on avoin myös edestä. Takanyöritys pyrki leikkaamaan muovin rikki, joten vahvikkeeksi piti sisäpuolelle liimata puuvillanauhaa. Etupuolelle en saanut tehtyä minkäänmoista kiinnitystä, ja homma uhkasi mennä jo hiusten repimiseksi. Sitten keksin laittaa hopealangasta koukut, joilla homma kiinnittyy. Yläreunaan ei saanut koukkua, siihen piti keksiä jotain muuta - valkoinen silkkinauha näytti sopivan oivasti. Nuken hiukset ovat olleet pitkään ponnarilla, eikä niitä saanut asettumaan, joten sitaisin ne samalla silkillä kiinni ylös. Tähän olisi kyllä ollut vielä musta pillerihattu harsoineen, mutta jotenkin se ei sitten sopinutkaan. Ehkä se sopii myöhemmin johonkin toiseen tyyliin.

Pitkästä aikaa sain tehtyä koko asun yhtenäiseen tyyliin, ja nyt tämä tummempi tyyli rupesi jotenkin kutkuttelemaan. Ehkä teen seuraavaksi Gothic Lolita -tyylisen puvun, tästäkin tuli hiukan siihen suuntaan noine lyhyine hamosineen ja valkoisine rusetteineen. Tämä nukke varsinkin vaaleine ihoineen ja vinoine silmineen olisi oikein sopiva mannekiini kyseiselle tyylille. Hiuksetkin ovat mustat, mitä nyt muutama ruskeahko raita niissä on.

Välitöitä

Huomenna pitäisi mennä yhteen tenttiin. Lukemisen kanssa on vähän niin ja näin, koska kyseinen kurssi edellyttää joko järjettömän hyvää muistia tai sitten kykyä sisäistää erinäisiä koodeja ja niiden toimintoja kertanäkemältä. Minulla on miehen mukaan järjetön muisti, joten luotetaan siihen sitten. No ei vainkaan, mutta paha siihen tenttiin on lukeakaan. Hiukan olen silti yrittänyt, ja turhautunut. Turhautumista puran, kuten minulle tyypillistä, näpertämällä. Esittelyssä siis stressinpurkajia:

Kesähamonen, samaa sinistä puuvillaa kuin aiemmin esitelty pyjama. T-paita on ihan yksinkertaista mallia ja melko tyköistuva, oli käänteitä vailla vielä perjantaina, mutta tein sen sitten loppuun jossain vaiheessa. "Aito" eli puetaan kuten 1:1-paita, ei nappeja eikä halkioita. Hameessa kuminauhavyötärö.

Viininpunainen "vekkihame", tavan puuvillaa sekin. Hame on ollut valmiina ties miten kauan, mutta vasta nyt sille löytyi kuvauspaikka. Farkkutakki on valmistakki, tullut jonkin nuken mukana. T-paita sama kuin yllä. Kengät näpersin eilen kun ahdisti tuo tuleva tentti.

Kengät ovat yksinkertaiset nyörisandaalit. Nyörinä on 2mm satiininauha. Pohjat ovat softis-levyä, "välirunkona" on paperia ja ohutta metallilevyä pitämässä kenkää muodossa, sisäpohja on mustaa puuvillakangasta.

Kuvat ovat taas niin valoisia. On se sitten kiva tämä talviaika. Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmia joilla niitä saa hiukan valaistua.

Hyvää yötä...

Eilen illalla tein pikaisesti vähän vaatteita. Tajusin että eihän näillä nukkeraukoilla ole kuin iltapukuja ja muuta "epäkäytännöllistä", ja päätin ryhtyä korjaamaan puutetta pikaisesti. Ensimmäinen yöasu valmistui:

Materiaali on lakanakankaan oloinen puuvilla ja pitsi. Yläosa on tuubimainen, ja se on poimutettu kumilangan avulla . Tossut ovat samaa kangasta, pohjassa myös pahvia.

Nukkumaan mennessä täytyy tietysti olla unikaveri! Nalle on lainassa nukkekodista, ostettu aikoinaan Tampereelta Nukkelasta. Ja tossut jalassa on huomattavasti mukavampi tassutella. Tossut ovat sikäli kesken, että olen kadottanut jonnekin Sannalta saamani pörhöisen langan, josta oli tarkoitus tehdä vielä tupsut noihin. Kyllä se lanka jossain on, siivous vain tuppaa laittamaan tavaroita vähän kadoksiin... Nukke on "lättäjalkainen" California Girl, jolle sopivat tuollaiset tohvelimallin jalkineet oikein hyvin.

Nuken rinnassa olevat tähdet ovat tarroja, liimasin ne tuohon huvikseni kun sopivat jotenkin nuken väreihin. Kuvista tuli taas hieman hämäriä, mutta ehkä se ei näin makuuhuonetunnelmissa häiritse...

