Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. toukokuuta 2010

Ristiinkytkentä

Pienenä olin hirmuisen tarkka. Jos jokin lelu ei kuulut johonkin tiettyyn juttuun, niin sillä ei sitten leikitty siinä toisessa jutussa. Jos joku yritti sijoittaa Barbien johonkin tiettyyn asukokonaisuuteen (joita oli tosi vähän) kuuluvia kenkiä väärään pukuun, niin ei todellakaan. Kun se ei kuulunut siihen. Olin varmaan tosi rasittava leikkikaveri.

Onneksi samat rajoitteet eivät enää vaivaa, ainakaan nukkien kohdalla. Ostelen iloisesti kaikkea sälpettä ja sujuttelen niitä nukelta toiselle, sovitellen vähän tälle ja tuolle, ja se jolle ne parhaiten sopivat saa ne. BJD-maailmaan tutustuminen avasi uusia mahdollisuuksia, niille kun tuntuu olevan rajattomasti tavaraa, vaatteiden lisäksi muutakin. Paljon muutakin. Esimerkiksi Delilahille menevät mainiosti yhdet Hartsilapsien myyntipalstalta bongaamani kengät, ja osa tuollaisille MSD-nukeille (40-45cm) tarkoitetusta rekvisiitasta ja asusteista sopii mainiosti American Modelille, vaikka se pidempi onkin. Mm. sukat ovat oikein sopivia, vaikka kuvittelisi toisin: varsi asettuu täydellisesti ja jalkaterä on sopivan mittainen. Olen niin laiska ja saamaton nykyään että ostan vaatteisiin rinnastettavia asioita valmiina. Hyi minua. Sukat ovat kyllä ehkä tympeimmästä päästä ommeltavia asioita.

Sitten nämä linssittömät silmälasit, myöskin MSD-kokoa, olivat oikein hyvä ostos, vaikkakin Delilahille, jolle ne ostin, olivat vähän isohkot, mutta ei hätää, seuraava nukke kaapista ulos:


Sopivat täydellisesti mitoiltaan, ja mielestäni passaavat American Modelin naamaan muutenkin. Tilasin näitä kolmet kimppatilauksessa Dollmorelta: punaiset, mustat ja pinkit. Punaiset näyttivät mielestäni parhaimmilta tämän neidon naamalla.

Viikonloppuna ehdin vähän ommellakin, mutta se on kesken vielä. Ja vappuhulinoissa tilasin sitten sen Lunan.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kolme pientä mekkoa

Vaikka aika menee nykyään pitkälti lapsenhoidossa, olen tässä jotain pientäkin saanut aikaan. Taktiikka on seuraavanlainen: pidä aina jotain "vaiheessa olevaa" käden ulottuvilla, ja kun lapsi nukahtaa, tartu heti toimeen äläkä suunnittele. Saati surffaa netissä "ihan vain parilla sivulla."

Ensimmäinen tauon jälkeen valmistunut tuotos on tämä pieni valkoinen mekko:



Image Hosting by PictureTrail.com

Yksinkertaisuudessaan mekko koostuu vain palasta batistia ja parista erilevyisestä satiininauhasta. Batisti on poimutettu ja ommeltu kiinni 3mm levyiseen satiininauhaan, takana on neppi kiinnitystä varten. Mekko kootaan vyötäisille 5mm leveällä satiininauhalla, joka kietaistaan pari kertaa vyötärölle ja sidotaan rusetille. Ruskea lasihelmikaulanauha sopii sävyihin, kontrastin vuoksi laukku ja kengät ovat mustat. Kolmella värillä pääsee pitkälle.

Toinen mekko on materiaaliltaan hiukan joustavaa, denimin tyyppistä kukkakangasta:

Image Hosting by PictureTrail.com

Image Hosting by PictureTrail.com

Mekon alla on lyhythihainen trikoopaita, asusteina sävyyn sopiva punosvyö sekä tyttömäisen yleisilmeen vastapainona rouheat saapikkaat. 

