Timantteja

Löysin pari päivää sitten Tiimarista pikkuruisista akryylitimanteista koostettuja tarroja. Näiden idea on siinä, että timantit on lätkitty pienen liimalapun päälle, ja tuon koko höskän voi siirtää kaikkinensa halutulle pinnalle. Liimalappu näkyy varsinkin tuossa vasemmalla alimmassa kuviossa. Mittakaava kyllä puuttuu, mutta kuvassa ne ovat n. 1,5 kertaa isompia kuin luonnossa.

Korvien välistä putkahti heti huutamaan pieni ääni, että haa, nämähän ovat juuri passelin kokoisia näihin vaatteisiin. Ongelma vain on siinä, että myös tuo liima jää näkyviin. Ostin kuitenkin kokeeksi pienen paketin. Tarkempi tutkimus paljasti että timantit saa hyvin nätisti irti liimalapustaan, ja niiden pohja on samanlainen kuin isoissa, liimattaviksi/ommeltaviksi tarkoitetuissa timanteissa.

Ommelluksi noita ei saa, ovat 1 ja 4mm halkaisijaltaan, joten ne täytyy liimata. Ompelijansieluni itkee - liimaa vaatteisiin! Ei auta, liimattava ne on. Hommassa on vain yksi mutta: millä ihmeellä ne liimaisi? Liiman pitäisi tarttua muoviin ja kankaaseen, olla pitävää eikä mielellään kovin tahraavaa. Kovat on vaatimukset, sano.

Pitää varmaan uhrata pari timanttia kokeilun alttarille, jollei sitä ennen löydy tietoa soppelista liimasta. Jos joku muu on kiinnostunut timangeista, niin Tiimarissa oli kahta kokoa paketteja ja värivalikoimaakin ihan kohtuullisesti. Pieni paketti maksoi 1,50e ja iso muistaakseni 2,90e. Mikäli löydän sopivan liiman käyn hakemassa pari pakettia varastoon. Nämä olisivat käytössä niin paljon parempia koristeita kuin helmet, helmet jäävät ikävästi törröttämään.

Suunnittelin näitä muuten alustavasti ainakin punaiseen iltapukutekeleeseen. Se kaipaa ihan selvästi jotain kimallusta yläosaan.

Jotain pientä uutta

Kiertelin päivällä kaupungilla, ja jostain tuli kimmoke etsiä helmilankaa barbie-kokoisia virkkauksia varten. Löysinkin poistokorista pikkuisia keriä, mutta valitettavasti väriä oli vain mintunvihreää. Kuvassa näyttää huomattavasti turkoosimmalta, mutta oikeasti tuo väri on sama kuin minttujäätelössä. Vähän liian hempeä minun suunnitelmiini, mutta onhan värjäys keksitty. Oletan tuon langan olevan puuvillaa, joten sen pitäisi värjäytyä varsin mukavasti.
Normaalisti en tee virkattuja vaatteita, mutta pitäähän sitä joskus tavoistaan poiketa. Ponchoon on tulossa vielä pituutta jonkin verran.

Minullapa on kiva pikku sovitusapu, kuten kuvasta näkyy.
Työn alla olevaa pukua voi mallailla nyt tuollaisen "sovitusnuken" päälle. Tuo on kovaa muovia, mutta menettelee se näin ensialkuun. Toivoisin saavani jostain pehmeän sovitusnuken, johon voisi tuikkia myös nuppineuloja, mutta tämä on paljon parempi kuin ei mitään. Olkaimien yms. sovittelu on helpompaa kun ei ole nuken hiuksia joka paikassa tiellä. Sitä en vielä tiedä, mitä seuraa siitä että tuon sovitusnuken pinta on liukas, liukkaampi kuin nuken vartalo, mutta jos se osoittautuu ongelmaksi, vedän tuon päälle tiukan "sukan" ohuesta trikoosta.

Kyseessähän on siis vaatepuu, joka tulee joidenkin Fashion Fever -sarjan vaatteiden mukana. (Taustalla häämöttää ompelukorini. Oli pakko kuvata jotain tummempaa taustaa vasten ettei vallan ylivalottunut koko höskä.)

Tauolta takaisin

Varsinaiset joululomat on vietetty, mutta kotona lorvinta tuntuu jatkuvan selkäkivun muodossa. Ikuna ennen ei selkä ole esittänyt mitään valituksia, ja nyt viikonloppuna se meni ihan kummalliseksi. Kai se täytyy viedä näytille tuonne opiskelijaterveydenhuollon puolelle. Muuten se ei niin hirvittävästi haittaa, mutta istuminen on tuskaa.

