Nyt on jollain ongelma. Menin katselemaan (hartsi)nukkefirmojen sivuja taas, ja sitten minulle tuli kumma vimma saada toinen MSD-kokoinen nukke. Alunperin etsiskelin SD-kokoista mahdollisesti poikapuolista nukkea, ja sitä silmällä pitäen olen kerryttänyt harrastustiliänikin, mutta nyt jostain syystä kuvittelen haluavani MDS-tytön. Tämän, eli IMPLdollin Yolandan. Oikeasti en tarvitse sitä. Oikeasti en tarvitse yhtään nukkea. Oikeasti olen kuuro ja sokea noille väitteille ja haluan sen. Enkä tiedä miksi. En minä kerro mitään kuvatarinoita joihin tarvitsisin näitä, ei näillä ole mitään tarinoita ja tuskin tuleekaan. Minä vain ompelen nukeilleni, ihailen niitä ja olen onnellinen niiden omistamisesta.
Jonkin aikaa sitten kyllä aloin kuvitella että tarvitsen myös MSD-kokoisen pojan. Ja minullahan ei käytännössä ole poikapuolisia nukkeja tässä talossa, kymmenien nukkein laumassa kaksi. Mistä tämä tarve nyt tuli, kun tytöillä on pärjätty vallan hyvin tähän saakka?
Minulla on paha nukkepakkomielle.
perjantai 19. marraskuuta 2010
maanantai 8. marraskuuta 2010
Totenmann-hame
Tässä siis edellisessä postauksessa mainittu Totenmann-hame, joka on rakenneltu kirpparilta löytyneestä lasten hameesta ja pitkästä soirosta huntutylliä. Hame tuli vastaan kirppispöydällä, enkä voinut ohittaa sen ihanaa kirsikkakuosia, vaan pelastin sen huolimatta pilalle menneestä tylliröyhelöstä. "Voi tästä ainakin purkaa kankaat uusiokäyttöön" oli johtoajatus. Tarkempi tutkiminen paljasti hameen olevan muuten hyvässä kunnossa, ja kun siinä oli joutilasta aikaa loppuväkeä odotellessa, tulin ajatelleeksi vyötärönauhan purkamista. Seura oli sitä mieltä että kyllä se onnistuu kun se on kerran ommeltukin.
Kotiin päästyä mittasin hameen pituuden ja totesin sen täydelliseksi Pistachelle. Purin vyötäkaitaleen, ompelin hameen yläreunaan poimulangat ja ompelin sen takaisin lyhennettyyn vyötärönauhaan. Vähän säätöä kiinteän alushameen ja hameen kanssa niin että sain vyötärölle halkion pukemista varten. Nepparilla kiinni ja hyvä tuli. Sitten purin kärsineen helmatyllin ja korvasin sen uudella.
Kuvassa Pistache istuu Kärkkäiseltä ostamani koristekalusteen päällä - juuri täydellinen puusohva SD-kokoisille ja vähän isommille. Minulla on lipastokin samaa sarjaa.
Hame ei ollut alkuaan kellohame mutta kun vyötärö kapeni siitä tuli sellainen. Puseron ompelin pikaisesti trikoosta, kun ei ollut valmiina mitään sopivaa tähän värimaailmaan. Pääntie piti taas tehdä käsin, koska ompelukone on menossa sekaisin ja trikoon nähdessään se sanoo lähinnä HAUKS! NAMNAM! kuten lasten duplo-krokotiili... Pitkät saumat sillä jotenkin saa kursittua mutta mitään näkyviin jäävää ei kannata yrittää.
Sukat ovat Dollmorelta ja (tappavan ihanat) kengät e-baysta Fa-tiaolta.
Kotiin päästyä mittasin hameen pituuden ja totesin sen täydelliseksi Pistachelle. Purin vyötäkaitaleen, ompelin hameen yläreunaan poimulangat ja ompelin sen takaisin lyhennettyyn vyötärönauhaan. Vähän säätöä kiinteän alushameen ja hameen kanssa niin että sain vyötärölle halkion pukemista varten. Nepparilla kiinni ja hyvä tuli. Sitten purin kärsineen helmatyllin ja korvasin sen uudella.