Kolmas mekko on valmistunut jo aikapäiviä sitten, muistaakseni liki parin vuoden takaa on tämä pikkuinen sporttimekko:

Image Hosting by PictureTrail.com

Tämä mekko ei ole mitenkään erikoinen, näpsäkkää farkkupintaista puuvillakangasta punaisin ompelein, asusteena vain sävyihin sopivat lenkkitossut.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Lauantaina valmistunutta

Viime lauantaina ehdin tehdä jotain; iltavuoroviikot ovat tylsiä kun en saa mitään aikaiseksi aamuisin. Lauantaina olin kuitenkin yksin kotona, ja sain viimeisteltyä yhden asukokonaisuuden.




Kaulakoruksi kamee-tyyppinen koru. Satiininauhaan on helmiäishelmellä kiinnitetty kukanmuotoinen metallivärinen helmi. Huivi koristenauhaa.



Ylä- ja alaosa ovat erilliset, vyö on irrallinen ja vain sivulle rusetille solmittua suklaanruskeaa satiininauhaa.



Takakappaleiden reunat on tuettu ohuella muovisuikaleella, jotta ne pysyvät muodossa napitettuna.
Tuollaisia muovisuikaleita voisi käyttää "luina" jos tekisi korsetin/korsettiyläosan. Kapeampia niiden pitäisi olla, nuo olivat arviolta 5mm leveitä.
Tässä näkyy hameen poimutus aika hyvin; ~60cm kangasta Barbien (tai siis Midgen) alle 9cm vyötäisille poimuteltuna vartalon/puvun linjan silti suuresti kärsimättä. Eläköön vetolaskos!

Ja seuraavaa projektia suunnittelemaan...

torstai 27. syyskuuta 2007

Pieni vihreä kesämekko

Näin syksyn lähestyessä voikin ruveta tekemään vaatteita ensi kesää varten. Yhdenillanjuttuna valmistui pienestä trikootilkusta asukokonaisuus kesän helteisiin. Piirustin "sinne päin" olevan yläosan ja boleron kaavan.


Helman erikoinen muoto syntyy, kun helmaksi leikataan neliönmuotoinen kangaspala, joka taitetaan kolmion muotoon. Kolmion pitkälle sivulle leikataan vyötärönmentävä aukko, ja helma ommellaan yläosaan kiinni niin että neliön kulmat tulevat keskelle eteen ja taakse (sekä tietysti keskelle sivuille).


Yläosa on takaa avonainen, etukappaleelta lähtevät nauhat solmitaan niskaan. Nauha kulkee etukappaleen yläosaan ommellussa nauhakujassa, sitä ei siis ole ommeltu kiinni.


Sävy-sävyyn oleva 3/4-hihainen bolero täydentää lookin viileinä hetkinä.

Väri on sen verran vaalea, että suosittelen sen käyttöä vain jo ruskettuneen ihon kanssa, mikäli haluaa välttää kalkkilaivan kapteeni -efektiä. Tälle tummahipiäiselle neidolle sävy sopi vallan mainiosti.

torstai 24. toukokuuta 2007

Hattu päähän

Metsästelin iltapäivällä hattua, jonka löysin 50-luvulla julkaistusta "Muotipuku kautta aikojen" kirjasta. Kirja oli käännös ruotsinkielisestä alkuteoksesta, ja löysin sieltä mielenkiintoisen tuttavuuden: kapottihattu. Kyseessä on noin 1800-luvun puolivälin naisten päähine, sellainen litteähkö, enemmänkin takaraivolla kuin otsalla pidetty kapistus, joka ajan hengen mukaan on kruusattu kukilla, ruseteilla ja röyhelöillä.
Suomenkielistä tekstiä löytyi erittäin vähän; vain pari mainintaa joista paras oli tämä: "kapotti; (ransk.) aikoinaan huppukauluksellinen kauhtana, nyt eräänlainen leuan alta nauhoilla solmittava pieni naisten hattu". Jaahas. Tuon verran tietoa sain pelkistä kuvistakin.