Loma meni melkein lorviessa. Jotain pientä olen kuitenkin tehnyt sitten viimeisen. Kaikesta en ole kuvia ottanut, eikä se tällä hetkellä oikein sujuisikaan kun pitäisi kumarrella ja kääntyillä (ei ole herkkua) mutta parista jutusta kuitenkin. Koska puoli tuntia tässä koneella on maksimi istuntoaika, nämä ovat tavallisesta poiketen suoraan kamerasta otettuja, yleensä muunnan niiden kokoa vähän pienemmäksi mutta en tällä kertaa.

Ennen joulua ompelin punaista juhlamekkoa, johon tein kaavat itse. Tämä on siis kokeiluversio 1.0 ja kesken, siitä syystä vilkkuu joitain langanpätkiä ja muuta kivaa. Etupuolelta hyvinkin niukkalinjainen.

Helman volyymi on koottu taakse poimutuksella ja laskostuksilla. Hieman siis kesken vielä. Olkaimet joustavaa kultakumilankaa, sitä samaa kuin vihreän mekon kanssa oleva kultavanne.

Pyhien jälkeen löysin kangashalli Sutisesta satiinipuuvillaa, joka värin ja pinnan ansiosta sopi erityisen hyvin farkkuihin:

Farkut edestä, yläosaa markkeeraa nuppineulalla kiinnitetty kangassuikale. Ei tässä mitään tyttökalentereista tuttuja tissikuvia sentään aleta tehtailla.

Takaa...

Ja sivulta:

Sivusaumat on ensin ommeltu ja sitten päällitikattu keltaisella langalla, sepalus on kuten oikeakin (kiinnitys puuttuu, neppi on suunnitelmissa laittaa) ja takataskut ovat päälleommellut ja ylhäältä avonaiset. Sivutaskuissa petkuhuiputin ja tein ne vain tikkaamalla, mutta ehkä joku päivä nekin ovat aidot. Noin pieniä vetskareita vain ei saa... Kaavat on muokattu netistä löytyneistä (Schnittmuster.)

Ja nyt oikomaan selkäruotoa ja suunnittelemaan mitä noiden farkkujen kaveriksi tulisi.

Se vihreä sametti jälleen

Tein yhden lisäyksen vihreään samettimekkoon, joka on tässä pari postausta aikaisemmin esitely. Lisäsin tuollaisen vyön tapaisen, englanninkielisillä sivuilla näyttää kulkevan nimellä "girdle". Nuken päähän laitoin lisäksi kultavanteen.

Tässä näkyy nyt kunnolla myös hihan muoto.


Yksityiskohdat näkyvät paremmin. Vihertävä, kullalla reunustettu organzanauha, jota siis tuossa vyötäisillä on, löytyi Ideaparkin Sinellistä, samoin kuin kultavanne. Oikeasti tuo vanne on kullanväristä pyöreää kuminauhaa. Tässä näkyy myös pääntielle ommeltu helminauha vähän paremmin.

OAAK-kokeilun tulos, osa 1

Ensimmäinen osa kokeilusta on valmistunut. Ei mennyt ihan nappiin. Lopputulos siis sitä mitä pelkäsinkin, ainakin hiusten osalta. Suu onnistui paremmin. Minusta tämä näyttää jotenkin samalta kuin ne vuosia lelulaatikossa nuhjaantuneet nuket:

Hiuksille on tehty seuraavanlainen käsittely:
1. ne on rullattu käyttäen apuna piippurassia.
2. rullatut hiukset on kastettu muutaman kerran kiehuvaan veteen.
3. hiusten on annettu kuivua ja sitten rullaus on purettu.
Vikaan meni ilmeisesti siinä, että nuo hiukset olivat alkujaankin lyhyehköt ja jotenkin hamppumaiset (ihan tehtaalta lähtiessäänkin olleet), eivät silkkisen sileät ja kiiltävät. Ja minä menin vielä vähän kovalla kädellä harjaamaan niitä kiharruksen jälkeen. Rullatkin olisivat voineet olla vähän suurempia.

No, hiukset kun vetää nauhalla kiinni niin kyllä se vähän paranee:

Tässä näkyy muuten aika hyvin tuo suu, siitä on siis poistettu terävällä veitsellä hammasliuska ja sen jälkeen pikaliimattu kiinni. Kasvojen muokkausta en ole muuten tehnyt, mitä nyt vaaleanpunaisen luomivärin päälle laitoin vähän hopeaväriä.

