Ulkoilua

Viimeinkin alkaa olla säällinen keli tuolla pihalla, siinä määrin säällinen ettei kamera hyydy minuutissa ja sormet jäädy kahdessa. Kävin kuuhistelemassa nuken ja kameran kanssa kartanolla, tyylikkäästi kumpparit jalassa kiekuin milloin milläkin mutkalla ja olin lentää pyrstölleni kun oli vähän jäätä piilossa. Mutta sain niitä kuviakin.

Pistachella on uusi pusero ja teekuppi. Lämmittäväthän nekin, mutta jokin muu lämmittäisi enemmän.

Odottavan aika on pitkä...

Kukahan se tuolla?

Kenelle Pistache antaa avaimensa?

Pusero on ommeltu kirpparilta löytyneestä neuleesta, sukat surautin joskus trikoosta. Avainkoru on yksinkertaisesti valmis riipus ja pätkä jostain purettua kaulaketjua. Hame lienee Dollmoren, ostin käytettynä ja vaihdoin nahkanyörin tilalle satiininauhan. Kengät ovat Mimiwoolta.

Kuvateksteissä viitataan Pistachen poikakaveriin, joka yhä antaa odotuttaa itseään.

Aurinko!

Aurinko paistoi tänään, pitkästä pitkästä aikaa. Ja pitkästä aikaa minulla oli aikaa ja rauhaa leikkiä nukeilla. Kuvailin kasan vaatteita myyntiin, Hartsilapsista löytyy, jos kiinnostaa.

Innostuin tosiaan myös leikkimään Pistachen peruukeilla. Sillä on niitä puolenkymmentä, mutta tätä en ollut sille ajatellut varsinaisesti:

Tykkään kuitenkin ettei lopputulos ollut lainkaan hassumpi. Tästä tulee mieleen sellainen puolikapinallinen teinityttö. Ihanan muuntelukykyinen kullanmurunen. Ja ai että tykkään neidistä aina vain enemmän, puolihämmästynyt ilme on jotain niin ihanaa...

Uusi poika

Holtiton hiiri sanoi klik, ja tilaus lähti. Tilasin välittäjän, brittiläisen Angel Dollsin kautta Dikadollin Youth-linjan Jose-pojan 64cm kropalla, ja Zura-pään Senior-linjalta. Mittojen perusteella pään pitäisi käydä yksi yhteen tuohon kroppaan. Senior-kroppa oli hivenen liian iso makuuni (70cm), ja mikään noista Youth-päistä ei ollut ihan sellainen mitä hain. Jose näytti kyllä kivalta ja sopivan mittaiselta, mutta pohdituttamaan jäi näyttääkö se kasvoiltaan liian tyttömäiseltä. Senior-linjan Zura oli jokseenkin hyvä siihen mitä etsin mutta kroppa ei, joten tein kompromissin ja tilasin yhden nuken ja yhden irtopään. Toivottavasti tässä nyt sitten käy niin kuin toivoinkin, ja pää sopii kroppaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Siinä tapauksessa Jose-pää jää yli, ehkä teen siitä tytön joskus jos se kotiin tultuaankin näyttää enemmän tytöltä, tai myyn pois.
Päädyin sitten loppujen lopuksi pidempään Youth-kroppaan kun olin aikani leikkinyt mittanauhalla ja laskukoneella; haluan Pistachelle "poikakaverin" ja haluan että nukeilla on reipas pituusero. Pistache on 57cm, ja lyhyempi Dikan kroppa olisi ollut 61cm. Parin viikon pähkäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että pidemmän kropan ja Pistachen välinen pituusero olisi ihan uskottava myös ihmiselämässä, joten tilasin sen sitten lopulta. Ja oli se kauniimpikin. Ja kalliimpi, valitettavasti. Onneksi Dikadollilla oli joulueventti, kaikki nuket -20% ja kaupanpäällisiäkin vielä! Sain valita otanko tilatulle nukelle sopivat jointtikädet vai tiny-nuken. Tinyt eivät sytyttäneet joten pyysin jointtikäpälät. Saapa nähdä miten tulen semmoisten kanssa juttuun.

Muutenkin tuntuu että olen viettänyt aikaa nettikaupoissa, jossain tuolla postissa on tulossa kenkäpari, vähän re-menttejä, siirtokuvia, massajuttuja, silmät, kylpytakki, yksi peruukki ja luultavasti jotain muutakin jonka olen jo unohtanut tilanneeni. Joskus (aika usein...) käy niin että teen tilauksen siinä muun toheltamisen sivussa, unohdan sen saman tien kun olen maksanut ja sitten ihmettelen joko postin saapumisilmoitusta tai postilaatikkoon kolahtanutta kirjettä meiningillä "no mikähän se tämä nyt sitten on?". Ja niitä mystisiä firmoja jotka laskuttavat luottokorttiani... aina kun ei voi lähellekään päätellä firman nimestä yhteyttä nettipuljun nimeen.