Kuvassa Pistache istuu Kärkkäiseltä ostamani koristekalusteen päällä - juuri täydellinen puusohva SD-kokoisille ja vähän isommille. Minulla on lipastokin samaa sarjaa.
Hame ei ollut alkuaan kellohame mutta kun vyötärö kapeni siitä tuli sellainen. Puseron ompelin pikaisesti trikoosta, kun ei ollut valmiina mitään sopivaa tähän värimaailmaan. Pääntie piti taas tehdä käsin, koska ompelukone on menossa sekaisin ja trikoon nähdessään se sanoo lähinnä HAUKS! NAMNAM! kuten lasten duplo-krokotiili... Pitkät saumat sillä jotenkin saa kursittua mutta mitään näkyviin jäävää ei kannata yrittää.
Sukat ovat Dollmorelta ja (tappavan ihanat) kengät e-baysta Fa-tiaolta.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Miitti!
BDollin miitti oli männäviikonloppuna Seinäjoella, ja kylläpäs teki hyvää nähdä välillä aikuisia ihmisiä joiden kanssa voi puhua muustakin kuin lastenhoidosta tai kotioloista. Lauantai meni rattoisasti nukkeja ihastellessa ja kirppislöytöjä tehdessä. Valitettavasti kamera jäi kotiin, mutta kuvasatoa löytyy mm. täältä kanssamiittaajan toimittamana. Mies on kysynyt joskus että mitä te niissä miiteissä teette. En ole voinut kertoa koko totuutta, koska juttu mene välillä sen verran levottomaksi että ei se kumminkaan pitäisi meitä enää täysijärkisinä, ks. kuvat linkin takaa.
Itse olen tällainen puoliaktiivinen harrastaja, en tee mitään täysillä vaan vähän sitä ja tätä, sen minkä ehdin. (Tämän blogin ulkopuolelle jää mm. nukkekotiharrastus, joten voitte kuvitella että närpin vähän joka hommaa mutten mitään ns. fanaattisesti.) En tunnista läheskään kaikkia Barbien kasvomuotteja tai muista mihin sarjaan mikäkin nukke kuuluu, mutten silti ole koskaan kokenut olevani miiteissä ulkopuolinen. Minusta on kerrassaan mahtavaa miten ihanasti todella asiaan vihkiytyneet tyypit ottavat mukaan juttuihin myös puolivillaiset kanssasisaret. Eikä katsota kieroon vaikka paikalle kantaa kaikkea muuta nukkelajia paitsi Barbieta vaan tullaan kysymään että mitäs ne nämä on. Tällä kertaa minulla kyllä oli jopa yksi Barbie mukana, mutta sekin pääsi mukaan vain teemaan sopivan asun puolesta, ei ollut mikään erikoinen nukke itsessään.
Aviksen pajan Avis oli taas varastoineen paikalla, tällä kertaa peruukin sai MSD-kokoinen neiti Juliette. Jälleen olin värin suhteen väärässä - aioin laittaa tytölle vaaleat hiukset, mutta kotiin lähtikin pitkä kihara peruukki värissä Carrot Red. Sovittelin tytölle monenmoista peruukkia, ja punaisen kohdalla totesin "tää ois tän väri." Resinsoulin normal skin on sen verran maitomaisen vaalea ja kuultava, että olisihan se pitänyt arvata että punapään ihonväristä on kysymys. (Kuvaa ei nyt tule, koska pää on lainassa toisaalla.)
Sunnuntain kirppiskierrokselta jäi saaliiksi yksi pikkutytön hame, joka muuntui pienellä vaivalla Pistachelle sopivaksi. Helmatyllin uusin vielä tässä viikonlopun mittaan, ja sitten neiti saa esitellä uutta Totenmann-hamettaan. (Hameelle tuli tuollainen pöljä nimi, koska kuuntelin ommellessa CMX:n uutta levyä ja kyseistä kappaletta useampaan kertaan, se jäi korvakärpäseksi ja vaati uusintaa.) Näppärästi 86cm lapsen hame oli helman pituudeltaan juuri sopiva SD-nukelle, en tiedä mikä minihame se on edellisessä elämässään ollut. Kangas oli niin ihana että päätin uhrata 1,50€ ja ostaa projektin itselleni. Normaalisti nämä projektit tuppaavat hautautumaan kaapin uumeniin mutta tämäpä on melkein valmis jo. Lasketaan miitin aikaansaaman hyvän mielen ansioksi.
