Ulkoilua

Viimeinkin alkaa olla säällinen keli tuolla pihalla, siinä määrin säällinen ettei kamera hyydy minuutissa ja sormet jäädy kahdessa. Kävin kuuhistelemassa nuken ja kameran kanssa kartanolla, tyylikkäästi kumpparit jalassa kiekuin milloin milläkin mutkalla ja olin lentää pyrstölleni kun oli vähän jäätä piilossa. Mutta sain niitä kuviakin.

Pistachella on uusi pusero ja teekuppi. Lämmittäväthän nekin, mutta jokin muu lämmittäisi enemmän.

Odottavan aika on pitkä...

Kukahan se tuolla?

Kenelle Pistache antaa avaimensa?

Pusero on ommeltu kirpparilta löytyneestä neuleesta, sukat surautin joskus trikoosta. Avainkoru on yksinkertaisesti valmis riipus ja pätkä jostain purettua kaulaketjua. Hame lienee Dollmoren, ostin käytettynä ja vaihdoin nahkanyörin tilalle satiininauhan. Kengät ovat Mimiwoolta.

Kuvateksteissä viitataan Pistachen poikakaveriin, joka yhä antaa odotuttaa itseään.

Totenmann-hame

Tässä siis edellisessä postauksessa mainittu Totenmann-hame, joka on rakenneltu kirpparilta löytyneestä lasten hameesta ja pitkästä soirosta huntutylliä. Hame tuli vastaan kirppispöydällä, enkä voinut ohittaa sen ihanaa kirsikkakuosia, vaan pelastin sen huolimatta pilalle menneestä tylliröyhelöstä. "Voi tästä ainakin purkaa kankaat uusiokäyttöön" oli johtoajatus. Tarkempi tutkiminen paljasti hameen olevan muuten hyvässä kunnossa, ja kun siinä oli joutilasta aikaa loppuväkeä odotellessa, tulin ajatelleeksi vyötärönauhan purkamista. Seura oli sitä mieltä että kyllä se onnistuu kun se on kerran ommeltukin.
Kotiin päästyä mittasin hameen pituuden ja totesin sen täydelliseksi Pistachelle. Purin vyötäkaitaleen, ompelin hameen yläreunaan poimulangat ja ompelin sen takaisin lyhennettyyn vyötärönauhaan. Vähän säätöä kiinteän alushameen ja hameen kanssa niin että sain vyötärölle halkion pukemista varten. Nepparilla kiinni ja hyvä tuli. Sitten purin kärsineen helmatyllin ja korvasin sen uudella.




Kuvassa Pistache istuu Kärkkäiseltä ostamani koristekalusteen päällä - juuri täydellinen puusohva SD-kokoisille ja vähän isommille. Minulla on lipastokin samaa sarjaa.




Hame ei ollut alkuaan kellohame mutta kun vyötärö kapeni siitä tuli sellainen. Puseron ompelin pikaisesti trikoosta, kun ei ollut valmiina mitään sopivaa tähän värimaailmaan. Pääntie piti taas tehdä käsin, koska ompelukone on menossa sekaisin ja trikoon nähdessään se sanoo lähinnä HAUKS! NAMNAM! kuten lasten duplo-krokotiili... Pitkät saumat sillä jotenkin saa kursittua mutta mitään näkyviin jäävää ei kannata yrittää.

Sukat ovat Dollmorelta ja (tappavan ihanat) kengät e-baysta Fa-tiaolta.

Tunika ja housut

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, olen saanut muutamia ompeluksia valmiiksi asti. Suunnitelmia sekä kankaita, nauhoja ja muuta tilpehööriä on varastossa tavalliseen tapaan enemmän kuin aikaa, mutta muutama vaate on valmistunut. Kokoluokkana on 22-tuumainen American Model, ihan siitä syystä että tuon kokoisia vaatteita voi ommella melko näppärästi koneella, kunhan pienimmät yksityiskohdat kuten lahkeen- ja hihansuut sekä hihanistutukset tekee käsin. Pitkissä saumoissa ompelukone on verraton työn nopeuttaja - aikaa kun ei nyt liikoja ole.

Vanhimmasta päästä jos aloitetaan, niin kevättalvella muokkasin kirpputorilta löytynyttä hörselömekkoa uuteen kuosiin:



Tunika on tehty suorasta kappaleesta mekon helmaa, jossa oli jo valmiiksi tuollainen kapea röyhelö. Olkaimet ovat pätkä satiininauhaa, ja rinnan alla menee ohut elastaanisäie kuromassa hommaa kasaan. Tunikaan ei siis ole varsinaista kaavaa.

Koska helma jäi tunikamittaiseksi, asuun piti lisätä myös housut:



Caprihousut tein saman mekon vuorikankaasta. Kaavaksi muokkasin Fashion Doll Clothing -kirjasta löytyviä pitkien housujen kaavoja. Kavensin niitä melko reippaasti ja laskin vyötärön lähemmäs lantiolinjaa.

Lahkeensuuhun lisäsin pienen yksityiskohdan, joka näkyy luokattoman huonosti jollei kuvaa suurenna:



Kukat ovat ns. kynsitarroja, joita löysin viime syksynä ja ostin näitä miniompeluksia silmällä pitäen.