Pitäisi panna myyntiin erinäisiä ompeluksia ja muita ylimääräisiä, niin saisi jonkun kopeekan taas harrastusrahoihinkin. Hupenevat turhan äkkiä. Jostain syystä.
Ompeluksia on vähän hankala kuvata tosin, kun innostuin pistämään Pistachen paloiksi ja hiomaan saumoja pois. Putsailin myös vanhat päällysteet ja seuraava projekti olisi uudelleenpäällystäminen, kunhan saan osat viriteltyä narujen varaan. Sitten kokeilen kuumaliimasuedausta, ainakin olkanivel kaipaa jotain muutakin kuin hyvää tahtoa jotta käsivarsi pysyisi yhtään missään asennossa. Tarkoitus oli lakata osat lasten päiväuniaikaan, mutta jouduin laittamaan tyttären meidän makuuhuoneeseen nukkumaan ja kaikki tarvikkeethan ovat sitten tietenkin siellä. Täytyy kokeilla illalla uudestaan.

Pääpohdintaa

Olen tässä pohdiskellut, onnistuisikohan tällainen pään muokkaaminen omin pikku kätösin:

Vasemmalla alkuperäinen silmän muoto, oikealla tulos jonka haluaisin. Kökkö viiden minuutin toteutus olemattomilla kuvankäsittelytaidoilla, mutta osviittaa kuitenkin. Tämä on siis Dikadollin Ruber-pää, menisi sopivasti budjettiin ja pienellä muokkaamisella siitä voisi saada oikein kivan. Hiukkasen vain mietityttää muokkaamisen toteutus. Kai siitä maltilla ja vakailla käsillä selviäisi?
Jääköhän tuo luomivaon pätkä häiritseväksi jos sille ei tee mitään? Yleensähän se kai jatkuu kauniisti silmän sisänurkkaan saakka...

Oikeasti se haluamani nukke olisi Raurencio Studion Arael, johon minulla ei yksinkertaisesti ole varaa, ja elättelen toivetta DIY-versiosta tuon Ruberin kanssa... Araelilla on kerrankin sellaiset silmät (realistisen malliset ja kokoiset) jotka miellyttävät, mutta se on liian iso ja kallis. Dikadoll on halvempi, huomattavasti.
Dikadollin poikia saisi kahdella eri kropalla, vanha olisi 61cm, uusi 64cm. Uusi on kauniimpi, mutta tulisiko siitä sitten liian pitkä 57cm pitkään Limhwaan verrattuna?

Vaikeaa, vaikeaa.

Ostin tällä viikolla uudet pastellivärit ja uuden ompelukoneen. Vielä kun jaksaisi.

Tilaa vai ei tilaa?

Nyt on jollain ongelma. Menin katselemaan (hartsi)nukkefirmojen sivuja taas, ja sitten minulle tuli kumma vimma saada toinen MSD-kokoinen nukke. Alunperin etsiskelin SD-kokoista mahdollisesti poikapuolista nukkea, ja sitä silmällä pitäen olen kerryttänyt harrastustiliänikin, mutta nyt jostain syystä kuvittelen haluavani MDS-tytön. Tämän, eli IMPLdollin Yolandan. Oikeasti en tarvitse sitä. Oikeasti en tarvitse yhtään nukkea. Oikeasti olen kuuro ja sokea noille väitteille ja haluan sen. Enkä tiedä miksi. En minä kerro mitään kuvatarinoita joihin tarvitsisin näitä, ei näillä ole mitään tarinoita ja tuskin tuleekaan. Minä vain ompelen nukeilleni, ihailen niitä ja olen onnellinen niiden omistamisesta.

Jonkin aikaa sitten kyllä aloin kuvitella että tarvitsen myös MSD-kokoisen pojan. Ja minullahan ei käytännössä ole poikapuolisia nukkeja tässä talossa, kymmenien nukkein laumassa kaksi. Mistä tämä tarve nyt tuli, kun tytöillä on pärjätty vallan hyvin tähän saakka?

Minulla on paha nukkepakkomielle.

Totenmann-hame

Tässä siis edellisessä postauksessa mainittu Totenmann-hame, joka on rakenneltu kirpparilta löytyneestä lasten hameesta ja pitkästä soirosta huntutylliä. Hame tuli vastaan kirppispöydällä, enkä voinut ohittaa sen ihanaa kirsikkakuosia, vaan pelastin sen huolimatta pilalle menneestä tylliröyhelöstä. "Voi tästä ainakin purkaa kankaat uusiokäyttöön" oli johtoajatus. Tarkempi tutkiminen paljasti hameen olevan muuten hyvässä kunnossa, ja kun siinä oli joutilasta aikaa loppuväkeä odotellessa, tulin ajatelleeksi vyötärönauhan purkamista. Seura oli sitä mieltä että kyllä se onnistuu kun se on kerran ommeltukin.
Kotiin päästyä mittasin hameen pituuden ja totesin sen täydelliseksi Pistachelle. Purin vyötäkaitaleen, ompelin hameen yläreunaan poimulangat ja ompelin sen takaisin lyhennettyyn vyötärönauhaan. Vähän säätöä kiinteän alushameen ja hameen kanssa niin että sain vyötärölle halkion pukemista varten. Nepparilla kiinni ja hyvä tuli. Sitten purin kärsineen helmatyllin ja korvasin sen uudella.