Itse olen tällainen puoliaktiivinen harrastaja, en tee mitään täysillä vaan vähän sitä ja tätä, sen minkä ehdin. (Tämän blogin ulkopuolelle jää mm. nukkekotiharrastus, joten voitte kuvitella että närpin vähän joka hommaa mutten mitään ns. fanaattisesti.) En tunnista läheskään kaikkia Barbien kasvomuotteja tai muista mihin sarjaan mikäkin nukke kuuluu, mutten silti ole koskaan kokenut olevani miiteissä ulkopuolinen. Minusta on kerrassaan mahtavaa miten ihanasti todella asiaan vihkiytyneet tyypit ottavat mukaan juttuihin myös puolivillaiset kanssasisaret. Eikä katsota kieroon vaikka paikalle kantaa kaikkea muuta nukkelajia paitsi Barbieta vaan tullaan kysymään että mitäs ne nämä on. Tällä kertaa minulla kyllä oli jopa yksi Barbie mukana, mutta sekin pääsi mukaan vain teemaan sopivan asun puolesta, ei ollut mikään erikoinen nukke itsessään.
Aviksen pajan Avis oli taas varastoineen paikalla, tällä kertaa peruukin sai MSD-kokoinen neiti Juliette. Jälleen olin värin suhteen väärässä - aioin laittaa tytölle vaaleat hiukset, mutta kotiin lähtikin pitkä kihara peruukki värissä Carrot Red. Sovittelin tytölle monenmoista peruukkia, ja punaisen kohdalla totesin "tää ois tän väri." Resinsoulin normal skin on sen verran maitomaisen vaalea ja kuultava, että olisihan se pitänyt arvata että punapään ihonväristä on kysymys. (Kuvaa ei nyt tule, koska pää on lainassa toisaalla.)
Sunnuntain kirppiskierrokselta jäi saaliiksi yksi pikkutytön hame, joka muuntui pienellä vaivalla Pistachelle sopivaksi. Helmatyllin uusin vielä tässä viikonlopun mittaan, ja sitten neiti saa esitellä uutta Totenmann-hamettaan. (Hameelle tuli tuollainen pöljä nimi, koska kuuntelin ommellessa CMX:n uutta levyä ja kyseistä kappaletta useampaan kertaan, se jäi korvakärpäseksi ja vaati uusintaa.) Näppärästi 86cm lapsen hame oli helman pituudeltaan juuri sopiva SD-nukelle, en tiedä mikä minihame se on edellisessä elämässään ollut. Kangas oli niin ihana että päätin uhrata 1,50€ ja ostaa projektin itselleni. Normaalisti nämä projektit tuppaavat hautautumaan kaapin uumeniin mutta tämäpä on melkein valmis jo. Lasketaan miitin aikaansaaman hyvän mielen ansioksi.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Melkein kuin markkinoilla...
...tämä tavaramäärä nimittäin. Voiko ihmisellä olla liikaa nukketavaraa? Minusta alkaa tuntua siltä että voi. Tai sitten olen vain käyttänyt huonosti käytettävissä olevan säilytystilan.
Listataanpa.
- Barbiet ja niiden oheiskamat: 2x isoin kotilaatikko (40x60x30) plus yksi melkein tuon kokoinen pahvilooda plus muovikassillinen kalusteita ja muuta joka ei sopinut noihin olemassaoleviin laatikoihin. Pari irtokeittiötä vaatekaapin alahyllyllä.
- Muotinuket aka Tonnerit: iso kumisaapaslaatikollinen vaatteita, kenkiä etc. Jokaiselle nukelle säilytysboksi.
- Muut nuket (lelunuket): sijaitsevat siellä, täällä ja tuolla, missä nyt sattuu kolonen olemaan. Kolme tai neljä keskikokoista laatikkoa.