Runsaan haeskelun jälkeen löysin päähineelle alkuperäisemmän oloisen nimen: fanchon bonnet (kuvassa oikealla; vasemmalla spoon bonnet). Tällä kun haki niin rupesi löytymään kuviakin, käytännöllisimmät löytyivät täältä. Näiden perusteella saa jo jonkinlaista käsitystä tuon rakenteesta.
Nyt tekeillä oleva krinoliinipuku (vaaleanpunaista puuvillaa) kaipaa kaverikseen ehdottomasti päähinettä, ja tässä voisi olla varteenotettava ehdokas.

Sain eilen ommeltua toisen alushameenkin melko pitkälle. Kunhan vielä laitan vyötärönauhan niin voin ryhtyä mittailemaan ja suunnittelemaan päällyshametta. Viikonloppu kyllä menee kisoissa, mutta ehkä ensi viikolla.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2007

Southern Belles

Kaunottaria vanhan Etelän hengessä. Nyt on siis valmiina kaksi Tuulen Viemää -henkistä pukua, tuo aikaisemminkin jo vaihekuviin päätynyt vihreä ja ihan uusi punertava. Varoitus, tässä postauksessa on hirmuisesti kuvia.

Ensin vihreä puku:

Puku on  nyt valmis. Miehusta ja hameosa ovat siis erillisiä, päädyin tähän ratkaisuun kirjallisuuden ja joidenkin kuvien perusteella.

Pääntielle on lisätty vihreä satiininauha, joka on solmittu edestä rusetille. Bonetti on pukukangasta, somisteena on samaa pitsiä ja vihreää nauhaa kuin puvussa, ja pieni helmiäishohtoinen kukkanen. Kiinnitysnauhoina kaksi silkkinauhan pätkää. Bonetista tuli ehkä himpun verran liian pieni, jos vielä vastaavan teen niin suurennan sitä vähän.

Kuten näkyy, päivänvarjon runko on napattu coctail-varjosta.

Hatun ja päivänvarjon sijaan puvun voi asustaa myös sävysävyyn olevalla viuhkalla, jonka reunassa on somisteena höyheniä.

Ja hirmuinen kuvapostaus jatkuu... Seuraavaksi vuorossa ennen julkaisematon vaaleanpunainen krinoliinipuku:

Puvun materiaali on paksuhkoa vaaleanpunaista satiinia, ja miehusta on somistettu mustilla satiininauhoilla.

Pukuun kuuluu päivänvarjon lisäksi myös helminauha (metallilankaa ja 15/o-helmiä) sekä hattu, joka on tehty pukukankaasta. Hatun lieri on kaksinkertainen, välissä on kaksipuolista tukikangasta. Reuna on huoliteltu sulattamalla sitä varovasti liekillä, onnistuu vain keinokuitukankaalle. Kupu on yksinkertaista kangasta, pyöreän kangaskappaleen reunat on poimutettu poimulangan avulla ja näin syntynyt matala kupuosa on liimattu lieriin, jossa on vastaavankokoinen reikä keskellä. Somisteeksi on liimattu mustaa pitsiä, joka on ensin poimuteltu kuvun ympärille sopivaksi. Hattu pysyy päässä hattuneulojen avulla.

Olkapäillä on leveä satiininen "kaulus", joka on edestä kiinnitetty lasihelmikorulla. Päivänvarjo on jälleen uuden muodon ottanut coctail-varjo, tällä kertaa siihen on ommeltu kaksi riviä pitsinauhaa. Puvun miehustassa on pikku erikoisuus:

Hihat ovat nimittäin irtohihat, joten sama puku käy niin vierailupukuna kuin tanssiaisleninkinäkin. Hihojen yläosassa on helmi, ja kauluksen alapuolella vastaavasti silmu, joilla hihat kiinnittyvät miehustaan. Kauluksen saa laskettua vähän alemmas olkapäiltä, jolloin hienonhieno hipiä paljastuu. Puvun kangas muuten sointuu täydellisesti nuken huulien sävyyn, yksityiskohta jonka huomasin vasta valittuani puvulle kantajan.

