Vähän tummempaa tyyliä

Poronoron innoittamana rupesin piirtämään korsettimaisen topin kaavoja. Kaavoista tulikin aika hyvät, sen osoitti koeversio. Oikein positiivista, en ole koskaan saanut kaavanpiirto-oppia. Sain jopa liivien kupit muodostavat palaset onnistumaan, joten tuloksena oli varsin sievästi istuva yläosa.
Olisin halunnut toteuttaa topin mustasta vinyylistä (PVC), mutta sitä ei ollut. Miten olisikaan voinut olla, kun en ole raaskinut ostaa sitä. Metrihinta on ~13e, ja olen viime ajat ollut enemmän kuin vähissä varoissa. Eihän sitä paljon tarvitsisi, mutta sitäkään vähää ei ollut. Sen sijaan oli muovinen, samettipintaiseksi päällystetty korupussukka, joka oli ajelehtinut nurkissa jo puolisen vuotta - tiesin että jonain päivänä siitä tulee vielä jotain, joten en heittänyt sitä menemään. Ja jotain siitä todella tuli.

Koska pelkästä topista ei ole oikeastaan mihinkään, ompelin sille kaveriksi hameen, jossa on kiinniommeltu tyllialushamonen. Tyllin kanssa sattui hassu juttu; samana päivänä mietin kaupungilla kävellessäni että minulla on sitä mustaa tylliä, mutta se on liian harvareikäistä sukiksi, ja liian jäykkää alushameeksi, mitähän siitä tekisi? Illalla hametta tehdessä kaipasin mustaa tylliä, enkä muistanut sitä omistavani. Yritin keksiä korvaavaa, ei löytynyt mitään. Yhtäkkiä koin hirmuisen ahaa-elämyksen - sitä tylliähän on metrin verran tilkkulaatikossa! Oli muuten juuri sopivan taipuisaakin, muistin siis väärin.

Sukat ovat vanhaa tuotantoa, mutta jotenkin omituisesti venähtäneet - nämä nuket tuskin laihtuvat. Onneksi se ei näy kuvassa. Kengät olivat alun perin ällöttävän marjapuuronväriset, mutta musta maali teki niille ihmeitä. Minusta ne olivat vähän raskaan näköiset jykevine korkoineen, pyöreine kärkineen ja paksuhkoine pohjineen, joten mustina ne sopivat tyyliin vallan mainiosti.

Jämäpalasista syntyi vielä pikkulaukku. Topin kiinnityksen kanssa olin helisemässä. Takana on nyöritys, ja toppi on avoin myös edestä. Takanyöritys pyrki leikkaamaan muovin rikki, joten vahvikkeeksi piti sisäpuolelle liimata puuvillanauhaa. Etupuolelle en saanut tehtyä minkäänmoista kiinnitystä, ja homma uhkasi mennä jo hiusten repimiseksi. Sitten keksin laittaa hopealangasta koukut, joilla homma kiinnittyy. Yläreunaan ei saanut koukkua, siihen piti keksiä jotain muuta - valkoinen silkkinauha näytti sopivan oivasti. Nuken hiukset ovat olleet pitkään ponnarilla, eikä niitä saanut asettumaan, joten sitaisin ne samalla silkillä kiinni ylös. Tähän olisi kyllä ollut vielä musta pillerihattu harsoineen, mutta jotenkin se ei sitten sopinutkaan. Ehkä se sopii myöhemmin johonkin toiseen tyyliin.

Pitkästä aikaa sain tehtyä koko asun yhtenäiseen tyyliin, ja nyt tämä tummempi tyyli rupesi jotenkin kutkuttelemaan. Ehkä teen seuraavaksi Gothic Lolita -tyylisen puvun, tästäkin tuli hiukan siihen suuntaan noine lyhyine hamosineen ja valkoisine rusetteineen. Tämä nukke varsinkin vaaleine ihoineen ja vinoine silmineen olisi oikein sopiva mannekiini kyseiselle tyylille. Hiuksetkin ovat mustat, mitä nyt muutama ruskeahko raita niissä on.

Huivin uusi elämä 2

Huivista tuli kuin tulikin hame, ja sattuipa löytymään sopiva toppikin sille kaveriksi. Minulla ei nyt ollut eilen (kiireessä piti kuvata kun mies pakkasi kameran mukaansa) aikaa kehitellä tuolle enempää rekvisiittaa, mutta Tiinan nukkekotipiirin vaihdossa lähettämä kaulakoru sopi nuken kaulaan kuin nakutettu, joten lainasin sitä.

Hameesta tuli aika kiva; vekkasin sen vyötärölle ja ompelin nurjalle puolelle satiininauhan pätkän vyötärönauhaksi. Kietaisumallinen hame kiinnitetään nepparilla ja koristeeksi on tulossa vielä nauhat, jotta näyttäisi siltä että se on sidottu kiinni niillä. Kuva taisi kyllä vähän kärsiä käsittelyssä, piti kirkastaa sitä kun olivat niin tummia kaikki - helmikuinen ilta on yleensä niin valoisa aika kuvata...