- BJD:t: 2x iso säilytysboksi, keskikokoinen kotilaatikollinen vaatteita ja kenkiä (täynnä), yksi MSD-kantolaukku jossa nukke majailee. Irtoperuukkilaatikoita siellä ja täällä, samoin yksi irtosilmälaatikko. Kalusteet vaatehuoneen hyllyllä. Irtokarkkilaatikollinen face-up-tarvikkeita.
- Ompelutarvikket: 2x30litran Curver-laatikko ja 1x sängynaluslaatikko kankaita plus sekalaiset kierrätysvaatteet joita en ole ehtinyt leikkoa kankaiksi (eivät kyllä mahtuisi edes laatikoihin), (ainakin) 6x irtokarkkilaatikko langoille, nauhoille ja napeille ja muulle sälälle. Yksi iso kori sekalaisia kankaita.
- Muut askartelutarvikkeet: noin kymmenen laatikkoa, isoja ja pieniä, joista osa vaatekaapin ylähyllyllä.
- Kaksi mapillista kaavoja kaikille nukeille.
- Yksi nukkekoti.
(- Yksi ompelukone ja yksi saumuri plus oheissälät kuten ompelukoneen säilytyssalkku.)
- Järjettömästi sekalaista tavaraa joka pitäisi lajitella johonkin edellämainituista lokeroista, mutta jota en ajanpuutteen vuoksi oikeastaan koskaan ehdi järjestellä.
En oikeastaan tiedä mihin nämä kaikki tavarat sijoittaisin niin, että ne olisivat turvassa lapsilta mutta myös helposti saatavilla - ilmeisesti mahdoton yhtälö. Tilaa on kaikkiaan noin 84 neliötä, 3h+k. Pikkuruinen ja hankalanmuotoinen vaatehuone, kaikkiaan seitsemän epäkäytännöllistä komeroa. Hukkaneliöitä eteisessä. Meitä asuu täällä neljä, kaksi aikuista, kaksi lasta. Lapset vetävät alas ja penkovat kaiken mikä ei ole a) lukkojen takana, b) kiinniliimattu tai c) noin kahden metrin korkeudessa. Huonekorkeus on 2,2m. Käyttämätöntä tilaa on alalaatikoissa joita ei voi lukita, ks. kohdat a ja c. Hyviä ehdotuksia tavaroiden sijoittelulle otetaan vastaan. Työn alla on esittelyvitriini, johon ehkä voisin saada kalusteet ja muut dioraamaksi. Ehkä.
Mies kyllä olisi valmis ostamaan uuden vaatekaapin (vihjaisi kauniisti niin että "saisit sinäkin sitten pitää vaatekaapissa pelkkiä vaatteita...") mutta en käsitä mihin se sen sijoittaisi.
Ensimmäiseksi pitäisi varmaan saada noille Barbie-keittiöille ja muille joku järkevämpi paikka, ja tuo irtosälä pitäisi lajitella. Voi ja hohhoi. Se tietää sellaista jonkin aikaa kestävää kaaosta kun kaikki laatikot pitäisi saada hollille että sitä ei voi tehdä jos lapset ovat maisemissa. Olen joskus sellaista järjestelyä tehnyt, ja jonkin aikaa näyttää kuin huoneen läpi olisi kulkenut pyörremyrsky Katrina. Ehkä yritän tehdä sille jotain tänään, otan selvää onko paikallinen Tokmanni auki tänään ja käyn ostamassa isoja säilytyslaatikoita (mihin minä ne sitten laitan?) koska ostan aina muka sopivia jotka ovat kohta liian pieniä. Oikeasti haluaisin näille kunnollisen ison lipaston. Meillä on sellainen mutta siellä on lasten liinavaatteita kun eivät sovi muualle.
Ehkä eniten haluaisin isomman asunnon jossa saisin oman pikku työhuoneen ja lukon siihen oveen...
EDIT: Enpäs lähdekään ulos, siellä sataa räntää, välillä vaakasuoraan. Ehkä raivaan lasten vaatekaappiin tilaa niille liinavaatteille ja omin lipaston. Näytti siltä että sieltä voisi pari hyllyä vapauttaa hyvällä järjestelyllä...