Takana silmunapitus.

Irtohihat, hattu ja päivänvarjo. Irtohihoille on olemassa hyvä selitys; jälleen yksi epäonnistunut hihallinen yläosa. Yritin tehdä puvusta ensin hihallisen, jossa on pieni pääntie ja napitus edessä. Kangasta leikatessani en kuitenkaan ottanut huomioon paria pientä teknistä seikkaa, joten lopputulos oli se, että miehustan sisälle olisi mennyt kaksi nukkea. Ratkoin hihat irti ja päätin tehdä hihattoman, rintojen yläpuolelle loppuvan yläosan. Saatuani yläosan vuoritettua ja napitkin ommeltua, totesin sen kaipaavan jotain. Tein kauluksen. Siinä vaiheessa löysin työpöydältäni nuo hihat, ja huvikseni kokeilin niitä puvun kanssa, jolloin huomasin puvun näyttävän oikein hyvältä hihallisena. "Hihat vai ei?" arvoin mielessäni, ja kah, päätin tehdä napilla kiinnitettävät irtohihat.

Suunnittelu on hyvä asia, muta kesken kaiken improvisoiden voi saada miltei hauskemman lopputuloksen - itse ainakin pidän tätä onnistuneempana kuin alkuperäistä ideaani.

Tuo punainen hattu on muuten se mihin ajattelin tehdä ohjeistustakin vielä joskus.

Kaikenlaista kokeellista

Viime päivinä on tullut ommeltua enemmän kuin tarpeeksi. Pari hattuakin olen kehitellyt, toisesta tuli niin hyvä että voisin laitella vaikka kuvallisen ohjeen kunhan kerkiän sellaisen väsätä. Barbie-kokoisena siis, mutta mikäpä estäisi kokeilemasta samaa ihmiskoossakin... Älkää antako hattufriikin kehitellä tätä ajatusta enää. Muuten tulee rumihia.

Toista vannehamettakin yritin tehdä, mutta käyttämäni hitsauslanka on loppu. Toisen version muoviliuska ei ollut ollenkaan tarpeeksi tukevaa, joten taidan käydä hakemassa pari metriä rigileneä ja väsätä siitä. Sille ei ainakaan tarvitse ommella kanttinauhasta kujia kuten hitsilangalle. Ääliö olen kun en tätä eilen tajunnut - olin kahden metrin päässä rigilenen myyntipaikasta. Tosin eilen siihen aikaan luulin vielä onnistuvani muovisuikaleella.

Olisi kiva saada kaksi vannehametta niin saisi nuo leidit yhtä aikaa kuvaan. Suurin ompelus viime päivien aikana on nimittäin ollut - ylläri ylläri - toinen krinoliinipuku. Suunnilleen tämän väristä satiinia ja mustaa satiininauhaa. Helma on vielä päärmäämättä, mutta muuten alkaa olla valmista. Kuvailen kunhan ehdin, taidan tänään käväistä vielä kaupungilla ja hakea sitä rigileneä. Samalla voisin katsella itselleni hamekangasta.

maanantai 5. maaliskuuta 2007

Tuulen Viemää -pukuja

Jos kiinnostaa tutustua tarkemmin Tuulen viemää -elokuvan mukaan tehtyihin pukuihin (enimmäkseen Scarlettin), eikä elokuvan pysäytyskuvista saa irti tarpeeksi, kannattaa kurkistaa tänne.