Kuvassa Pistache istuu Kärkkäiseltä ostamani koristekalusteen päällä - juuri täydellinen puusohva SD-kokoisille ja vähän isommille. Minulla on lipastokin samaa sarjaa.




Hame ei ollut alkuaan kellohame mutta kun vyötärö kapeni siitä tuli sellainen. Puseron ompelin pikaisesti trikoosta, kun ei ollut valmiina mitään sopivaa tähän värimaailmaan. Pääntie piti taas tehdä käsin, koska ompelukone on menossa sekaisin ja trikoon nähdessään se sanoo lähinnä HAUKS! NAMNAM! kuten lasten duplo-krokotiili... Pitkät saumat sillä jotenkin saa kursittua mutta mitään näkyviin jäävää ei kannata yrittää.

Sukat ovat Dollmorelta ja (tappavan ihanat) kengät e-baysta Fa-tiaolta.

Miitti!

BDollin miitti oli männäviikonloppuna Seinäjoella, ja kylläpäs teki hyvää nähdä välillä aikuisia ihmisiä joiden kanssa voi puhua muustakin kuin lastenhoidosta tai kotioloista. Lauantai meni rattoisasti nukkeja ihastellessa ja kirppislöytöjä tehdessä. Valitettavasti kamera jäi kotiin, mutta kuvasatoa löytyy mm. täältä kanssamiittaajan toimittamana. Mies on kysynyt joskus että mitä te niissä miiteissä teette. En ole voinut kertoa koko totuutta, koska juttu mene välillä sen verran levottomaksi että ei se kumminkaan pitäisi meitä enää täysijärkisinä, ks. kuvat linkin takaa.
Itse olen tällainen puoliaktiivinen harrastaja, en tee mitään täysillä vaan vähän sitä ja tätä, sen minkä ehdin. (Tämän blogin ulkopuolelle jää mm. nukkekotiharrastus, joten voitte kuvitella että närpin vähän joka hommaa mutten mitään ns. fanaattisesti.) En tunnista läheskään kaikkia Barbien kasvomuotteja tai muista mihin sarjaan mikäkin nukke kuuluu, mutten silti ole koskaan kokenut olevani miiteissä ulkopuolinen. Minusta on kerrassaan mahtavaa miten ihanasti todella asiaan vihkiytyneet tyypit ottavat mukaan juttuihin myös puolivillaiset kanssasisaret. Eikä katsota kieroon vaikka paikalle kantaa kaikkea muuta nukkelajia paitsi Barbieta vaan tullaan kysymään että mitäs ne nämä on. Tällä kertaa minulla kyllä oli jopa yksi Barbie mukana, mutta sekin pääsi mukaan vain teemaan sopivan asun puolesta, ei ollut mikään erikoinen nukke itsessään.

Aviksen pajan Avis oli taas varastoineen paikalla, tällä kertaa peruukin sai MSD-kokoinen neiti Juliette. Jälleen olin värin suhteen väärässä - aioin laittaa tytölle vaaleat hiukset, mutta kotiin lähtikin pitkä kihara peruukki värissä Carrot Red. Sovittelin tytölle monenmoista peruukkia, ja punaisen kohdalla totesin "tää ois tän väri." Resinsoulin normal skin on sen verran maitomaisen vaalea ja kuultava, että olisihan se pitänyt arvata että punapään ihonväristä on kysymys. (Kuvaa ei nyt tule, koska pää on lainassa toisaalla.)

Sunnuntain kirppiskierrokselta jäi saaliiksi yksi pikkutytön hame, joka muuntui pienellä vaivalla Pistachelle sopivaksi. Helmatyllin uusin vielä tässä viikonlopun mittaan, ja sitten neiti saa esitellä uutta Totenmann-hamettaan. (Hameelle tuli tuollainen pöljä nimi, koska kuuntelin ommellessa CMX:n uutta levyä ja kyseistä kappaletta useampaan kertaan, se jäi korvakärpäseksi ja vaati uusintaa.) Näppärästi 86cm lapsen hame oli helman pituudeltaan juuri sopiva SD-nukelle, en tiedä mikä minihame se on edellisessä elämässään ollut. Kangas oli niin ihana että päätin uhrata 1,50€ ja ostaa projektin itselleni. Normaalisti nämä projektit tuppaavat hautautumaan kaapin uumeniin mutta tämäpä on melkein valmis jo. Lasketaan miitin aikaansaaman hyvän mielen ansioksi.