Se vihreä sametti jälleen

Tein yhden lisäyksen vihreään samettimekkoon, joka on tässä pari postausta aikaisemmin esitely. Lisäsin tuollaisen vyön tapaisen, englanninkielisillä sivuilla näyttää kulkevan nimellä "girdle". Nuken päähän laitoin lisäksi kultavanteen.

Tässä näkyy nyt kunnolla myös hihan muoto.


Yksityiskohdat näkyvät paremmin. Vihertävä, kullalla reunustettu organzanauha, jota siis tuossa vyötäisillä on, löytyi Ideaparkin Sinellistä, samoin kuin kultavanne. Oikeasti tuo vanne on kullanväristä pyöreää kuminauhaa. Tässä näkyy myös pääntielle ommeltu helminauha vähän paremmin.

OAAK-kokeilun tulos, osa 1

Ensimmäinen osa kokeilusta on valmistunut. Ei mennyt ihan nappiin. Lopputulos siis sitä mitä pelkäsinkin, ainakin hiusten osalta. Suu onnistui paremmin. Minusta tämä näyttää jotenkin samalta kuin ne vuosia lelulaatikossa nuhjaantuneet nuket:

Hiuksille on tehty seuraavanlainen käsittely:
1. ne on rullattu käyttäen apuna piippurassia.
2. rullatut hiukset on kastettu muutaman kerran kiehuvaan veteen.
3. hiusten on annettu kuivua ja sitten rullaus on purettu.
Vikaan meni ilmeisesti siinä, että nuo hiukset olivat alkujaankin lyhyehköt ja jotenkin hamppumaiset (ihan tehtaalta lähtiessäänkin olleet), eivät silkkisen sileät ja kiiltävät. Ja minä menin vielä vähän kovalla kädellä harjaamaan niitä kiharruksen jälkeen. Rullatkin olisivat voineet olla vähän suurempia.

No, hiukset kun vetää nauhalla kiinni niin kyllä se vähän paranee:

Tässä näkyy muuten aika hyvin tuo suu, siitä on siis poistettu terävällä veitsellä hammasliuska ja sen jälkeen pikaliimattu kiinni. Kasvojen muokkausta en ole muuten tehnyt, mitä nyt vaaleanpunaisen luomivärin päälle laitoin vähän hopeaväriä.

Kokeilen vielä kesyttää tuota kuontaloa vaikka kylmällä vedellä ja kammalla, ehkä hoitoainekin voisi tehdä terää. Jos ei se siitä muuksi muutu, niin rouva saa kestonutturan, samanlaisen kuin olen tehnyt nukkekotinukeille: hiukset väännellään nutturalle ja nuttura kootaan ompelemalla sen läpi muutama pisto, niin että pysyy varmasti.

Lisäys 13.12.06 klo 12.21:

Tein vielä eilen illalla seuraavan operaation: kastelin nuken hiukset, kampasin ne harvapiikkisellä kammalla niin että kiharat tulivat paremmin esiin ja sitten puristelin hiuksiin runsaahkosti muotovaahtoa. Tänään hetki sitten katselin lopputulosta, ja tältä näyttää nyt:

Minä ainakin tykkään että tuli oikeinkin kiva. Nukke näyttää nyt paljon söpömmältä kuin alkuperäiskuosissaan, joka oli tällainen, sanoisinko aneeminen:

Ensimmäinen OOAK-yritelmä

Ihaillen olen katsellut nettisivuja, joiden omistajat ovat enemmän tai vähemmän perehtyneet OOAK-nukkeihin (One-Of-A-Kind) ja niiden valmistukseen. Kyseessähän ovat siis muokatut nuket: otetaan vaikka tavan Barbie ja värjätään ja leikataan hiukset, tai tarvittaessa vaihdetaan ne kokonaan, tehdään kampaus ja maalataan kasvot uudelleen.

Omat nukkeni ovat saaneet rauhassa olla juuri sen näköisiä kuin ovat tehtaalta putkahtaessaan olleet, mutta eilen päätin uhrata ainoan omistamani (ja bimbon näköisen...) blondin kokeilujen alttarille. Ensimmäisenä lähti huulten välissä oleva valkoinen hammasliuska, ja huulet liimattiin pikaliimalla kiinni. Päättyi hammastahnahymyn aikakausi hänen kohdallaan. Tällä hetkellä rouva on toipumassa kiehuvan veden avulla suoritettavasta permanentista. Hiukset ovat vielä rullattuina, joten lopputuloksesta ei ole vielä käsitystä. Joko se on hirmuinen säkkäräkasa tai (tätä toivon) luonnonkiharainen unelma.