Listataanpa.
- Barbiet ja niiden oheiskamat: 2x isoin kotilaatikko (40x60x30) plus yksi melkein tuon kokoinen pahvilooda plus muovikassillinen kalusteita ja muuta joka ei sopinut noihin olemassaoleviin laatikoihin. Pari irtokeittiötä vaatekaapin alahyllyllä.
- Muotinuket aka Tonnerit: iso kumisaapaslaatikollinen vaatteita, kenkiä etc. Jokaiselle nukelle säilytysboksi.
- Muut nuket (lelunuket): sijaitsevat siellä, täällä ja tuolla, missä nyt sattuu kolonen olemaan. Kolme tai neljä keskikokoista laatikkoa.
- BJD:t: 2x iso säilytysboksi, keskikokoinen kotilaatikollinen vaatteita ja kenkiä (täynnä), yksi MSD-kantolaukku jossa nukke majailee. Irtoperuukkilaatikoita siellä ja täällä, samoin yksi irtosilmälaatikko. Kalusteet vaatehuoneen hyllyllä. Irtokarkkilaatikollinen face-up-tarvikkeita.
- Ompelutarvikket: 2x30litran Curver-laatikko ja 1x sängynaluslaatikko kankaita plus sekalaiset kierrätysvaatteet joita en ole ehtinyt leikkoa kankaiksi (eivät kyllä mahtuisi edes laatikoihin), (ainakin) 6x irtokarkkilaatikko langoille, nauhoille ja napeille ja muulle sälälle. Yksi iso kori sekalaisia kankaita.
- Muut askartelutarvikkeet: noin kymmenen laatikkoa, isoja ja pieniä, joista osa vaatekaapin ylähyllyllä.
- Kaksi mapillista kaavoja kaikille nukeille.
- Yksi nukkekoti.
(- Yksi ompelukone ja yksi saumuri plus oheissälät kuten ompelukoneen säilytyssalkku.)
- Järjettömästi sekalaista tavaraa joka pitäisi lajitella johonkin edellämainituista lokeroista, mutta jota en ajanpuutteen vuoksi oikeastaan koskaan ehdi järjestellä.
En oikeastaan tiedä mihin nämä kaikki tavarat sijoittaisin niin, että ne olisivat turvassa lapsilta mutta myös helposti saatavilla - ilmeisesti mahdoton yhtälö. Tilaa on kaikkiaan noin 84 neliötä, 3h+k. Pikkuruinen ja hankalanmuotoinen vaatehuone, kaikkiaan seitsemän epäkäytännöllistä komeroa. Hukkaneliöitä eteisessä. Meitä asuu täällä neljä, kaksi aikuista, kaksi lasta. Lapset vetävät alas ja penkovat kaiken mikä ei ole a) lukkojen takana, b) kiinniliimattu tai c) noin kahden metrin korkeudessa. Huonekorkeus on 2,2m. Käyttämätöntä tilaa on alalaatikoissa joita ei voi lukita, ks. kohdat a ja c. Hyviä ehdotuksia tavaroiden sijoittelulle otetaan vastaan. Työn alla on esittelyvitriini, johon ehkä voisin saada kalusteet ja muut dioraamaksi. Ehkä.
Mies kyllä olisi valmis ostamaan uuden vaatekaapin (vihjaisi kauniisti niin että "saisit sinäkin sitten pitää vaatekaapissa pelkkiä vaatteita...") mutta en käsitä mihin se sen sijoittaisi.
Ensimmäiseksi pitäisi varmaan saada noille Barbie-keittiöille ja muille joku järkevämpi paikka, ja tuo irtosälä pitäisi lajitella. Voi ja hohhoi. Se tietää sellaista jonkin aikaa kestävää kaaosta kun kaikki laatikot pitäisi saada hollille että sitä ei voi tehdä jos lapset ovat maisemissa. Olen joskus sellaista järjestelyä tehnyt, ja jonkin aikaa näyttää kuin huoneen läpi olisi kulkenut pyörremyrsky Katrina. Ehkä yritän tehdä sille jotain tänään, otan selvää onko paikallinen Tokmanni auki tänään ja käyn ostamassa isoja säilytyslaatikoita (mihin minä ne sitten laitan?) koska ostan aina muka sopivia jotka ovat kohta liian pieniä. Oikeasti haluaisin näille kunnollisen ison lipaston. Meillä on sellainen mutta siellä on lasten liinavaatteita kun eivät sovi muualle.