Päädyin sivuille kun etsiskelin Pohjois-Amerikan sisällissodan aikaisia hattuja, tuohon vihreään pukuun tulee luultavasti sellainenkin vielä. Mahdollisesti tällainen.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2007

Vähän vielä vaiheessa

Aiemmin esitellyn vannehameen kannateltavaksi on tulossa puku. Materiaalina on vaaleanvihreä, ilmeisesti vuorisilkkinä myyty kangas. Vaikea tietää mitä se oli, loppuunmyynnistä ostettua. Kokeilin sulattaa tilkun reunoja kynttilällä, jotta säästyisin rispaavilta reunoilta. Yllättäin kangas ei sulanutkaan, joten ei ainakaan kokonaan tekokuituista ole.

Helma on puolikello, yritin ensin tehdä sitä erillisistä kaitaleista kuten olisi aikoinaan tehty, mutta totesin saumojen näkyvän liikaa. Nyt helmassa on vain yksi pystysauma takana. Yläosassa on helminapitus.

Lähikuvassa paremmin yläosa ja päivänvarjo, joka on tehty purkamalla coctail-sateenvarjo osiin ja uudelleenkokoamalla se pukukankaan ja pitsin muodossa.

En saanut yläosasta ihan niin tiukkaa kuin olisin halunnut, mutta kyllä tuokin menettelee. Yläosa on vuorattu ohuella silkillä, samanvahvuista kuin silkinmaalauksessa käytettävät huivit. Pitsiä tuohon pukuun on mennyt kai puolisentoista metriä, lähtökuvana on se mielikuva joka on peräisin Tuulen Viemästä, Maybelle Merriwetherin puvusta, joka oli "omenanvihreää tarlataania... koristettu kermankeltaisilla Chantillyn pitseillä". Kermankeltaista pitsiä ei varastoistani löytynyt, menee se tuolla valkoisellakin.

Puku on siis vaiheessa vielä, nämä ovat vasta projektikuvia. Laitoin päivänvarjon mukaan kuviin jotta näkisin millaisen vaikutelman se antaa. Päivänvarjon tekeminen oli sikäli työlästä, että ensin kangas on liimattu sateenvarjon ruodin päälle, seuraavaksi pitsi on ommeltu kankaan reunaan ja jokaisen ruodin päähän on tehty vekkaus jotta pitsi asettuisi sievästi. Tunnin se taisi ottaa...

Puvun alle on tulossa parit alushameet, eihän nyt hieno nainen mitenkään voi olla ilman alushameita. Lisäksi suunnittelen tekeväni jonkinlaisen pussukan ja ehkä hatun jos mielikuvitukseni venyy niin pitkälle. Joskus varsinaisiin kuviin nukelle tulee korkkiruuvikiharat. Laittelen lisää kuvia ja tekstiä projektista kunhan ehdin tehdä jotain uutta.

torstai 1. maaliskuuta 2007

Goottisöpöilyä

Sain jo jonkin aikaa sitten valmiiksi suunnittelemani Gothic Lolita -puvun, mutta kuvaaminen on ollut muka työn takana. Nyt on sitten kuviakin tarjolla.



Asuun kuuluvat mekko, alushame, hilkka ja sukat.



Sukat on ommeltu oikeista 20den polvisukista, ja koristettu pitsillä. Mekon alla on tyllialushame, joka näkyy tässä vähän.



Hilkan materiaali on pätkä mustaa satiininauhaa ja pitsi, joka on poimutettu nauhan alapuolelle. Hilkka solmitaan niskaan pitkillä silkkinauhoilla. Pääntie on ommeltu muotokaitaleen avulla.



Asua täydentää vielä kapea kaulapanta, jossa on punainen akryylitimanttisydän. Mekon vyötärö on korotettu, helmassa on erillinen helmapoimutelma, jonka sauman päälle on ommeltu valkoinen satiininauha.

sunnuntai 11. helmikuuta 2007

"Japani-innostus" iski

Olen tässä viikonlopun mittaan ommellut edellisessä postauksessa ideoitua Gothic Lolita -mekkoa. Löysin joskus ammoin piirtämäni yläosan kaavat, piirsin niihin lisäksi hihan kaavan ja sain siitä täydellisesti sopivan. Täh, miten voi olla mahdollista? Arvatkaa vain jemmasinko heti visusti nuo kaavat :)