Aika raa'an kuuloista, vai kuinka?

Kasvojen uudelleenmaalauskin kiinnostaisi, mutta taidan tyytyä siihen että vaihdan silmien ja huulten väriä. Siinä tuskin voi mennä kovin pahasti pöpelikköön.

Mutta palataan asiaan jahka nuo hiukset kuivuvat ja näen mikä on lopputulos sen suhteen.  

Viikonloppusaldoa

Lupasin tuossa aikaisemmassa lisätä kuvan viikonlopun aikaansaannoksesta. Tuhosin mukavasti palasen vihertävää loimusamettia ja sain siitä aikaan tällaisen tekeleen:

Täyspitkä, kahdesta kappaleesta ommeltu miehusta on 1/2-kellohelmainen, hihansuut ovat laajat, trumpettihihat. Pääntielle ommeltuna koristehelmijuttua, ts. jotain valmista kullanväristä helminauhaa, jossa helmet on prässätty kiinni lankaan. Mitä lie oikealta nimeltään. Näkyy vähän huonosti, ilmeisesti valotusteknisistä syistä. Samasta syystä johtuen kankaan väri ei toistu kunnolla, luonnossa se on enemmän oliivinvihreää. Loimusametti näyttää heijastavan valoa varsin mielenkiintoisesti.

Sivukuvassa hihat näkyvät vähän paremmin. Tuli muuten vahingossa sellainen kuva, jonka perusteella voisi kuvitella tuon neidon epätoivoissaan harkitsevan hyppyä reunalta rotkoon...

Kaavat on muokattu ja sovelleltu sivupalkissa olevan Dolls for... -linkin takaa löytyvistä kaavoista. Tämä puku ei kuitenkaan yritäkään olla mitään niissä esiteltyä LotR-tyyliä, ei myöskään "aito" historiapuku, onpahan vain eräänlainen fantasiapuku. Näitä olen halunnut tehdä jo pitkään.

Kuriositeettina mainittakoon, että puvussa ei ole ainoatakaan koneommelta, vaan se on täysin käsityötä. Yksistään helman päärmeellä on pituutta 60cm, ja se on ommeltu pienin takapistoin.

Juupa juu

Varastoissa olisi jos jonkinlaista tilkkua, mutta koskaan ei juuri sitä väriä mitä kaipaisi. Tällä hetkellä kun tarvis olisi tummille, maanläheisille väreille ja samettimaisille pinnoille - niin kas kummaa, varastot pursuavat pastellisia satiineja, noin kärjistettynä. Hankala homma, kun nukenvaateompeluksia aloitellessani hankin kankaita silmällä pitäen sitä, mikä sopisi noille isoille nukeille (eli noin 42 senttisille) ja nyt olen enemmänkin ommellut Barbien vaatteita. Nukenvaatteet ovat tyttömäisiä, joten hempeille pastelleille kyllä olisi kysyntää, mikäli tekisin niitä, mutta jostain syystä se tökkii. Lieneekö syynä viimeisin ompelus joka vastusti ihan tarpeeksi. Tasan ei käy onnenlahjat.

Taidan perkata tilkkujani ja lahjoittaa niitä eteenpäin, osa on kerta kaikkiaan sellaisia juttuja joita en saa käytettyä. "Uran" alkumetreillä en vielä tajunnut kunnolla sitä, millaisia materiaaleja on järkevää käyttää, joten tulin ostaneeksi mm. valoverhokankaita sisältäviä tilkkupusseja. Hermot siinä menee jos niistä yrittää jotain saada aikaan.

No, kai sitä täytyy jotain penkoa tuolta mukaansa, kolmen junalla olemme menossa ja sitä ennen pitäisi olla pakattuna viihdykettä (lue: kaavoja, kangasta, lankaa) mukaan.

Tein muuten eilen huomion etten osaa enää katsoa televisiota ilman että käsilläni on jotain tekemistä, kuten ompelutyö. Sitten vasta saatoin kunnolla keskittyä C.S.I.:n katsomiseen, kun käsissäni oli pari samettipalaa ja neula harsinlankoineen. Pitäisikö huolestua? (Ei, vaan katsoa paaaljon enemmän TV:tä niin saisi paaaljon valmista aikaan. Tietenkin.)