Ehkä eniten haluaisin isomman asunnon jossa saisin oman pikku työhuoneen ja lukon siihen oveen...
EDIT: Enpäs lähdekään ulos, siellä sataa räntää, välillä vaakasuoraan. Ehkä raivaan lasten vaatekaappiin tilaa niille liinavaatteille ja omin lipaston. Näytti siltä että sieltä voisi pari hyllyä vapauttaa hyvällä järjestelyllä...
maanantai 13. syyskuuta 2010
Romumarkkinalöytöjä
Totuttuun tapaan kolusimme taas Uudessakaarlepyyssä romumarkkinoita. Aikaisempina vuosina löydöt ovat jääneet vähän heikoille, mutta tänä vuonna onni potki ilmeisesti siitäkin edestä. Löysin nimittäin kauniin korikaluston, jonka nukkeharjaantunut silmä totesi heti noin 1/6-mittakaavaan sopivaksi. Barbiet saivat siis lopultakin kauan kaipaamani korihuonekalut, sohvapöytää myöten:
Olin tyytyväinen, enemmänkin. Pitkään aikaan ei ole mitään yhtä mainiota tullut vastaan, ja lopun aikaa kiertelin innosta hyristen. Kunnes olimme jo melkein lähdössä, ja mitä näinkään: kaunis punainen keittiönkalusto, ehkä aavistuksen iso mutta ei paljon. Rahat olivat menneet jo, ja olin varma että kalusto olisi kallis kuin mikä, joten olin vähällä jättää kysymättä hintaa. Sitten palasin ja varmaan ääni täristen kysyin mitä kalusto maksaisi - tiesin että mahdottomia ei mies suostuisi kustantamaan. Myyjä lupasi sen 15€:lla.
Nyt on sitten myös ruokapöytä ja tuolit, jotain muuta kuin ne Mattelin pinkit muovikinkkanat:
Ei liene epäselvää kuka hyrisi onnesta koko loppuviikon.
Korikalustoon olen suunnitellut tekeväni ehkä istuintyynyt, ja pöytäliinan mahdollisesti myös. Punaisessa kalustossa oli valmiina tuollainen ihastuttava maalattu "pöytäliina".
Olin tyytyväinen, enemmänkin. Pitkään aikaan ei ole mitään yhtä mainiota tullut vastaan, ja lopun aikaa kiertelin innosta hyristen. Kunnes olimme jo melkein lähdössä, ja mitä näinkään: kaunis punainen keittiönkalusto, ehkä aavistuksen iso mutta ei paljon. Rahat olivat menneet jo, ja olin varma että kalusto olisi kallis kuin mikä, joten olin vähällä jättää kysymättä hintaa. Sitten palasin ja varmaan ääni täristen kysyin mitä kalusto maksaisi - tiesin että mahdottomia ei mies suostuisi kustantamaan. Myyjä lupasi sen 15€:lla.
Nyt on sitten myös ruokapöytä ja tuolit, jotain muuta kuin ne Mattelin pinkit muovikinkkanat:
Ei liene epäselvää kuka hyrisi onnesta koko loppuviikon.
Korikalustoon olen suunnitellut tekeväni ehkä istuintyynyt, ja pöytäliinan mahdollisesti myös. Punaisessa kalustossa oli valmiina tuollainen ihastuttava maalattu "pöytäliina".
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Nukkeloiset
ja paino sanan loppuosalla, kas näin: nukkeloiset. BDollin puolella törmäsin tähän hauskaan hoksautukseen, joka pitää niin hyvin paikkansa myös täällä meillä. Varsinaisia rahaa vieviä loisia.