Muistelin että yläosa saattaisi mahdollisesti olla vähän lyhyttä mallia, mutten enää leikkausvaiheessa muistanut lisätä pituutta siihen. Mekosta tulee nyt sitten vähän empirelinjainen sen suhteen, että siinä on korotettu vyötärö - en tosin usko että se haittaa, Lolita-tyylihän ammentaa inspiraationsa mm. vanhoista lasten- ja nukenvaatteista, joten korotettu vyötärö ei sinänsä haittaa. Paremminhan saa alle soviteltua tyllialushameen, kun ei tule vyötäröstä tavattoman paksua. Vai voiko se noilla nukeilla ollakaan paksu...? Ei sillä että alushametta tarvittaisiin sen kohottavuuden vuoksi, puuvillakangas on tarpeeksi jäykkää pysyäkseen itsestään koholla, mutta tyyli vaatii alushameet.

Vielä pitäisi löytää jostain valkoiset ohuet sukat/sukkahousut, sellaiset nahkiaisenpyytimet, joista voisi tehdä nukelle ylipolvensukat - pitseillä koristeltuna, totta kai.

Tämäkään projekti ei ole vielä lähelläkään valmista, mutta seuraavaksi kiinnostaisi tehdä japanilaisen koulutytön puku - juuri se lyhyt vekkihame -juttu. Vaikka tämmöinen. Väliäkö sillä onko kyseinen puku aito vai paremminkin anime-juttuja, kivalta se varmaan näyttäisi nukella.

P.S. Ei tämä oikeastaan ole mikään uusi juttu, tämä eräänlainen japaniaiheisuus. Piirrostyyli anime-elokuvissa on viehättänyt pikkulikasta alkaen, etenkin ne vesipisarat. Grr...

perjantai 9. helmikuuta 2007

Vähän tummempaa tyyliä

Poronoron innoittamana rupesin piirtämään korsettimaisen topin kaavoja. Kaavoista tulikin aika hyvät, sen osoitti koeversio. Oikein positiivista, en ole koskaan saanut kaavanpiirto-oppia. Sain jopa liivien kupit muodostavat palaset onnistumaan, joten tuloksena oli varsin sievästi istuva yläosa.
Olisin halunnut toteuttaa topin mustasta vinyylistä (PVC), mutta sitä ei ollut. Miten olisikaan voinut olla, kun en ole raaskinut ostaa sitä. Metrihinta on ~13e, ja olen viime ajat ollut enemmän kuin vähissä varoissa. Eihän sitä paljon tarvitsisi, mutta sitäkään vähää ei ollut. Sen sijaan oli muovinen, samettipintaiseksi päällystetty korupussukka, joka oli ajelehtinut nurkissa jo puolisen vuotta - tiesin että jonain päivänä siitä tulee vielä jotain, joten en heittänyt sitä menemään. Ja jotain siitä todella tuli.

Koska pelkästä topista ei ole oikeastaan mihinkään, ompelin sille kaveriksi hameen, jossa on kiinniommeltu tyllialushamonen. Tyllin kanssa sattui hassu juttu; samana päivänä mietin kaupungilla kävellessäni että minulla on sitä mustaa tylliä, mutta se on liian harvareikäistä sukiksi, ja liian jäykkää alushameeksi, mitähän siitä tekisi? Illalla hametta tehdessä kaipasin mustaa tylliä, enkä muistanut sitä omistavani. Yritin keksiä korvaavaa, ei löytynyt mitään. Yhtäkkiä koin hirmuisen ahaa-elämyksen - sitä tylliähän on metrin verran tilkkulaatikossa! Oli muuten juuri sopivan taipuisaakin, muistin siis väärin.