Hengähdystauko ja hyvä sivu

Tämän viikon viralliset aktiviteetit ovat päättyneet. Huomenna lähdemme viikonlopuksi miehen kotikotiin, ja koska automme on hajonnut, menemme junalla. Ah, kerrankin on mahdollista käyttää matka-aika hyödyllisesti, autossa en voi tehdä muuta kuin katsella maisemia. Sen verran on heittoa päässä, että lukeminen ja muu näperrys laukaisevat matkapahoinvoinnin. Joidenkin tahojen mielestä sitä heittoa on enemmänkin kuin tuo. Antakaamme heidän pitää mielipiteensä. Pirulaisethan saattavat olla jopa oikeassa.

Sain eilen ihanan nettivinkin, kiitoksia vielä kerran SIS. Laitan tuon kyllä sivupalkin linkkivinkkeihinkin, jahka ehdin/viitsin. Sivuilta löytyy todella upeita toteutuksia mm. LotR-elokuvien puvuista - Barbie-koossa. Ja niihin on myös kaavojakin, jos sellaisille on tarvetta.

Itselläni on tarkoitus hyödyntää tällä hetkellä vain yhtä hihan kaavaa, sellaista mistä tulee liehuke hihan suuhun. Kieltämättä kyllä nuo kuvat aiheuttavat lievää pahempaa kiinnostusta kokeilla osaisiko sitä väsätä elokuvapukuja itsekin, tosin edelleen Barbie-kokoisina. Löytyihän sitä myös nettisivuja, joissa esiteltiin 1:1-skaalaan tehtyjä pukuja, tässä esimerkkinä yksi saksankielinen. Vähän suuremmalla pieteetillä tehtyjä, osa puvuista siis. Niin ja jos en ole sitä maininnut, niin olen jonkinasteinen LotR-fani, hyllyssä on elokuvasaaga ekstrapitkinä versioina. Erityisen ihailun kohde on se puvustus, kuinkas muuten.

Pidän muuten enemmän Boromirista kuin Aragornista. Yhden tuttavan kanssa joskus keskusteltiin tästä nimenomaisesta aiheesta, ja tulin siinä todenneeksi noin. Hän vähän ihmetteli sitä, mutta asiallehan on perustelut. Aragorn on liian täydellinen, liian abdoluuttisen hyvä ja erehtymätön, Boromirissa on enemmän särmää. Mutta Aragornhan onkin eräänlainen puoli(tai ainakin neljännes)jumaluus, kun taas Boromir vain - ihminen.

Eipäs nyt heretä filosofiseksi. Tai miksikään muuksikaan. Se ei istu. (Eikä heiluta häntää tai anna tassua.) Palataan sitten aiheeseen vielä näin lopuksi: se mainittu hiha tulee valmistumaan oliivinvihreästä loimusametista ja päätymään samanväriseen pukuun. Toivottavasti joskus, tarkoitus olisi kuitenkin tässä viikonlopun mittaan. Mies saa rapsuttaa jokkisautojaan ja minä näprään, niin on molemmilla tekemistä.

Hyvä.

Välitöitä

Huomenna pitäisi mennä yhteen tenttiin. Lukemisen kanssa on vähän niin ja näin, koska kyseinen kurssi edellyttää joko järjettömän hyvää muistia tai sitten kykyä sisäistää erinäisiä koodeja ja niiden toimintoja kertanäkemältä. Minulla on miehen mukaan järjetön muisti, joten luotetaan siihen sitten. No ei vainkaan, mutta paha siihen tenttiin on lukeakaan. Hiukan olen silti yrittänyt, ja turhautunut. Turhautumista puran, kuten minulle tyypillistä, näpertämällä. Esittelyssä siis stressinpurkajia:

Kesähamonen, samaa sinistä puuvillaa kuin aiemmin esitelty pyjama. T-paita on ihan yksinkertaista mallia ja melko tyköistuva, oli käänteitä vailla vielä perjantaina, mutta tein sen sitten loppuun jossain vaiheessa. "Aito" eli puetaan kuten 1:1-paita, ei nappeja eikä halkioita. Hameessa kuminauhavyötärö.

Viininpunainen "vekkihame", tavan puuvillaa sekin. Hame on ollut valmiina ties miten kauan, mutta vasta nyt sille löytyi kuvauspaikka. Farkkutakki on valmistakki, tullut jonkin nuken mukana. T-paita sama kuin yllä. Kengät näpersin eilen kun ahdisti tuo tuleva tentti.

Kengät ovat yksinkertaiset nyörisandaalit. Nyörinä on 2mm satiininauha. Pohjat ovat softis-levyä, "välirunkona" on paperia ja ohutta metallilevyä pitämässä kenkää muodossa, sisäpohja on mustaa puuvillakangasta.

Kuvat ovat taas niin valoisia. On se sitten kiva tämä talviaika. Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmia joilla niitä saa hiukan valaistua.