Nimesin ison tytön tuossa pari viikkoa sitten, Limhwa Luna on nyt nimeltään Pistache. Pistachen piti olla tummakutrinen, en voinut kuvitellakaan sille vaaleita hiuksia. Sitten kävin BDollin Barbie-miitissä, ja siellä oli mukana myös Aviksen Pajan Avis, jolla oli mukanaan firman valikoima. Ja minulla oli esittelymielessä iso tyttönen mukana, koska uteliaisuutta oli ilmassa - olen toistaiseksi joukon ainoa BJD:n omistaja. Porukka on onneksi avarakatseista, eikä poikkeavia harrastajia (Barbie tahtoo olla sivujuonne nykyään isojen joukossa) katsota pahalla.
Sovittelin siinä yhtä peruukkia Aviksen yllyttämänä, ihan siksi että nähtäisiin sopiiko tytölle 7-8 tuuman peruukki. Sopi se. Peruukki oli Moniquen Dimples, malli ja väri joita en olisi Moniquen kuvien perusteella koskaan valinnut itse. Katsoin tyttöä, pitkään. Ympäriltä kuului huokauksia "tulipa siitä nätti!"; "osta sille toi peruukki"; "toi passaa sille!". Ja niin minä sitten ostin sen. Hunajablondin, lyhyen peruukin. Se oli ihan erilainen kun sen näki luonnossa. Totesimme useampiäänisesti Pistachen näyttävän uusissa hiuksissaan ilkikuriselta aasialaisvaikutteiselta nuorelta naiselta, joka kenties pukeutuu lolitaan.
Se oli menoa.
Minulla on heikko kohta, ja se liittyy tiiviisti lolita-tyyliin. Pidän siitä. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi ja paljon pienempi, pukeutuisin siihen, mutta näinollen joudun tyytymään vain nukkejen pukemiseen. Pidän niistä kengistä myös valtavasti, mutta en aikonut ostaa Pistachelle yksiäkään lolita-kenkiä, koska en aikonut pukea sitä siihen tyyliin - ei se ruskeissa hiuksissaan näyttänyt yhtään potentiaaliselta lolitalta, vaan joltain kukkakedolla kirmailevalta neidolta (termi peräisin miitistä):
Mekko on omaa tuotantoa Tilda-ruusukankaasta.
Mutta näissä uusissapa näyttää:
Kuvassa Pistachella firman silmät, tuollaiset omituisen haaleankellervänruskeat. Ihan tuollaisia en tytölle ajatellut (haussa nimen mukaiset vihreä-ruskeat), mutta parempia odotellessa. Ihmeellistä miten hiukset muuttavat ulkonäköä - melkein kuin kaksi eri nukkea.
Ihan kuin todellinen luonne olisi paljastunut vasta hiusten myötä.
Taustan kankaasta tulee ehkä joku ihana mekko tyyliin Mary Magdalene. Jep, olen taas surffaillut lolita(brändi)sivuilla. MM on suuri suosikkini. Tai sitten mekko syntyy puuvillasatiinista, jota löysin kierrätyskeskukselta, jollei se osoittaudu liian paksuksi. Jotain röyhelöä on pakko päästä ompelemaan, pitäisi vain ensin saada muutama tilaustyö alta pois.
Nimesin ison tytön tuossa pari viikkoa sitten, Limhwa Luna on nyt nimeltään Pistache. Pistachen piti olla tummakutrinen, en voinut kuvitellakaan sille vaaleita hiuksia. Sitten kävin BDollin Barbie-miitissä, ja siellä oli mukana myös Aviksen Pajan Avis, jolla oli mukanaan firman valikoima. Ja minulla oli esittelymielessä iso tyttönen mukana, koska uteliaisuutta oli ilmassa - olen toistaiseksi joukon ainoa BJD:n omistaja. Porukka on onneksi avarakatseista, eikä poikkeavia harrastajia (Barbie tahtoo olla sivujuonne nykyään isojen joukossa) katsota pahalla.