Kuriositeettina mainittakoon, että hame on kokonaan kierrätysmateriaalia; huivi kirpparilta ja satiininauha oli jossain paidassa kiinni, tiedättehän ne typerät nauhat joita on varsinkin avonaisemmissa puseroissa olkasaumoissa? En tiedä niiden tehtävää, leikon ne aina irti ja nakkaan nauhalaatikkoon - parempi siellä kuin pääntieltä pilkottamassa :)

Huivin uusi elämä

Kävin eilen Pelastusarmeijan kirpparilla, ja löysin huivin. Katsoin heti reunakuviota sillä silmällä, että tuosta tulee vielä hame, ihan selvästi. Jonkinlainen hippihame ehkä. Toistaiseksi olen vasta leikannut kankaan ja laskostanut ja harsinut sen mallinuken ympärille. Värit viehättivät minua jostain syystä, en kyllä käsitä miksi:



Laskoksia pitäisi vähän silittää, mutta ei liikaa jotta huoleton ilme säilyy. Täytyisi muuten investoida ns. hihalauta, se olisi paljon näppärämpi kaivaa kaapista silitysavuksi kuin silityslauta. Ei kai ne kalliita ole, ei vain koskaan muista katsoa kun sellaisia myyvässä liikkeessä käy.

Väriä pintaan

Värjäsin sen aiemmin kuvatun ponchon, ja hämmästyin lopputulosta. Kaiken järjen mukaan, jos vaaleanvihreään lisää tummempaa vihreää, lopputuloksen pitäisi olla tummanvihreä, eikö? Niin minäkin luulin. Tulos oli kuitenkin jokseenkin vaalea petrolinsininen, kas tässä:



Sinne tänne jäi jotenkin kukertavia laikkuja, ja olen kahden vaiheilla teenkö uuden värjäyksen vai jätänkö tuon tuollaiseksi epätasaiseksi. Tavallaan se on ihan kiva noinkin, ei liian sliipattu. Voi olla että se jää tuollaiseksi.

Kuvassa on mukana allekirjoittaneen näpit ja vertailun vuoksi kerä, josta virkkasin tuon. Kyllä se väri jonkin verran vaihtui. Ihan kivoja nuo höyrykiinnitettävät silkkivärit, minulla on niitä useampi purkillinen kun käytännössä ilmaiseksi sain.

Pitää vielä miettiä mitä tuon kaveriksi tekisi. Suunnitelmia pyörii päässä, mutta mistään ei oikein saa otetta. Jotain ei-niin-sliipattua, hipahtavaa... Minulla on jossain valmiina vaaleansininen hippipusero, pitäisikin katsoa sopisiko se tuon kanssa.

Timantteja

Löysin pari päivää sitten Tiimarista pikkuruisista akryylitimanteista koostettuja tarroja. Näiden idea on siinä, että timantit on lätkitty pienen liimalapun päälle, ja tuon koko höskän voi siirtää kaikkinensa halutulle pinnalle. Liimalappu näkyy varsinkin tuossa vasemmalla alimmassa kuviossa. Mittakaava kyllä puuttuu, mutta kuvassa ne ovat n. 1,5 kertaa isompia kuin luonnossa.

Korvien välistä putkahti heti huutamaan pieni ääni, että haa, nämähän ovat juuri passelin kokoisia näihin vaatteisiin. Ongelma vain on siinä, että myös tuo liima jää näkyviin. Ostin kuitenkin kokeeksi pienen paketin. Tarkempi tutkimus paljasti että timantit saa hyvin nätisti irti liimalapustaan, ja niiden pohja on samanlainen kuin isoissa, liimattaviksi/ommeltaviksi tarkoitetuissa timanteissa.

Ommelluksi noita ei saa, ovat 1 ja 4mm halkaisijaltaan, joten ne täytyy liimata. Ompelijansieluni itkee - liimaa vaatteisiin! Ei auta, liimattava ne on. Hommassa on vain yksi mutta: millä ihmeellä ne liimaisi? Liiman pitäisi tarttua muoviin ja kankaaseen, olla pitävää eikä mielellään kovin tahraavaa. Kovat on vaatimukset, sano.

Pitää varmaan uhrata pari timanttia kokeilun alttarille, jollei sitä ennen löydy tietoa soppelista liimasta. Jos joku muu on kiinnostunut timangeista, niin Tiimarissa oli kahta kokoa paketteja ja värivalikoimaakin ihan kohtuullisesti. Pieni paketti maksoi 1,50e ja iso muistaakseni 2,90e. Mikäli löydän sopivan liiman käyn hakemassa pari pakettia varastoon. Nämä olisivat käytössä niin paljon parempia koristeita kuin helmet, helmet jäävät ikävästi törröttämään.