Kokeilen vielä kesyttää tuota kuontaloa vaikka kylmällä vedellä ja kammalla, ehkä hoitoainekin voisi tehdä terää. Jos ei se siitä muuksi muutu, niin rouva saa kestonutturan, samanlaisen kuin olen tehnyt nukkekotinukeille: hiukset väännellään nutturalle ja nuttura kootaan ompelemalla sen läpi muutama pisto, niin että pysyy varmasti.

Lisäys 13.12.06 klo 12.21:

Tein vielä eilen illalla seuraavan operaation: kastelin nuken hiukset, kampasin ne harvapiikkisellä kammalla niin että kiharat tulivat paremmin esiin ja sitten puristelin hiuksiin runsaahkosti muotovaahtoa. Tänään hetki sitten katselin lopputulosta, ja tältä näyttää nyt:

Minä ainakin tykkään että tuli oikeinkin kiva. Nukke näyttää nyt paljon söpömmältä kuin alkuperäiskuosissaan, joka oli tällainen, sanoisinko aneeminen:

Ensimmäinen OOAK-yritelmä

Ihaillen olen katsellut nettisivuja, joiden omistajat ovat enemmän tai vähemmän perehtyneet OOAK-nukkeihin (One-Of-A-Kind) ja niiden valmistukseen. Kyseessähän ovat siis muokatut nuket: otetaan vaikka tavan Barbie ja värjätään ja leikataan hiukset, tai tarvittaessa vaihdetaan ne kokonaan, tehdään kampaus ja maalataan kasvot uudelleen.

Omat nukkeni ovat saaneet rauhassa olla juuri sen näköisiä kuin ovat tehtaalta putkahtaessaan olleet, mutta eilen päätin uhrata ainoan omistamani (ja bimbon näköisen...) blondin kokeilujen alttarille. Ensimmäisenä lähti huulten välissä oleva valkoinen hammasliuska, ja huulet liimattiin pikaliimalla kiinni. Päättyi hammastahnahymyn aikakausi hänen kohdallaan. Tällä hetkellä rouva on toipumassa kiehuvan veden avulla suoritettavasta permanentista. Hiukset ovat vielä rullattuina, joten lopputuloksesta ei ole vielä käsitystä. Joko se on hirmuinen säkkäräkasa tai (tätä toivon) luonnonkiharainen unelma.

Aika raa'an kuuloista, vai kuinka?

Kasvojen uudelleenmaalauskin kiinnostaisi, mutta taidan tyytyä siihen että vaihdan silmien ja huulten väriä. Siinä tuskin voi mennä kovin pahasti pöpelikköön.

Mutta palataan asiaan jahka nuo hiukset kuivuvat ja näen mikä on lopputulos sen suhteen.  

Viikonloppusaldoa

Lupasin tuossa aikaisemmassa lisätä kuvan viikonlopun aikaansaannoksesta. Tuhosin mukavasti palasen vihertävää loimusamettia ja sain siitä aikaan tällaisen tekeleen:

Täyspitkä, kahdesta kappaleesta ommeltu miehusta on 1/2-kellohelmainen, hihansuut ovat laajat, trumpettihihat. Pääntielle ommeltuna koristehelmijuttua, ts. jotain valmista kullanväristä helminauhaa, jossa helmet on prässätty kiinni lankaan. Mitä lie oikealta nimeltään. Näkyy vähän huonosti, ilmeisesti valotusteknisistä syistä. Samasta syystä johtuen kankaan väri ei toistu kunnolla, luonnossa se on enemmän oliivinvihreää. Loimusametti näyttää heijastavan valoa varsin mielenkiintoisesti.

Sivukuvassa hihat näkyvät vähän paremmin. Tuli muuten vahingossa sellainen kuva, jonka perusteella voisi kuvitella tuon neidon epätoivoissaan harkitsevan hyppyä reunalta rotkoon...

Kaavat on muokattu ja sovelleltu sivupalkissa olevan Dolls for... -linkin takaa löytyvistä kaavoista. Tämä puku ei kuitenkaan yritäkään olla mitään niissä esiteltyä LotR-tyyliä, ei myöskään "aito" historiapuku, onpahan vain eräänlainen fantasiapuku. Näitä olen halunnut tehdä jo pitkään.

Kuriositeettina mainittakoon, että puvussa ei ole ainoatakaan koneommelta, vaan se on täysin käsityötä. Yksistään helman päärmeellä on pituutta 60cm, ja se on ommeltu pienin takapistoin.