Sovittelin siinä yhtä peruukkia Aviksen yllyttämänä, ihan siksi että nähtäisiin sopiiko tytölle 7-8 tuuman peruukki. Sopi se. Peruukki oli Moniquen Dimples, malli ja väri joita en olisi Moniquen kuvien perusteella koskaan valinnut itse. Katsoin tyttöä, pitkään. Ympäriltä kuului huokauksia "tulipa siitä nätti!"; "osta sille toi peruukki"; "toi passaa sille!". Ja niin minä sitten ostin sen. Hunajablondin, lyhyen peruukin. Se oli ihan erilainen kun sen näki luonnossa. Totesimme useampiäänisesti Pistachen näyttävän uusissa hiuksissaan ilkikuriselta aasialaisvaikutteiselta nuorelta naiselta, joka kenties pukeutuu lolitaan.
.jpg){kind=link}
Se oli menoa.
Minulla on heikko kohta, ja se liittyy tiiviisti lolita-tyyliin. Pidän siitä. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi ja paljon pienempi, pukeutuisin siihen, mutta näinollen joudun tyytymään vain nukkejen pukemiseen. Pidän niistä kengistä myös valtavasti, mutta en aikonut ostaa Pistachelle yksiäkään lolita-kenkiä, koska en aikonut pukea sitä siihen tyyliin - ei se ruskeissa hiuksissaan näyttänyt yhtään potentiaaliselta lolitalta, vaan joltain kukkakedolla kirmailevalta neidolta (termi peräisin miitistä):
Mekko on omaa tuotantoa Tilda-ruusukankaasta.
Mutta näissä uusissapa näyttää:
Kuvassa Pistachella firman silmät, tuollaiset omituisen haaleankellervänruskeat. Ihan tuollaisia en tytölle ajatellut (haussa nimen mukaiset vihreä-ruskeat), mutta parempia odotellessa. Ihmeellistä miten hiukset muuttavat ulkonäköä - melkein kuin kaksi eri nukkea.
Ihan kuin todellinen luonne olisi paljastunut vasta hiusten myötä.
Taustan kankaasta tulee ehkä joku ihana mekko tyyliin Mary Magdalene. Jep, olen taas surffaillut lolita(brändi)sivuilla. MM on suuri suosikkini. Tai sitten mekko syntyy puuvillasatiinista, jota löysin kierrätyskeskukselta, jollei se osoittaudu liian paksuksi. Jotain röyhelöä on pakko päästä ompelemaan, pitäisi vain ensin saada muutama tilaustyö alta pois.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Ihka eka naama
Eilen olin hyvin tarmokkaalla tuulella, ja päivänvaloakin oli ainakin alkuun kohtalaisesti, joten otin lakkapullon, pään ja värit esiin. Sitten vain tuumasta toimeen ja face-uppia värkkäämään. Ikinä ennen en ole moiseen hommaan ryhtynyt, ja se näkyy kyllä lopputuloksestakin, mutta minulla oli joku pakkomielle päästä kokeilemaan. En voisi sitä paitsi ottaa mitään kuvia vaatteista jos niiden esittelijän naama olisi blanko, joten siksikin tähän oli pakko ryhtyä. Kivaa hommaa oli, voisin kokeilla toistekin.
Eihän lopputulos mikään täydellinen ole, kaukana siitä, mutta eipähän ole enää kasvoton lady. Käytössä oli Contén kuivapastellisarja, sävyt "portrait" setistä. Käytin ehkä viittä väriä. Ripset on ostettu Mimiwoolta, tummanruskeat olisivat sopineet paremmin mutta minulla oli vain nämä yhdet mustat ja niillä mentiin.
Huuliin laitan vielä vähän glossia kunhan ehdin Tiimariin katsomaan löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista. Lakkana käytin Games Workshopin mattalakkaa, toimi minusta oikein hyvin.
Eihän lopputulos mikään täydellinen ole, kaukana siitä, mutta eipähän ole enää kasvoton lady. Käytössä oli Contén kuivapastellisarja, sävyt "portrait" setistä. Käytin ehkä viittä väriä. Ripset on ostettu Mimiwoolta, tummanruskeat olisivat sopineet paremmin mutta minulla oli vain nämä yhdet mustat ja niillä mentiin.
Huuliin laitan vielä vähän glossia kunhan ehdin Tiimariin katsomaan löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista. Lakkana käytin Games Workshopin mattalakkaa, toimi minusta oikein hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)