Suunnittelin näitä muuten alustavasti ainakin punaiseen iltapukutekeleeseen. Se kaipaa ihan selvästi jotain kimallusta yläosaan.

Jotain pientä uutta

Kiertelin päivällä kaupungilla, ja jostain tuli kimmoke etsiä helmilankaa barbie-kokoisia virkkauksia varten. Löysinkin poistokorista pikkuisia keriä, mutta valitettavasti väriä oli vain mintunvihreää. Kuvassa näyttää huomattavasti turkoosimmalta, mutta oikeasti tuo väri on sama kuin minttujäätelössä. Vähän liian hempeä minun suunnitelmiini, mutta onhan värjäys keksitty. Oletan tuon langan olevan puuvillaa, joten sen pitäisi värjäytyä varsin mukavasti.
Normaalisti en tee virkattuja vaatteita, mutta pitäähän sitä joskus tavoistaan poiketa. Ponchoon on tulossa vielä pituutta jonkin verran.

Minullapa on kiva pikku sovitusapu, kuten kuvasta näkyy.
Työn alla olevaa pukua voi mallailla nyt tuollaisen "sovitusnuken" päälle. Tuo on kovaa muovia, mutta menettelee se näin ensialkuun. Toivoisin saavani jostain pehmeän sovitusnuken, johon voisi tuikkia myös nuppineuloja, mutta tämä on paljon parempi kuin ei mitään. Olkaimien yms. sovittelu on helpompaa kun ei ole nuken hiuksia joka paikassa tiellä. Sitä en vielä tiedä, mitä seuraa siitä että tuon sovitusnuken pinta on liukas, liukkaampi kuin nuken vartalo, mutta jos se osoittautuu ongelmaksi, vedän tuon päälle tiukan "sukan" ohuesta trikoosta.

Kyseessähän on siis vaatepuu, joka tulee joidenkin Fashion Fever -sarjan vaatteiden mukana. (Taustalla häämöttää ompelukorini. Oli pakko kuvata jotain tummempaa taustaa vasten ettei vallan ylivalottunut koko höskä.)

Tauolta takaisin

Varsinaiset joululomat on vietetty, mutta kotona lorvinta tuntuu jatkuvan selkäkivun muodossa. Ikuna ennen ei selkä ole esittänyt mitään valituksia, ja nyt viikonloppuna se meni ihan kummalliseksi. Kai se täytyy viedä näytille tuonne opiskelijaterveydenhuollon puolelle. Muuten se ei niin hirvittävästi haittaa, mutta istuminen on tuskaa.

Loma meni melkein lorviessa. Jotain pientä olen kuitenkin tehnyt sitten viimeisen. Kaikesta en ole kuvia ottanut, eikä se tällä hetkellä oikein sujuisikaan kun pitäisi kumarrella ja kääntyillä (ei ole herkkua) mutta parista jutusta kuitenkin. Koska puoli tuntia tässä koneella on maksimi istuntoaika, nämä ovat tavallisesta poiketen suoraan kamerasta otettuja, yleensä muunnan niiden kokoa vähän pienemmäksi mutta en tällä kertaa.

Ennen joulua ompelin punaista juhlamekkoa, johon tein kaavat itse. Tämä on siis kokeiluversio 1.0 ja kesken, siitä syystä vilkkuu joitain langanpätkiä ja muuta kivaa. Etupuolelta hyvinkin niukkalinjainen.

Helman volyymi on koottu taakse poimutuksella ja laskostuksilla. Hieman siis kesken vielä. Olkaimet joustavaa kultakumilankaa, sitä samaa kuin vihreän mekon kanssa oleva kultavanne.

Pyhien jälkeen löysin kangashalli Sutisesta satiinipuuvillaa, joka värin ja pinnan ansiosta sopi erityisen hyvin farkkuihin:

Farkut edestä, yläosaa markkeeraa nuppineulalla kiinnitetty kangassuikale. Ei tässä mitään tyttökalentereista tuttuja tissikuvia sentään aleta tehtailla.

Takaa...

Ja sivulta:

Sivusaumat on ensin ommeltu ja sitten päällitikattu keltaisella langalla, sepalus on kuten oikeakin (kiinnitys puuttuu, neppi on suunnitelmissa laittaa) ja takataskut ovat päälleommellut ja ylhäältä avonaiset. Sivutaskuissa petkuhuiputin ja tein ne vain tikkaamalla, mutta ehkä joku päivä nekin ovat aidot. Noin pieniä vetskareita vain ei saa... Kaavat on muokattu netistä löytyneistä (Schnittmuster.)

Ja nyt oikomaan selkäruotoa ja suunnittelemaan mitä noiden farkkujen kaveriksi tulisi.