Sukat ovat vanhaa tuotantoa, mutta jotenkin omituisesti venähtäneet - nämä nuket tuskin laihtuvat. Onneksi se ei näy kuvassa. Kengät olivat alun perin ällöttävän marjapuuronväriset, mutta musta maali teki niille ihmeitä. Minusta ne olivat vähän raskaan näköiset jykevine korkoineen, pyöreine kärkineen ja paksuhkoine pohjineen, joten mustina ne sopivat tyyliin vallan mainiosti.

Jämäpalasista syntyi vielä pikkulaukku. Topin kiinnityksen kanssa olin helisemässä. Takana on nyöritys, ja toppi on avoin myös edestä. Takanyöritys pyrki leikkaamaan muovin rikki, joten vahvikkeeksi piti sisäpuolelle liimata puuvillanauhaa. Etupuolelle en saanut tehtyä minkäänmoista kiinnitystä, ja homma uhkasi mennä jo hiusten repimiseksi. Sitten keksin laittaa hopealangasta koukut, joilla homma kiinnittyy. Yläreunaan ei saanut koukkua, siihen piti keksiä jotain muuta - valkoinen silkkinauha näytti sopivan oivasti. Nuken hiukset ovat olleet pitkään ponnarilla, eikä niitä saanut asettumaan, joten sitaisin ne samalla silkillä kiinni ylös. Tähän olisi kyllä ollut vielä musta pillerihattu harsoineen, mutta jotenkin se ei sitten sopinutkaan. Ehkä se sopii myöhemmin johonkin toiseen tyyliin.

Pitkästä aikaa sain tehtyä koko asun yhtenäiseen tyyliin, ja nyt tämä tummempi tyyli rupesi jotenkin kutkuttelemaan. Ehkä teen seuraavaksi Gothic Lolita -tyylisen puvun, tästäkin tuli hiukan siihen suuntaan noine lyhyine hamosineen ja valkoisine rusetteineen. Tämä nukke varsinkin vaaleine ihoineen ja vinoine silmineen olisi oikein sopiva mannekiini kyseiselle tyylille. Hiuksetkin ovat mustat, mitä nyt muutama ruskeahko raita niissä on.

torstai 25. tammikuuta 2007

Jotain pientä uutta

Kiertelin päivällä kaupungilla, ja jostain tuli kimmoke etsiä helmilankaa barbie-kokoisia virkkauksia varten. Löysinkin poistokorista pikkuisia keriä, mutta valitettavasti väriä oli vain mintunvihreää. Kuvassa näyttää huomattavasti turkoosimmalta, mutta oikeasti tuo väri on sama kuin minttujäätelössä. Vähän liian hempeä minun suunnitelmiini, mutta onhan värjäys keksitty. Oletan tuon langan olevan puuvillaa, joten sen pitäisi värjäytyä varsin mukavasti.
Normaalisti en tee virkattuja vaatteita, mutta pitäähän sitä joskus tavoistaan poiketa. Ponchoon on tulossa vielä pituutta jonkin verran.

Minullapa on kiva pikku sovitusapu, kuten kuvasta näkyy.
Työn alla olevaa pukua voi mallailla nyt tuollaisen "sovitusnuken" päälle. Tuo on kovaa muovia, mutta menettelee se näin ensialkuun. Toivoisin saavani jostain pehmeän sovitusnuken, johon voisi tuikkia myös nuppineuloja, mutta tämä on paljon parempi kuin ei mitään. Olkaimien yms. sovittelu on helpompaa kun ei ole nuken hiuksia joka paikassa tiellä. Sitä en vielä tiedä, mitä seuraa siitä että tuon sovitusnuken pinta on liukas, liukkaampi kuin nuken vartalo, mutta jos se osoittautuu ongelmaksi, vedän tuon päälle tiukan "sukan" ohuesta trikoosta.

Kyseessähän on siis vaatepuu, joka tulee joidenkin Fashion Fever -sarjan vaatteiden mukana. (Taustalla häämöttää ompelukorini. Oli pakko kuvata jotain tummempaa taustaa vasten ettei vallan ylivalottunut koko höskä.)