Huivin uusi elämä 2

Huivista tuli kuin tulikin hame, ja sattuipa löytymään sopiva toppikin sille kaveriksi. Minulla ei nyt ollut eilen (kiireessä piti kuvata kun mies pakkasi kameran mukaansa) aikaa kehitellä tuolle enempää rekvisiittaa, mutta Tiinan nukkekotipiirin vaihdossa lähettämä kaulakoru sopi nuken kaulaan kuin nakutettu, joten lainasin sitä.

Hameesta tuli aika kiva; vekkasin sen vyötärölle ja ompelin nurjalle puolelle satiininauhan pätkän vyötärönauhaksi. Kietaisumallinen hame kiinnitetään nepparilla ja koristeeksi on tulossa vielä nauhat, jotta näyttäisi siltä että se on sidottu kiinni niillä. Kuva taisi kyllä vähän kärsiä käsittelyssä, piti kirkastaa sitä kun olivat niin tummia kaikki - helmikuinen ilta on yleensä niin valoisa aika kuvata...

Kuriositeettina mainittakoon, että hame on kokonaan kierrätysmateriaalia; huivi kirpparilta ja satiininauha oli jossain paidassa kiinni, tiedättehän ne typerät nauhat joita on varsinkin avonaisemmissa puseroissa olkasaumoissa? En tiedä niiden tehtävää, leikon ne aina irti ja nakkaan nauhalaatikkoon - parempi siellä kuin pääntieltä pilkottamassa :)

Huivin uusi elämä

Kävin eilen Pelastusarmeijan kirpparilla, ja löysin huivin. Katsoin heti reunakuviota sillä silmällä, että tuosta tulee vielä hame, ihan selvästi. Jonkinlainen hippihame ehkä. Toistaiseksi olen vasta leikannut kankaan ja laskostanut ja harsinut sen mallinuken ympärille. Värit viehättivät minua jostain syystä, en kyllä käsitä miksi:



Laskoksia pitäisi vähän silittää, mutta ei liikaa jotta huoleton ilme säilyy. Täytyisi muuten investoida ns. hihalauta, se olisi paljon näppärämpi kaivaa kaapista silitysavuksi kuin silityslauta. Ei kai ne kalliita ole, ei vain koskaan muista katsoa kun sellaisia myyvässä liikkeessä käy.

Hiusdonitsin uusi kuosi

Puretusta hiusdonitsista saa yllättävän paljon kangasta. Kaikki tämä on tehty yhdestä isosta donitsista, ja jäljellä on vaikka toiseen pukuun riittävä määrä. Donitsi taisi maksaa 10mk joskus vuonna yksi ja kaksi, joten hintansa se on haukkunut moneen kertaan.

Kas tässä:

Kotelomekko, joka jo aiemmin esiteltiin, on saanut kaverikseen pikku boleron ja olkalaukun.

Ranteessa säihkyy rannekoruina pätkä "jouseksi" kierrettyä hopeista metallilankaa.

Boleroa pitelee kiinni hopeanvärisestä metallilangasta taivuteltu hakas-silmu-pari.

Jos bolero-mekko-yhdistelmä tuntuu liian viralliselta tai yksiväriseltä, voi boleron sijaan kietaista harteille hopeanhohtoisen shaalin. Shaalin materiaali on hopeaverkkoa, jota olen ostanut joskus Sinooperista. Mahtaa olla tarkoitettu koristeeksi kortteihin tai häämakeisiin, mutta sopii myös taipuisuutensa ansiosta Barbielle shaaliksi.

Nukella on lisäksi hopeanvärisistä renkaista (näitä kai kutsutaan koruhommissa nimellä jump ring) tehdyt korvakorut.

Tällaisia tällä kertaa, saa nähdä mitä seuraavaksi. Nyt ei ole mitään erityistä suunnitelmissa, jollei sitten "rock'n'roll"-hame-pusero-yhdistelmä. Kellohame ja alle pitsi/tyllialushame, oujeee...

Välityö

Violetti satiinikolttu ei edelleenkään etene toivotulla tavalla. Minä en käsitä miksi. Jos siihen ompelisi nepparit selkään, se olisi valmis, mutta mielestäni se ei ole vielä valmis. Jotain puuttuu. Pitää varmaan ottaa kuva ja julistaa kysely-ja-ehdotustunti jolloin saatte kertoa mitä se teidän mielestänne kaipaisi. Itse en keksi.

Välityönä olen näprännyt sitten tällaista samettikolttua (ompelin aamulla kun ei ollut mitään järjellistä tekemistä):

Materiaali on ihan kierrätyskamaa: löysin kätköistä kauan sitten ostamani samettisen hiusdonitsin, jonka saumat olivat antaneet periksi. En viitsinyt korjata sitä alkuperäiseen tarkoitukseensa (hiukan liian muhkea) vaan otin ratkojan ja purin sen auki. Totesin leveyden riittävän parahultaisesti Barbien ympäri, joten kotelopukua suunnittelemaan.

Puvussa on vain takasauma, ja koska sametti oli joustosamettia, se puetaan ylle ilman sen kummempia kiinnityssysteemejä. Puku on niin yksinkertainen, että se vaatinee näyttävät korut ja/tai pashminan, shaalin tai jotain lisäksi. Väri ei mielestäni sovi tälle nukelle lainkaan, raukka parka tulee kovin kalpeaksi. Tämän neidin väri on vihreä tai viininpuna, johtuen noista hiuksista, mutta pääsi malliksi koska oli ainoana vailla vaatteita kun kuuluttelin mallityttöä...

Noh, tässäpä tämä. Takaisin sorvin ääreen suunnittelemaan lisäosia ja jotain muuta kivaa tuohon.