Viimeinkin tarpeeksi valoa

Yritin jo viime viikolla kuvailla yhtä valmiiksi saatua mekkoa, mutta eihän siitä mitään tullut kun oli niin pimeää. Tänään sitten selvisin jo aamupäivästä pois koululta, oli vain yksi vaivainen tentti ohjelmassa. Kävin hortoilemassa kaupungilla vesisateessa, ja kotiin tultuani räpsin vähän kuvia.

Tämä on nyt se useampaan kertaan mainittu violetti satiinimekko, jonka kanssa on tullut tuskailtua enemmän kuin tarvitsisi:

Materiaali on jossain aikaisemmassa postauksessa esitelty itse värjätty satiini. Malliltaan mekko on hyvin yksinkertainen: tyköistuva yläosa ja A-linjaisesti levenevä helma. Helma tosin näyttää kuvissa vähän hassulta, mutta nyt on jo liian pimeää uusien kuvien ottamiseen. Kesti hetken että sain siirrettyä ne koneelle, tämän USB-portit päättävät vuorotellen olla tunnistamatta kameraa - enkähän minä sitä heti muistanut...

Kaulassa lasihelmikaulakoru. Nukke ei ole ihan tyypillisen Barbien näköinen, tämäkin on Fashion Fever -sarjaa.

Pitkähkö helma aaltoilee kauniisti ja sävy sävyyn sopivat kengät täydentävät asua. Helma on muuten päärmätty käsin, sen saa tehtyä hyvinkin huomaamattomasti.

Huomenna on pakko aloittaa lukeminen seuraavaan tenttiin, mutta tänään voisin vaikka hieman näprätä. Ostin pikku palan nahkaa muistuttavaa mutta joustavaa ties-mitä, ja siitä pitäisi syntyä jotain räyhäkkää vaatetta - tosin hetkinen saattaa kulua kuvien ilmestymiseen...

Muokattu kenkä

Yhden Barbien mukana tuli tosi hurja kenkäpari:

Aika rajua, ainakin minun mielestäni. Noh, ei tämä hätä näin pahalta näytä, tuli mieleen kun tutkin kenkiä tarkemmin. Materiaali oli suhteellisen joustavaa ja kumimaista, joten otin esille terävän veitsen ja leikkuulaudan. Nyt kenkä näyttää tältä:

Huomattavasti nilkka- ja selkäystävällisempi malli, vaikkei tuotakaan ihan ihannejalkineena voine pitää.

Kokeilen eilen massajuttujen ohessa myös muotin tekoa korkokengästä, mutta se ei onnistunut. Muovailin huvikseni massaa myös suoraan nuken jalkaan, ja sillä tavalla saisi mitä viehättävimpiä kenkiä aikaiseksi, mutta massa ei irtoa nuken jalasta kuin palasina. Perunajauho ei auttanut asiaa, vaan toi lisäongelmia massailun hankaloitumisena.

Mietintähattu takaisin päähän ja suunnittelemaan.

Kenkiä

Eilen oli luentovapaa päivä, joten kävin piipahtamassa kaupungilla. Kirpparikierros ei tuottanut toivottua tulosta, mutta yhden löydön sentään tein:

Hattu on tismalleen sopiva Barbien päähän, joten se päätyy tuonne rekvisiittalaatikkoon. Nauha ja kukka saattavat mennä vaihtoon, en ole vielä päättänyt. Ai niin, hintaa tuolla oli 40cent, joten ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi. Vähän huvitti mennä tuon Suuren Ostoksen kanssa kassalle.

Bussia odotellessa aikaa jäi vielä sen verran, että päätin pistäytyä kadun toisella puolella olevan Stockmannin leluosastolla. Olin jo menettänyt toivon siitä, että kaupoista löytyisi Barbien kenkäpakkauksia, joten en ollut uskoa silmiäni kun näin jopa kaksi erilaista settiä, hintaan 3,90e. Molemmissa oli jotain muotikenkiä, toiset olivat lähinnä tennarilinjaa, joten ostin sitten sen sandaalisetin. Väriltään ne ovat välillä viininpunainen – limenvihreä, eivät siis mitenkään silmäähivelevän kauniita, mutta ehkä niitä voisi petrata maalilla. Jännä nähdä pysyykö tuommoinen askartelumaali. Pienoismallimaali ainakin pysyy, niitä olisi useampiakin sävyjä jemmassa.

Edelleen otan kuitenkin vastaan vinkkejä kengistä (kaikki muut paitsi huuto.net huomioidaan).

Alan olla jo niin epätoivoinen kun ei perusmallin korkokenkää löydy, että harkitsen muotin tekemistä yhdestä omistamastani parista. Ei se voi mennä pahemmin kuin pieleen, eihän?